tag:blogger.com,1999:blog-71832664777123788512024-03-13T05:49:42.640+02:00MILKSHAKESPEARELaurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.comBlogger258125tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-50351902879761717442015-01-19T20:52:00.001+02:002015-01-19T20:52:19.059+02:00Ukulele<br />
<br />
Tajusin vihdoin, miksi viimeisimmät postaukseni ovat jättäneet niihin muka kirjoittamani rivinvaihdot tekemättä. Olin html-tilassa huomaamattani. Ei haittaa. Nyt homma on kunnossa. Tulin vain jakamaan tämän ukulelevideon.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-58808916454651602592014-12-31T03:44:00.001+02:002014-12-31T03:44:44.382+02:00Uusia asioitaNukuin kahden tunnin päiväunet illalla ja nyt en saa unta, vaikka jo monta tuntia sitten piti.
Joululoman aikana nuupahtanut kaktustyyppinen kasvini on alkanut kehittää jotakin mystistä kukkaa ja onkin sitten mitä ilmeisemmin erittäin hengissä ja hyvinvoiva. Punaiselta näyttää. Saapi nähdä, mitä sieltä ilmestyy.
Nyt on taas se aika vuodesta, kun kaikki voivat heittää sen vitsin, että huhhuh kun pitää taas opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. Höpö höpö. Siihen tottuu nopeammin kuin kehtaisi myöntääkään, ja varmaan aika harva kirjoittaa kertaakaan vuosilukua väärin tammikuussa.
Vaihtamisesta puheenollen, itse ajattelin vaihtaa nimeäni. En usko, että uuden opetteleminen tulee olemaan kovin vaikeaa, koska varmasti nimeä ajatellessa aina pulpahtaa mieleen että hitto sehän vaihtui. Mutta tuskinpa siihen uuden nimen suutuntumaan ihan heti tottuu. Johan tässä on parikymmentä vuotta eletty aiemman kanssa, elikkäs koko elämä. No, etunimet sentään säilyvät. Ja uuden sukunimen kylkiäisenä tulee aviopuoliso, niin eiköhän siitä selvitä.
Nyt se on vielä avo- ja tuolla se nukkuu ja minäkin voisin mutta kun unta en saa.
Olen lähetellyt ihan hulluja sähköposteja näin yön pimeinä tunteina.
Tuntuu että ensi vuosi tulee puhaltamaan aika monta asiaa uusiksi. Vaikka onhan sitä myrskyä heräteltykin. Muutaman viimeisen vuoden aikana omat tulevaisuudensuunnitelmat ovat muotoutuneet ja muuttuneet sellaisella ryminällä, että pakko on luottaa siihen, että ensi vuonna rymisee vielä lisää.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-84767639843329667532014-09-15T18:10:00.001+03:002014-09-15T18:10:44.442+03:00Enpä oo paljoo kirjoitellu... eikä siihen oikeastaan ole mitään syytä.
Viime vuosi oli täynnä kursseja ja kandia ja kaikenlaisten kokonaisuuksien päätökseen saattamista, jotta tämä vuosi olisi kevyempi ja selkeä ja mahdollistaisi uusia juttuja. Kesänkin kadotin, kun tein töitä ja nyhväsin viimeisiä kurssisuorituksia eteenpäin. Tuossa elo-syyskuun vaihteessa sitten viimeinenkin tiukalla aikataululla kasaan kursittu perusopintokokonaisuus tuli paketoitua.
Nyt minulla sitten olisi aikaa. Kandiksi valmistuin kesällä, vieläpä ihan aikataulussa ja muutamallakin ylimääräisellä nopalla. Maisterivaiheen opiskelijan identiteetti tuntuu kaukaiselta, koska olen vaihtamassa pääainetta ja teen uudestani vasta aineopintoja. Ensi vuonna haluaisin tehdä gradun, mutta se on ensi vuotta. Mitä minä nyt tekisin? Pitäisi kai lähteä metsästämään ammatillista identiteettiä ja tulevaisuuden suuntia. Pitäisi luoda itselleen kirjoitusprojekteja, vaikka editoida viimevuotinen nano.
Bloggaamisen suhteen olen vähän pellolla ja ojassa. Minulla on kaipuu päästä kirjoittamaan sellaisista elämänvaiheista, jotka ovat vasta tulevaisuudessa. Ehkä tämä hiljaiselo on ollut tyyntä ihan vain siksi, että hurja blogimyrsky saisi alkaa sitten uuden innostuksen viemänä, kun sen aika kypsyy.
Punnitse & Säästä tarjoaa tänään, huomenna ja ylihuomenna opiskelijakortilla miinus kymmenen prosenttia. Kävin hakemassa herkkuja ja nyt aion pahistella koko illan.
ps. onpas sisällötön ja paska postaus, eikä edes kuvia. kuvitelkaa tähän vaikka joku putin-aiheinen meemiMiiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-16343591293347661832014-04-30T16:38:00.000+03:002014-04-30T16:39:31.216+03:00"Vapu ei lopu"<object width="560" height="315"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/J4bw2NKv7es?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/J4bw2NKv7es?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="560" height="315" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object>
<br />
<br />
Siitä vappua.<br />
<br />
Ulkona on kylmä. En jaksaisi ihmisjoukkoja.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-50870183134480984632014-03-20T17:58:00.000+02:002014-03-20T17:58:09.168+02:00Kotipesässä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4ckmhxujsn746a261eljpx3x9.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2014/03/cute-sad-boy-friend-nest-help.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4ckmhxujsn746a261eljpx3x9.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2014/03/cute-sad-boy-friend-nest-help.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;"><a href="http://blog.relationshipsurgery.com/how-to-help-someone-suffering-with-depression/">kuva</a></span></div>
<br />
Juuri nyt on hyvä elää ja asua. Vaikka tulevaisuus näyttää siltä että parin vuoden päässä on jyrkänteen reuna ja sen jälkeen pelkkää tyhjyyttä tarjolla. Vaikka välillä kaikki pelottaa. Vaikka välillä olen niin epävarma että joudun pyytämään toisen ihmisen toteamaan, että olen tallentanut tiedoston tai pakannut avaimet laukkuun.<br />
<br />
Piti käyttää tämä iltapäivä kandin kirjoittamiseen, mutta yksi seireeni houkutteli pullalla ja sittenhän menikin ihan plörinäksi.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-47202306604318041022014-02-16T16:59:00.001+02:002014-02-16T16:59:56.901+02:00Täydellisiä nachojaAion nyt jakaa sen viisauden joka minulle on aikojen saatossa kantapään kautta kehittynyt aiheesta nachot. Eli vähän niin kuin... reseptin.<br />
<br />
Tarvitset:<br />
- juustonmakuisia nachoja = tortillasipsejä (Xtran ovat erinomaisia, vaikkei uskoisi)<br />
- juustoa (esim. Arkijuusto käy; valitse mikä vain helposti sulava juusto)<br />
- salsaa<br />
- juustodippiä<br />
- crème fraichea<br />
- (guacamolea, mikäli se mielestäsi kuuluu asiaan)<br />
<br />
Kaada nachot uunivuokaan. Niin paljon kuin mahtuu.<br />
Raasta juustoa nachokasan päälle. Saa olla sen verran, että nachot suunnilleen peittyvät, mutta ei nyt mitään mahdottomia määriä. Juustoa ei kannata sekoittaa nachojen väliin: vain pinnalla oleva juusto ehtii sulaa ennen nachojen palamista!<br />
Laita vuoka noin 200-asteiseen uuniin. Keskelle tai vähän ylemmäs. Anna olla siellä kunnes juusto on sulanut. Ei niin kauaa, että lastujen reunat mustuvat.<br />
Ota pois uunista ja aseta pöytään. Ruokailu on aloitettava heti, koska juusto jähmettyy nopeasti!<br />
<br />
Salsa, juustodippi, crème fraiche ja guacamole pidetään pöydässä mieluiten niin, että jokainen voi lappaa purkeista kekoja omalle lautaselleen. Suoraan purkeista dipatessa voi olla vaikeaa saada samalle lastulle useammanlaista mönjää, lautasella olevista kasoista kaapaisu puolestaan on vaivatonta.<br />
<br />
Älä missään nimessä kaada salsaa tai muita mönjiä nachojen päälle vuokaan. Moinen tekee lastuista nopeasti todella veteliä. Eli: dippi märkänä, nachot rapeina -> täydellinen kombo.<br />
<br />
Näitä oli eilen, ja jämien ansiosta näitä on tänäänkin. Ah!Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-56027426774230031112014-01-17T15:09:00.002+02:002014-01-17T15:09:58.906+02:00PPS. Älkää spoilatko myöhempiä kausia kommenteissaJoulupukki toi minulle Valtaistuinpelin aivan toivelistan mukaisesti. Kirjan luettuani päädyin katsomaan myös Game of Thrones -TV-sarjan ensimmäisen kauden. Miksipä ei. Kovasti sitä on mainostettu seksillä. No eipä juurikaan ollut. Joo, Daeneryksen tissit, that's about it.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://k35.kn3.net/C00B69B02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://k35.kn3.net/C00B69B02.jpg" height="320" width="213" /></a></div>
<br />
Joka tapauksessa intouduin pohtimaan GoT-henkisiä seksiasentoja ja -vinkkejä. Tuskinpa ajatus on kovin originaali. En muuten suosittele näitä kenellekään enkä ota vastuuta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-_wB80QFT4H4/Tv5IgzUTKTI/AAAAAAAADKE/L9sFYq7WoRY/s1600/2038530906_fc103144a9.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-_wB80QFT4H4/Tv5IgzUTKTI/AAAAAAAADKE/L9sFYq7WoRY/s1600/2038530906_fc103144a9.jpeg" height="200" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<u><b>Lista:</b></u><br />
<br />
<b>1. Pää seipään nokassa</b><br />
No suikkari. Mutta helpompi ehdottaa huumorin varjolla.<br />
<br />
<b>2. Kuninkaallinen hääyö</b><br />
Ole kännissä ja huuda eksäsi nimeä.<br />
<br />
<b>3. Panttivanki</b><br />
Hankkiudu raskaaksi. Salaa, tietenkin. Tyyli on vapaa.<br />
<br />
<b>4. "Lannister maksaa aina velkansa"</b><br />
Mikä tahansa seksuaaliseen toimintoon liittyvä diili, jossa nautintoa (tai kipua - kuten haluatte) tuotetaan ensin toiselle ja sitten toiselle osapuolelle.<br />
<br />
<b>5. Kuninkaansataman porttola</b><br />
Ihan sama miten, nautinto on kuitenkin teeskenneltyä. Ainakin toisen osapuolen.<br />
<br />
<b>+</b> Lisämaustetta arkeen ja juhlaan: valitse kumppaniksi oma sisko tai veli. Muukin sukulainen tarvittaessa käy.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.themarysue.com/wp-content/uploads/2013/03/jon-snow-sad.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.themarysue.com/wp-content/uploads/2013/03/jon-snow-sad.jpg" height="200" width="400" /></a></div>
<br />
<b>PS.</b> Itsearviointi: Ensimmäiset kaksi läppää suht hauskoja. Loput skeidaa. Postaan silti.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-4325046645812351812013-12-08T17:57:00.001+02:002013-12-08T17:58:18.033+02:00Nyt julkaisen kissavideon tässä blogissa<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/hSivS2yISMk?rel=0" width="560"></iframe><br />
<br />
Entä jos kissavideoissa sittenkin on joku pointti?<br />
<br />
Entä jos se pointti on samastuminen?<br />
<br />
On pitkän viikonlopun kolmas päivä ja mua nukuttaa ihan loputtomasti. Glögiä on tullut nautittua ja hurja määrä suklaata, mutta mikään ei auta, hopsanssaa. Huomenna aamulla ruotsinkokeeseen. Saisi se joululoma jo tulla. Olen suunnitellut Taru Sormusten Herrasta -elokuvien kertaamista: Kuninkaan paluuta en ole nähnyt koskaan ja monien kohtaamieni ihmisten mielestä se on järkyttävä virhe.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-63479593249672236072013-12-06T14:08:00.000+02:002013-12-06T14:08:00.595+02:00Talvi.Tähän gifiin tiivistyy tunnelmani Jyväskylän kaupungin katujen talvikunnossapidosta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i.imgur.com/EE0Isww.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://i.imgur.com/EE0Isww.gif" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ei mulla tässä muuta. Hirvittävän hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Ajattelin kuunnella repeatilla Finlandia-hymniä ja muistella talvisotaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Rakkaudella Laura</div>
<br />Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-50729277898678195992013-11-26T22:25:00.000+02:002013-11-26T22:25:10.090+02:00Asioiden tekemisestä jne.Mistä lähtien kaikki nousevat starat ovat olleen nuorempia kuin minä?<br />
<br />
Määrälliset tutkimusmenetelmät eivät ole minun juttuni. En halua nähdä vaivaa ymmärtääkseni niitä taulukoita.<br />
<br />
Elämäni sisällöstä puolestaan on huomioitavissa seuraavaa: laatu on hyvä, mutta määrä liiallinen. Viihtyisin paremmin asioiden parissa, jos ei aina tykyttäisi takaraivossa joku muu juttu, joka olisi tärkeämpi. Esimerkki: akademisk svenska. Istuisin mieluusti niillä tunneilla, mutta siellä aina tuntuu, että tuhlaan aikaani kun en ole tekemässä tiedonhakua kandia varten. Ja nyt tunnen olevani turha, kun kirjoitan blogiini, vaikka pitäisi olla kirjoittamassa nanoa. Että niin.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-73371836100911979092013-11-21T14:03:00.003+02:002013-11-21T14:03:23.880+02:00PainovoimaaTänä syksynä yliopistoruokalamme huikein tuotos on ollut jo monta kertaa annos nimeltä <i>rukiiset silakat</i>. Tänään ne olivat kuivaa shaibaa liian vähäisellä smäikän määrällä. Oli hurjasti ruotoja ja pehmenemättömiä hapankorpunpalasia. Pyh pah.<div>
<br /></div>
<div>
Kirjoitan tänäkin vuonna NaNoWriMo-romaania. Olen aikataulussa, mutta en vähääkään edellä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt pitäisi kirjoittaa lukupiiriraportti Decameronesta. Olen koko syksyn ollut tehokas ja ahkera, mutta tämä viikko on mennyt pelkäksi facebookissa ja blogeissa lagaamiseksi, ja häpeän määrä on suuri. Pää huutaa määoonihanpaskaihminen-lausetta uudestaan ja uudestaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No välillä vaan pitää kai olla ihan paska.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos tekee mieli pyörähdellä 3D-avaruudessa ja laittaa elämään perspektiiviä tyyliin 'onpa mukavaa hengittää happea', kannattaa mennä katsomaan <a href="http://www.finnkino.fi/Event/299976/"><i>Gravity</i></a>.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.digitaltrends.com/wp-content/uploads/2013/10/gravity-movie-review-space-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://www.digitaltrends.com/wp-content/uploads/2013/10/gravity-movie-review-space-2.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-13573080608955653752013-10-22T22:04:00.001+03:002013-10-22T22:04:51.180+03:00Flunssa per vuodenaika: vuorossa syksy 2013<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://fokit.files.wordpress.com/2010/11/taantuma215.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="177.5" src="http://fokit.files.wordpress.com/2010/11/taantuma215.jpg" width="500" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
En selvinnyt ensimmäisestä kandidaattiseminaaritapaamisesta vammoitta. Reidessä on sellainen 3x15 cm mustelma. Kannatti sukeltaa pöydän alle etsimään, umh, hiuspinniä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lehden taittaminen Wordilla on hanurista, mutta muitakaan välineitä ei ole enkä osaisi käyttää.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Söin tänään kolme viineriä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Nyt on perinteinen flunssa ja tekisi mieleni nukkumaan.</div>
Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-21066415142984182152013-10-17T21:15:00.000+03:002013-10-17T21:15:33.303+03:00And now we're ashes on the ground<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-JuWYqQtpSXY/UmAntVOAcBI/AAAAAAAAAI8/Z7TiMHo15PY/s1600/kuva000.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://4.bp.blogspot.com/-JuWYqQtpSXY/UmAntVOAcBI/AAAAAAAAAI8/Z7TiMHo15PY/s320/kuva000.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Elämän suurimmat ilot löytyvät metsästä maailman rakkaimman koiran seurasta,<br />
pitkistä puheluista ystävälle,<br />
piristävistä viesteistä kesken puuduttavimman luennon,<br />
liian makeasta punaviinistä,<br />
muovikassillisesta sieniä,<br />
violetinkirjavasta sukanalusta,<br />
vaaleanruskeista nahkasaappaista<br />
<br />
ja joskus siitä, että istuu lumisateen keskellä autossa, parkkipaikalla ja itkee ihan vähän kun taustalla soi uusi lempikappale.Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-90120862762754419372013-10-09T23:33:00.002+03:002013-10-09T23:34:17.548+03:00Jos olisin muusa<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">"<b style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;">Polyhymnia</b><span style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;"> (</span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Muinaiskreikka" style="background-color: white; background-image: none; color: #0b0080; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-decoration: none;" title="Muinaiskreikka">muinaiskreikaksi</a><span style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;"> </span><span class="polytonic" lang="grc" style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;" xml:lang="grc">Πολύμνια</span><span style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;">, </span><i style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;">Polýmnia</i><span style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;">, "monta laulua") oli </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalainen_mytologia" style="background-color: white; background-image: none; color: #0b0080; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-decoration: none;" title="Kreikkalainen mytologia">kreikkalaisessa mytologiassa</a><span style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;"> pyhän laulun ja kaunopuheisuuden </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Muusa" style="background-color: white; background-image: none; color: #0b0080; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-decoration: none;" title="Muusa">muusa</a><span style="background-color: white; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;"> eli runotar. Hänet kuvataan vakavamielisenä, ajatuksiinsa vaipuneena ja mietiskelevänä naisena. Hän on usein pukeutunut pitkään viittaan ja nojaa pylvääseen. Joskus Polyhymnia tunnetaan myös geometrian, miimisen näytelmän, mietiskelyn ja maanviljelyn muusana." - <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Polyhymnia">Wikipedia</a></span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8a/Francesco_del_Cossa_001.jpg/369px-Francesco_del_Cossa_001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8a/Francesco_del_Cossa_001.jpg/369px-Francesco_del_Cossa_001.jpg" /></a></div>
<br />Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-64304302635098624662013-09-30T19:52:00.000+03:002013-09-30T19:52:53.219+03:00Hölmö nuolaisee ennen kuin tipahtaa<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>Yli kentän likaisen</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>raaka valo lyhtyjen.</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>Värisevää ikkunaa</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>sade kiduttaa.</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i><br /></i></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>
</i></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>Niinkuin prinssi kietoi hän</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>satuun pääni särkevän.</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>Miksi petyin? Tiesinhän</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>lait elämän.</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i><br /></i></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>
</i></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>Märkää, märkää sumua</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i>maassa, puissa, katoilla.</i></span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">- Saima Harmaja, 1929</span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Ajattelin aina, että ihmisen täytyy vajota todella alas synkkyyteen siteeratakseen Harmajaa. Well, here we are.</span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Päädyin takaisin torniin, kapeaan lasarettipetiini. Hieman enemmän essitalopraamia, hieman enemmän ketiapiinia. Iltaisin huumaan itseni jotta totuus unohtuisi, mutta taika haihtuu aamuun mennessä.</span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Koen hassuja tuntemuksia - kävelen luentosaliin, mutta ne eivät näe minua. Ne eivät kuule katkonaista hengitystäni tai aisti epämiellyttävää lämpöä, joka nousee varpaista päälakeen kun katselen onnen lipuvan pois, ulottumattomiin. Olen olemassa puhelinluettelossa ja huolena.</span><br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Vihaan sinua ohikiitävän sekunnin, kunnes muistan ketä tässä pitikään syyttää.</span>Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-59240045321657243852013-09-24T21:16:00.001+03:002013-09-24T21:16:25.438+03:00Opin olemaan antautumallaSairaalapäiväkirja vaihtui sairauspäiväkirjaan.<br />
<br />
Pelonsekaisin tuntein kokosin tavarani kangaskasseihin ja hyvästelin huoneen kaksi ja osaston seitsemän. "Sä voit ihan koska tahansa tulla takaisin", ne sanoivat, mutta minä tiedän etten tule. Viisi päivää se oli maailman turvallisin paikka, mutta jos en nyt kokeile siipiäni niin ne surkastuvat.<br />
<br />
Opiskelu muutaman rennon ja mukavan ystävän kanssa vaati rauhoittavan. Mitä ihmettä teen massaluentojen tai vuosikurssiryhmän opintojen kanssa?<br />
<br />
Halaan tyynyä ja annan kyynelten valua jaksamatta pyyhkiä niitä.<br />
Jokainen ajatus alkaa "silloin kun vielä.." ja jatkolle on muutama vaihtoehto.<br />
<br />
Olin onnellinen?<br />
Olin terve?<br />
En maannut tässä yksin?<br />
Minulla oli jonkinlainen hallinta omasta elämästäni?<br />
Minulla oli haaveita?<br />
<br />
Tai no - onhan minulla edelleen yksi.<br />
<i>Että tämä loppuisi. </i><br />
<br />
Tämä ei ole enää millään asteella uutta tai jännittävää tai erikoista. Tämä on loputon, pitkospuuton suo.<br />
<br />
Sain käskyn tehdä vain mukavia asioita ja minimoida ahdistusta tuovat asiat. Niinpä menin lapsuudenkotiini, puin lämpimästi päälle ja menin sienimetsään. Hengitin pitkästä aikaa kovin vapaasti. Ilman Opamoxia.Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-85512486924772818592013-09-23T14:18:00.001+03:002013-09-23T14:18:41.585+03:00Tykkään kulmakarvoistani<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://data1.whicdn.com/images/78789737/large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://data1.whicdn.com/images/78789737/large.jpg" width="308" /></a></div>
<br />
Tänään ohjelmassa sukkalankaostoksia ja illalla kuulemma televisiosta tulisi Pulp Fiction. Opiskelua siinä sivussa, ja keittoa ja leipää.Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-51740199377943377522013-09-22T19:11:00.001+03:002013-09-22T19:11:41.496+03:00Sairaalapäiväkirja<div>
Melkein pahinta on nähdä pelko ja huoli, joka piilotetaan vanhemmuuden vastuun alle</div>
<div>
"oliko kahvi hyvää, tarvitsetko jotakin, tuli paljon kalaa, tehtiin omenamehua, soitellaan huomenna"</div>
<div>
väliin ujutetaan ihan pieni kysymys siitä, miltä nyt tuntuu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ei tämä kodilta tunnu, mutta kotikaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.</div>
<div>
Eniten pelottaa pelko.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Rakkaat ovat kauhean kannustavia.</div>
<div>
Ei tarvitse huolehtia koulusta, kyllä kaikki järjestyy</div>
<div>
ei tarvitse huolehtia rahasta, kyllä saat apua kunnes kaikki on paremmin</div>
<div>
ei tarvitse huolehtia töistä, lähdet pois jos se tuo stressiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta minä huolehdin kipeästä mielestä ja siitä, miten se korjataan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Haluaisin päästä tilaan, jossa voisin tarttua jotakuta kipuilevaa kädestä ja todeta että sä selviät, minäkin selvisin. Että se on sairaus, mutta se ei hallitse sun loppuelämääsi. Parannut, jaksat taas ja voit katsoa taaksepäin ja todeta olleesi vahvempi kuin se.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ettet jäisi siihen, vaan taistelisit vastaan kaikin asein,</div>
<div>
että alussa ne aseet ovat turvaverkko ja hoito</div>
<div>
<br /></div>
<div>
mutta jalat kantavat vielä niin, että loppujen lopuksi sinä jaksat taistella itsekin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i>- Ongelma tässä on se, että se tila on niin helvetin kaukana.</i></div>
Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-63557350097831605242013-09-19T21:56:00.003+03:002013-09-19T21:56:51.985+03:00Vain luovuttaminen on ikuistaKävelen oikein hitaasti ja vedän ilmaa keuhkoihin, pysähdyn katsomaan puita<br />
minulla ei ole lenkkitossuja eikä suppilovahveropussia varalta taskussa,<br />
en selaa sähköposteja<br />
en ajattele, että kävely on ajanhukkaa.<br />
<br />
Kiipeän takaisin ylös, istun ruokalaan ja syön hiljaa.<br />
Tuntuu hyvältä olla hiljaa, kun ei oikein jaksa enää jutella.<br />
Vastaan kuitenkin jos kysytään.<br />
<br />
"Miltä susta tuntuu nyt"<br />
"Mites täällä menee"<br />
"Tulisitsä syömään"<br />
"Ottaisitko sä nyt lääkkeet"<br />
"Tervetuloa tänne meille"<br />
<br />
Tuntuu, että katselen tätä kaikkea ulkopuolelta - pikakelauksella onni ja onnettomuus, aallonharja ja -pohja, toive ja toivottomuus näyttävät aika hassuilta.<br />
<br />
Sitten kun taas jaksan, tiedän keitä kiittää, koska suurin palvelus mitä toiselle voi tehdä, on jaksaa pitää kädestä silloinkin kun tuntuu ettei enää voi jaksaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-12710163204176828242013-09-17T20:58:00.001+03:002013-09-17T20:58:34.265+03:00Just can't hide itTänään myöhäisellä luennolla oli jonkun opiskelijan lapsi, arviolta viisi- tai kuusivuotias. Istui hiljaa koko luennon ajan, mutta kun luennoitsija lopuksi kysyi kommentteja, tyyppi ilmoitti, että hänen syntymäpäivällään ja Ilmari Kiannon kuolinpäivällä on vain viisi päivää eroa. Helppo muistaa siis. Tähdennettäköön, että luento liittyi vahvasti Ilmari Kiantoon, ja hänen kuolinpäivänsä löytyi yhdestä diasta. Ihan luennon kohokohta tuo kommentti; niin pieni ihminen itselleen olennaisen äärellä. Ja olemassa söpö.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ja kuinka innoissani olen siitä, että How I Met Your Motherin viimeinen kausi alkaa ensi viikolla:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://data1.whicdn.com/images/73151268/large.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://data1.whicdn.com/images/73151268/large.gif" /></a></div>
<br />Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-26299953187992593102013-08-28T18:21:00.000+03:002013-08-28T18:21:14.143+03:00Joitakin yliopistossa oppimiani asioita<div>
Haluaisin sanoa muutaman hajanaisen sanan. Semmoisia sanoja, joista voisi olla hyötyä niille, jotka ovat aloittamassa opiskelua, ja ehkä vähän muillekin. Itse kun olen yliopistossa, puhun yliopistopainotteisesti ja jätän soveltamisen paljolti lukijoiden käsiin. Teksti on pitkä, mutta aikuisina ihmisinä osaatte toki itse määritellä, tekeekö sitä mieli lukea. Jos voisin avata edes yhden ikkunan edes yhden lukijan päässä, voisin olla vakuuttunut, että tehtäväni bloggaajana on suoritettu.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No niin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos tulet juuri suoraan lukiosta, maailmankuvasi jakautuu todennäköisesti vuosiin lukuvuosina. Se on luontevaa, koska siihen on kasvanut 7-vuotiaasta asti. Välivuoden kutsuminen välivuodeksi tuntuu loogiselta: se on yhden lukuvuoden mittaisen yksikön tyhjä aika, joka katkaisee putken. Opiskelupaikan saaminen saattaa tuntua välttämättömältä, ja fiilis on tuomiopäivämäinen jos-ei-nyt-niin-en-pääse-koskaan. Maailma on pelottava, ja on helppoa toivoa, että putkeaan pääsisi jatkamaan, eikä tarvitsisi ruveta ihan vielä ajattelemaan ja tekemään päätöksiä. Minulla ei ollut välivuotta, mutta sittemmin olen onnistunut katkaisemaan opiskeluputkeni puoleksi vuodeksi käymällä vaihto-opiskelemassa Walesissa muun muassa teatterijuttuja. Se tuntui hyvältä, välttämättömältäkin. Maailmassa ei aika kulje vuoden sykleissä. Maailma on paljon epäsäännöllisempi. Yliopistosta voi valmistua keväällä, tai syksyllä, tai kesällä, tai keskellä talvea. Sitten viimeistään etsitään töitä. Saattaa olla parin kuukauden pätkiä, tai parin vuoden pätkiä, tai pitkältä näyttäviä juttuja jotka jäävät pätkiksi. On osa-aikaisuutta, on hurjaa kiireisyyttä, ja on niitäkin hetkiä, kun ei tiedä, missä kaupungissa asuu kuukauden päästä tai mistä kerää vuokrarahat tai <i>mitä yhtään mitään aikoo tehdä tästä hetkestä eteenpäin</i>. On aikuisuutta. Stressaavaa ja hämmentävää ja pelottavaa ja vapauttavaa ja huumaavaa. Ehkä se lukuvuosisidonnainen maailmankuvakin siitä laajenee, jos sille uskaltaa antaa moisen mahdollisuuden.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maailma ei ole niin standardoitu kuin olisi helppoa ajatella. Kaikki on joustavaa ja muotoutuvaa, harva asia on pysyvä, eikä melkein mitään osaa hahmottaa kuin huterasti. Välillä tuntuu, että suorittaa elämää väärin, ja sehän on vallan hassua, koska oikeaa tapaa ei ole. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minulla on aina ollut kaikenlaisia haavekuvia siitä, minkälainen ihminen haluan olla. Olen odottanut sopivaa tilaisuutta täydelliselle muutokselle. Joka syksy minusta on pitänyt tulla semmoinen, joka juo vihreää teetä ja tekee joogasarjoja aamuisin, muodostaa symbioottisia ystävyyssuhteita, osaa ottaa lunkisti maailman epävarmoissa pyörteissä. Ja sitten olen huomannut olevani juustonaksuja aamupalaksi sängyssä syövä stressaantunut hartiajuminen hienhajuinen mitälie ja epäonnistunut. Että muka aika ei ole ollut oikea, eikä ole ehtinyt muuttua, kun -</div>
<div>
<br /></div>
<div>
niin, kun on ollut liian kiire ylläpitää sitä entisenlaista itseä. Onko se mitenkään yllättävää, että jos jonkin haluaa muuttuvan, pitää luopua jostakin? Ja siltikin on helpompaa tarrautua tuttuun. Kun kerran sillä tavalla on ennenkin pärjätty ihan hyvin. Ja mitä muutkin ajattelisivat, mitä jos näyttäisin ihan feikiltä. Eihän se sovellu minunkaan imagooni, että pyöräytän sämpylöitä ja keksejä tuosta vain. En kuitenkaan ole valmis vielä tällaisena, joten ajattelin yrittää sallia itselleni jonkinlaista kehitystä ja muutosta, parempaan tai huonompaan, erilaiseen ainakin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Opetelkaa sanomaan <i>ei,</i> jottette käyttäisi aikaa asioihin, joita ette oikeasti halua olla tekemässä; ja opetelkaa sanomaan <i>mikäpä ettei</i>. Suunnitelmallisuus on ihanaa, mutta joustava kyky muuttaa suunnitelmia lennosta palkitsee. Olosuhteet eivät ole stabiilit, vaikka raameja yrittäisikin pitää koossa. Minä olen semmoinen, että pienetkin muutokset suunnitelmiini tuppaavat ahdistamaan. Mutta semmoisuudesta voi yrittää opetella eroon. Samalla pitää opetella tarttumaan ilmeneviin tilaisuuksiin, olivat ne sitten suuruusluokaltaan mitä tahansa: lounassuunnitelman muutos tai yöksi jääminen tai yhdistyksen sihteeriksi ryhtyminen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Entäs sitten niitä yliopisto-opiskeluun liittyviä ohjeistuksia? Semmoisia, joita voisin kahden vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä murahdella ilmoille. Päällimmäisenä mielessä olevat voisin tähän ladata.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Älä pelkää. Kaikki saattaa vaikuttaa sekavalta. Siihen pitää tottua. Monesti kukaan muukaan ei oikein tiedä, mistä on kyse ja miten hommat hoituvat. Silloin, kun joku tietää, voi käydä niin, että sinut neuvotaan hänen puheilleen, jos uskallat kysellä kunnes niin käy. Yliopistossa viimeistään pitäisi huomata, että opettajatkin, luennoitsijatkin, jopa professorit ovat vain ihmisiä. Ja samalla: ihmisiä, kaikessa siinä vahvuudessa ja hienoudessa, mitä ihmisyys on ikinä mukanaan kantanut. Kaikki ihailemamme tyypit nimittäin ovat ihan sitä samaa, ihmisiä, eikä ole mitään syytä, miksemme voisi olla yhtä hienoja ja arvokkaita ja saavuttaa intohimomme kohteena olevalla alalla juuri niin mullistavia, tyydyttäviä, innostavia, riemukkaita asioita kuin vain suinkin uskallamme utopistisissa haaveissamme nähdä. Tokihan olen idealisti, kun sanon näin, mutta huomatkaa tämä: vaikka emme saavuttaisikaan mitään suurta ja näkyvää, ei se tarkoita, ettemme olisi saaneet mitään aikaan, muuttaneet jotakin, ehkä mullistaneet yksittäisten ihmisten maailmoja. Ei tarvitse olla alansa arvostetuin voidakseen olla omalla paikallaan maailmassa onnellisena, muita täydentävänä ja täyteen mittaansa kasvaneena ja/tai riemukkaasti yhä kasvavana yksilönä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Niin, se sekavuus. Ei enää olekaan yksiselitteisiä totuuksia. Opiskelusta katoaa se varmuus, joka oli olemassa niinä aikoina, kun opiskelemalla jonkun tietyn verbilistan tiesi saavansa sanakokeesta täydet pisteet. Kursseihin liittyy kirjoja ja lukemistoa. Jotkut teokset ovat klassikoita, isoja juttuja, ja joillakin asioilla on paljon arvoa. On kuitenkin myös kirjoja, joita luemme, koska ne etäisesti hipovat niitä aiheita, joita meidän pitäisi oppia ymmärtämään, ja niiden yhteisvaikutuksena tutustumme semmoiseen näkemysten ja kokemusten ja ajattelutapojen ryteikköön, jossa luovimalla voimme muokata oman ajattelu- ja toimintakykymme riittävän joustavaksi voidaksemme esittää valistuneita arvauksia ja luovia eteenpäin niin älyllisten debattien kuin niiden käytännön (työ)elämään soveltamisen parissa. Voi olla, että tekisi mieli luovuttaa. Totta kai yksiselitteisessä maailmassa kasvaneen on luontevaa kyseenalaistaa hataralla pohjalla olevan tiedon opiskelun mielekkyys. Hei, se yksiselitteisyys oli harha. Silloin maailman monimutkaisuutta ei olisi vielä kyennyt käsittelemään. Nyt kun se lyö naamaan, ei kannata enää paeta. Ei maailma ole vaikea yhtäkkiä tai vain sinulle. Maailma on aina ja kaikille juuri niin vaikea, sekava ja ihmeellinen, ja on aina ollutkin, ja jos ihmiset ovat selviytyneet siitä ennen sinua, selviydyt sinäkin. Juuri sekavuus tuo suurta vapautta: oikeaa tapaa ajatella ja olla ei tarvitse ottaa vastaan jonkun muun määrittelemänä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Asiat muuttuvat. Opetussuunnitelmat muuttuvat. Kurssiaikataulut menevät päällekkäin. Kursseille ei mahdu, tai sitten ne katoavat tarjonnasta. Kun teet fuksisyksynä henkilökohtaisen opintosuunnitelmasi, arvaa mitä: parin vuoden päästä mitä todennäköisimmin hymähtelet sille. Että <i>eipä ole tuotakaan tullut päivitettyä, mitähän minä silloinkin ajattelin, eihän näitä suunnittelemiani kursseja ole enää olemassakaan, ja hitto miten paljon olenkin tehnyt kaikkea minkä olemassaolosta en vielä edes tiennyt</i>. Niin käy kaikille, eikä se ole epäonnistumista. Päinvastoin. Opintoja voi ja kannattaa suunnitella, mutta vahvuutta on antaa suunnitelmien kasvaa itsensä mukana. Ei pidä jumiutua sokeasti suorittamaan semmoista tietä, jonka viitoitti tuntiessaan itseään hieman vähemmän.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jotain hienoa tulee näköpiiriin, mutta semmoista, johon pitää hakea erikseen - kauhean vaikeaa ja väsyttävää ja mitä jos ei pääsekään, se olisi niin noloa! - HAE, hyvä ihminen. Hae sivuaineoikeuksia. Hae vaihto-opiskelupaikkaa. Hae edustajistoon, hae ainejärjestön hallitukseen. Hae siihen työpaikkaan, joka vaikuttaa ihan liian täydelliseltä voidakseen kutsua sinua edes haastatteluun. Ei voi päästä, jos ei edes yritä. Se, ettei saa jotakin tavoittelemaansa, ei ole epäonnistuminen. Se on suunnanmuutos tai hidaste. Se on mahdollisuus tehdä jotakin muuta tai panostaa seuraavalla yrityksellä ihan erilaisella kokemustasolla.</div>
<div>
<br /></div>
Pääaineesi ei välttämättä ole oikea. Suunnittelemasi sivuaineet eivät mitä todennäköisimmin ole oikeita. Mitä varhaisemmassa vaiheessa uskaltaa myöntää moiset harha-askeleet ja antaa itselleen luvan seurata muuttunutta suunnitelmaa, sitä sulavammin muutokset käyvät. Jos kuitenkin käy niin, että gradua vailla valmiina huomaa olevansa totaalisen väärällä alalla, ei myöhäistä ole silloinkaan, ja vaikka suurien muutoksien tekeminen vaatii selittelyä ja perustelua niin itselle kuin muillekin, lopulta se on sen arvoista. Mieti: jos sinulla olisi vain yksi elämä, mutta saisit käyttää sen tehden ihan mitä vain - mitä tekisit? Ja sitten se yllättävä uutinen, että tilanne on juurikin tuo. Sitä opettelen itsekin muistamaan.<div>
<br /></div>
<div>
Älä ajattele aina pelkästään järjen ja hyödyn kannalta. Myöhemminkin ehtii olla järkevä, jos on ihan pakko. Niin kauan kun ei ole ihan pakko, kannattaa luottaa mututuntumaan ja tunnustella, mistä tulee hyvä ja oikea fiilis. Minulle tuli hyvä ja oikea fiilis, kun vaihdossa ollessani luennoitsija ilmoitti, että käsikirjoittamiseen liittyvät palautettavat tehtävät kannattaa kirjoittaa courierilla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eläkää sillä tavalla ihmisiksi, että vuosien päästä huomaatte kasvaneenne juuri itsellenne sopivaan suuntaan - mutkien kautta, tietenkin - sellaiseksi ihmiseksi, jota nykyiset itsenne ihailisivat ja arvostaisivat.</div>
Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-70671633531000580182013-08-17T00:50:00.000+03:002013-08-17T00:50:16.749+03:00Järkyttäviä totuuksiaYhdeksäksi töihin, lounastauolla lasagnea, kaupan kautta kotiin. Himottaa ostaa maustamatonta jogurttia, se edustaa elämäntapaa jota en ikinä tule löytämään, enhän edes pidä tuosta kylmänmauttomasta mausta.<br />
<br />
Pyöräytän sämpylöitä. Etsin internetistä himoitsemani keksireseptin ja mietin, milloin jaksaisin ostaa rusinoita.<br />
<br />
Luen yhteiskunnallisesti tiedostavan klassikkokirjan, se on Uljas uusi maailma ja se on hyvä.<br />
<br />
Minulla on fleece-housut ja suuri osa suunnitelmistani koskee tiskaamista ja pyykkäämistä. Huomenna aion ystävän tupaantuliaisiin, minulla on avec ja sivistynyt olo, kenties olisi aiheellista modernisoida ruisleivän ja suolan perinne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://data.whicdn.com/images/54715454/anigif_enhanced-buzz-12550-1362677460-4_large.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://data.whicdn.com/images/54715454/anigif_enhanced-buzz-12550-1362677460-4_large.gif" /></a></div>
<br />
Onko minusta tullut joku aikuinen epä-Miia, jota en lainkaan tunne? SEND HELPMiiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-59072156876749691062013-08-02T20:21:00.000+03:002013-08-02T20:21:24.135+03:00Soda PopJos joku on syvältä, niin moottori'urheilu'. Tänä vuonna kuitenkin annan anteeksi rallien olemassaolon, sillä rallituristit ovat kansoittaneet erään kesähotellin niin täyteen, että olen saanut siivoojanpestin viikoksi.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Viides päivä takana, muutama ainakin vielä edessä, mikäs tässä uraputkessa viilettäessä. Sitä paitsi siivoaminen on aika kivaa. Ja lounastauoksi ehtii loikata kotoisiin olosuhteisiin syömään/juttelemaan/kainaloon, sillä työpaikan sijainti on erinomainen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://data.whicdn.com/images/68729084/large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://data.whicdn.com/images/68729084/large.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Vapaa-ajasta sen verran, että olen hieman ihastunut Hartwallin Red Sodaan. Tuntuu aikuiselta, kun saa juoda lasipullosta. Addiktiota ei ole, enhän sentään ole elämäni aikana juonut mainittua punasoodaa kuin kaksi pullollista eli yhteensä kuusi desiä; mutta olen alustavasti päättänyt, että tästä tulee luottotuote kaikkiin niihin tapahtumiin, joihin suuri yleisö ottaa mukaan kuka mitäkin pulloja.<br />
<br />
Nyt aion täyttää vesilasini ja opiskella runouden teoriaa.</div>
Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-59679063238219269532013-07-19T18:37:00.001+03:002013-07-19T18:37:34.652+03:00Miten niin liikaa aikaa ajatellaMinullahan on tapana pohtia kaikenlaisia asioita. Olen nyt sitten viime aikoina pohtinut kahta ylitse muiden:<div>
<br /></div>
<div>
<b>1. Vessalukeminen</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Miten ihminen päätyy tarvitsemaan lukemista vessassa? Eikös ideaali vessassakäynti menisi niin, että sitten kun pissittää tai kakattaa, niin mennään vessaan ja annetaan palaa. Jos taas tuntuu siltä, että kakka ei nyt vain tule, niin olisiko ihan mahdoton ajatus odottaa jossain muualla kuin vessassa sitä kakkahädän alkamista? Lukea voi vaikka sohvalla, sängyssä, nojatuolissa, lattialla tai keittiönpöydän ääressä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Poikkeuksena vessan seinillä olevat lyhyet luettavat, kuten tauluissa olevat runot tai julkisten vessojen seinäkirjoitukset. Nehän lukaisee lyhyenkin pissin aikana.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i.imgur.com/6Hrry.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://i.imgur.com/6Hrry.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>2. Jossu</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se Cheekin ja Jukka Pojan. Nimittäin: onko se se sama Jossu, jolla pari vuotta sitten oli jano? Tai se, jolla oli mökki ja sauna päällä? Puhumattakaan siitä, jolla lapsena oli lysti?</div>
Miiahttp://www.blogger.com/profile/08039529857182564119noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7183266477712378851.post-12848781271901684032013-07-11T13:34:00.000+03:002013-07-11T13:34:44.139+03:00Underneath, is there a golden soul?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://data.whicdn.com/images/67887955/large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="http://data.whicdn.com/images/67887955/large.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">weheartit</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Kuin surmaisi satakielen.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Vaienneet laulut ja hyytynyt hymy</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>niin pöyhkeät sulat nyt kehoa myöten</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>uitettu koira - riistetty ylpeys.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Kääntäisit pääsi, älä katso nyt</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kun kilpeni karisee poskipäille,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kun suru raidoittaa kasvot.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Heikko saa olla, muttei liian.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Kokoa itsesi"</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Tuleehan niitä"</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Ajatus kaunis vaan ajoitus huono</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kun kuitenkin kadun vain valkoista lippua</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>pelko teki todesta muiston.</i></div>
<br />Laurahttp://www.blogger.com/profile/05995733540367776071noreply@blogger.com0