Pitkän vaalean peruukin arvoitus

On kiehtova sattuma, että jo toisen kerran alle vuoden mittaisen blogiurani aikana aion omistaa palstatilaa miesten hiuksille. Viimeksihän käsiteltiin miesnutturoita, jotka edelleen ovat ihania.

Nykytilanne elämässäni on, että olen melko omistautunut erinäisille pakkomielteille. Potter-universumi on muotoutunut pitkien aikojen kuluessa verrattain suureksi osaksi pakkomielteiden innostamana riehuvaa ajankäyttösuunnitelmani järkevyyden tuhoa.

Ja yhtäkkiä huomasin, kuinka puoleensavetävä Lucius Malfoy onkaan.


Suurin osa Malfoyn viehätysvoimaa on ylimielinen bad-ass-asenne.
Mutta entä Malfoyn pitkä, vaalea peruukki?
Edesauttaako se hänen kiehtovuuttaan miehenä?
"Ei kai nyt sentään", ehdin ajatella vapaavalintaisen aikayksikön murto-osan kuluessa.

Sittenpä muistin Legolasin.


Pitkä, vaalea peruukki - check.
Onko haltia poikkeustapaus?

Kolmanteen esimerkkiin en kehtaa enää keksiä edes aasinsiltaa.
Seuraavassa kuvassa näette Jamesin, ainoan syyn sille karulle tosiasialle, että olen katsonut Twilight-nimisen elokuvan loppuun saakka.


Pitkä, vaalea peruukki - check.

Triple-fucking-check.

Vain vähän hävettää. Mitä on tämä kummallisuus? Mitä seuraavaksi??

Ensimmäinen askel parantumiseen on kuulemma ongelman myöntäminen.

As if.


Ja kun nyt tämäkin saatiin pois alta, sitten illan wtf-osioon. Piti ihan muokata havainnollistava kuva. Seuraava asia on minua hämmentänyt vuosien ajan:
Draco Malfoyn järkyttävä kampaus, varoittamatta keskellä elokuvasarjaa. Ennen ja jälkeen oli ihan hyvä. Mutta mitä ihmeen kusetusta tämä on.


Siinäpä kaikki tällä kertaa.