maanantai 18. helmikuuta 2013

olemisen sietämätön keveys



Viime viikko oli..
ystävänpäivälettuja Piatolla,
ystävänpäiväkasvishampurilaisia kotona,
maailman toiseksi ilahduttavinta postia,
ravintolapäivä ja hurjan ihanat asiakkaat,
viinahyytelöä ja pahvilaatikkoon pukeutuneita ihmisiä
voimaannuttavaa avautumista hurjan rakkaalle ihmiselle
lauantaiöinen spontaani mutta mainio päätös 
perhosia vatsassa
ystävä-ikävää (pian Vaasaan, pian Tampereelle, ah!)

Ja liian monen hyvän vaihtoehdon välillä aikani tuskailtuani päätin, mitä huomenna lukee kissankokoisin kaunokirjaimin mun seinässä:

“Always be a first-rate version of yourself, instead of a second-rate version of someone else” 

Jotten koskaan unohtaisi.


torstai 7. helmikuuta 2013

Elämä on pitkä puutelista, se silloin tällöin täyttyy suudelmista



Opiskelufiilikset



Hölmö rakkaus-fiilikset

Kanssabloggaaja lähti hyvin lähelle Irlantia (mun mielestä on ihan okei määritellä mitä vain Irlannin kautta), minä lähdin kauppakeskusheseen tienaamaan.

Onneksi lentolippuja brittilandiaan saa rahaa vastaan. Eipähän tarvitse miettiä, mihin nuo megalomaaniset palkkatulot käyttäisi.

Talvi on jo hurjan pitkällä ja minä en ymmärrä, mihin aika on taas karannut. Kohta tulee kevät, ah ihana kevät, ja sitten tulee kesäangsti.

Olen tuntemistani ihmisistä ainoa, joka ei juurikaan pidä kesästä. Tai no, kyse ei ehkä ole niinkään siitä, etten pitäisi kesästä. Kesä vain on yksi niistä asioista, joita vähän pelkään.

Rutiinit rikkoutuvat ja pitää keksiä uusia, toukokuussa jo alkaa ahdistaa juhannussuunnitelmat tai niiden olemattomuus, töitä on liikaa tai ei ollenkaan, eikä kukaan ymmärrä mun tarvetta vetäytyä sisätiloihin silloin kun on yli 24 astetta lämmintä. Lempi-ihmiset ovat superkiireisiä tai liian kaukana ja elokuun lopussa huomaan, että katohan, siinä se kesä onneksi menikin ja taas on syksy!

Olisi ihanaa joskus oikeasti osata nauttia kesästä, kuunnella PMMP:n Kesäkavereita ja miettiä että kas, täähän kertoo mun elämästä.
Ehkä tänä kesänä.

Onneksi siihen on vielä aikaa, onneksi on vielä valkoista kaikkialla, onneksi mulla on maailman mukavimmat työkengät ja uusi lempparitumblrsivu:

http://thingsfittingperfectlyintothings.tumblr.com/

perjantai 1. helmikuuta 2013

Pikaterveiset vierailta mailta


Tahdon mun omat ihmiset. En jaksa tavata uusia. Ne on kaikki ihan perseestä.

En voi kirjoittaa tätä vaihtoblogiin, koska siellä pitää pitää joku taso ja sensuuri.