maanantai 24. syyskuuta 2012

rainy days and mondays

Kun oikein surettaa, on ihan okei syödä kokonainen pussillinen kuivattuja karpaloita
keittää miljoona kuppia teetä
paeta todellisuutta koko päiväksi hyvän kirjan avulla 
katsoa lempielokuva ja laulaa mukana
kietoutua kahteen peittoon
syödä jääkaapista löytyneet lihapiirakat, vaikka ehti jo hankkia salaattitarvikkeet
hukuttautua epärealistisiin unelmiin

ja kuunnella tätä repeatilla
mutta vain silloin, kun oikein surettaa.



keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Moraalinen (l)opetus

Jokaisen ihmisen moraali on ostettavissa.

Minun hintani?

Porkkanakakkua valkoisella kuorrutteella, BBC-Sherlockin kaikki kaudet ja We Need To Talk About Kevin (tiedostoina, paitsi se kakku).

Nämä aion karhuta.

Sentään rastitin läsnäololistan varpaansa rikki tanssineen kaverin puolesta.

Olen, niin sanoakseni, pahiz.

- - -

Pohje ei muuten ole vieläkään toipunut sunnuntai-illasta. Piti sitten hyppiä ja huutaa niin maan perkeleesti kun Nickelbackin pojat kerran käskivät. Ai että mikä konsertti. Kaikin puolin sen vaivan ja rahan ja väsymyksen arvoista. Paluubussi oli perillä Jyväskylässä 5:40 ja aamulla tietenkin edessä luento, koulupäivä kului lähinnä hysteerisessä hihittelyssä ja penkeillä kiemurtelussa ja illan sitten söin sipsejä ja katsoin HIMYM:in ensimmäisen kauden jaksoja (joissa Marshall on itkettävän hyvännäköinen ja ihana).

Ehkä ensi viikolla jaksan taas olla asiallinen ja vastuullinen. Nyt leikin että tämä mitä teen on downshiftausta eikä laiskuutta.

- - -

Hyi ostin Rainbowin kevytnakkeja ja ne maistuu koko ajan suussa.

Vahingossa melkein lähdin kotoa banaanirahkaa naamassa.

Teen keittäminen orkesteritreenien tauolla epäonnistui, kun en huomannut sitä toista töpseliä.

Tässäpä päivän kootut ruokatragediat.

- - -

Sitten sääennuste seuraaville kolmelle kuukaudelle:

sataa sataa ropisee pili pili pom.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Bro-juttuja

Pikkuveli tuli viikonloppulomalle intistä ja kävimme uuteen polkkatukkaani liittyen seuraavan keskustelun:

"Näytät ihan yliopistolaiselta." *tukahdutettua naurua*

"Ai miten niin siis millä tavalla?"

"No sellaselta, joka opiskelee äikänopettajaks. Joka näyttää nelikymppiseltä kakskymppisenä."

Tämä siis vain noin viikko sen jälkeen, kun rakkahin ystäväni kommentoi farkkushortsejani huokaamalla, kuinka valtavat ne ovatkaan ja kuinka hugelta perseeni niissä näyttää (koska on huge).

Ah oma tyyli paras tyyli
ja oma pylly paras pylly <3



PS. Ote luentomuistiinpanoistani:


 Bro-nislaw Malinowski: observing topless women for science since 1884.

perjantai 14. syyskuuta 2012

lüstig, lüstig.

Heipä hei.
Tämä blogiteksti on sadaskuudeskymmeneskahdeksas.
Miettikääpä sitä näin kauniin syksyisen perjantai-iltapäivän kunniaksi.

Minä olen jo täysiverinen yliopisto-opiskelija ja aloitteleva multisuorittaja. Parhaillaan treenaan jälkimmäistä kuuntelemalla youtubesta Tietokone ja tietoverkot työvälineenä -kurssin ensimmäistä verkkoluentoa, jumppaan nilkkalihaksia, kirjoitan tätä ja syön. Suurinta osaa näistä asioista teen vältelläkseni Ihmisen psykologinen kehitys -kirjaa, joka on minulla autuaasti lainassa koko viikonlopun. Juhuu!

Varsinainen ajatus tässä postauksessa kuitenkin on se, meillä on tulossa kaikkea ihan käsittämättömän siistiä settiä tänne blogiin tässä syksyn mittaan. Henkilökohtaisia ja kipeitä paljastuksia, sensaatioita, lahjontaa, videomateriaalia, superavautumista! Tärkein kuitenkin on ehdottomasti piakkoin tulossa oleva, kaunis ja koskettava tarina siitä, mikä minua ja Miiaa eniten maailmassa yhdistää, ja kuinka tuo mahtava asia oli täysin jäädä paljastumatta.

Stay tuned!



torstai 6. syyskuuta 2012

Tämän päivän riemunaiheista


"Don't do anything I wouldn't do. 
That doesn't narrow it down. 
That's like, mini-golf and sushi."



PS. Hyvästi, spanieliminä. Sinne meni noin 20 cm tukkaa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Lomalla


En tiedä olenko koskaan tunnustanut tätä, mutta The Holiday on yksi lempielokuvistani. Syyt siihen ovat mm. seuraavat:

- täydellisen ihana talo, jossa Iris asuu
- se kohtaus melko alussa, jossa Iris kulkee ympäriinsä talossaan surkeana ja jossa sanotaan 'lowpoint'; haluaisinpa omaankin arkeeni tuon kauniin brittiläisen sävyn
- Jude Law Grahamina on täydellisen kuuma
- Kate Winslet on ihana (vaikka onkin tuhoisaa katsoa The Holiday koska se saa minut haluamaan vaalean tukan ja tummat kulmakarvat)
- musiikki on todella sävähdyttävää

Oma lomani loppuu ensi maanantaihin. Eilen alkoi jo derby ja tänään orkesteri. Viime maanantaina istuessani tylsistyneenä Uppsalan yliopiston kiinantunnilla (ei hätää, en minä ole seonnut, minun ystäväni vain opiskelee kiinaa Uppsalassa ja olin hänen vieraanaan) tein kaksi- ja puolisivuisen listan, jonka tarkoitus on muistuttaa minua siitä, minkälaista elämää haluan elää. Suunnitelmia liittyy niin opiskeluun, syömiseen, teenjuontiin, liikuntaan, rahaan, ensi kesään, musiikkiin, tavaroiden karsimiseen kuin kirjoittamiseenkin (ja kirjoittaminen on tärkeintä koska pitäisi muistaa että se todella on tärkeintä).

Tänään sain äärimmäisen ilahduttavan kirjeen, joka sisälsi söpöin saatesanoin varustettuna kaksi lehtileikettä. Itse puolestani onnistuin löytämään Tukholmasta eräälle ystävälle niin ruman kortin, että nauran vieläkin ääneen kun muistelen sitä. Muuta en Tukholmasta ostanutkaan kuin ruokaa ja kolme postikorttia; paitsi uimapuvun Beyond Retrosta, ja se on todella hieno asia, koska minulla ei ole ollut uutta uimapukua suunnilleen viiteen vuoteen ja viime aikoina olen joutunut käyttämään kymmenen vuotta vanhaa, aivan käsittämättömän kamalaa kulahtanutta uima-asua, jonka hirveyttä ei voi kuvailla muuten kuin kertomalla että se on Seppälästä ja siinä on vaaleansinisehköjä kukkia. Uudella uimapuvullani aion nyt sitten valloittaa maailmaa seuraavat vuodet. Se on kukallinen kokouimapuku ja siinä on kaunis vintagehtava leikkaus. Voi tietty olla että muistan väärin ja todellisuudessa näytänkin vain valaalta joka on ostanut uima-asunsa Ale-Makasiinista. Mutta haluan elää harhassa mieluummin.

Olen jo ihan innoissani koulun alkamisesta. Ehkä into laantuu piankin, en tiedä, mutta toistaiseksi sekä oman alan kurssit että sivuaineet saavat minut vain hyppimään innosta - olen myös tehnyt alustavan päätöksen yhdestä sivuainehausta, mutta se koskee vasta ensi vuotta - ja bisnes-luennot, joita inhoan, näyttävät olevan suurimmaksi osaksi eräässä rakennuksessa, jonka vanhannäköisiä luentosaleja rakastan.

Tukka lähtee ehkä huomenna. On aika olla näyttämättä spanielilta.

Opettelin muuten rikkomaan kananmunan yhdellä kädellä. Tai siis en opetellut. Se kuuluu niihin asioihin, joita en halua opetella vaan pelkästään osata, ja joiden kanssa onnistun skippaamaan opetteluvaiheen korvaamalla sen yksinkertaisesti tekemisellä. Vähän niin kuin siltakaato tai oman tukan letittäminen. Tosin karu totuus on, että tällä tavalla tyhjästä nyhjäistyt kyvyt usein haalistuu ajan myötä. Letit on kerta toisensa jälkeen sotkuisimpia. Mutta kohtapa ei taivu tämä tukka enää lettiin, hahaa!

Huomaan, että olen kirjoittanut viime aikoina aivan liian vähän, kun tästäkin postauksesta tuli taas pitkä ja rönsyilevä. Kirjoittaminen on terveellistä. Eihän kukaan hengitystäkään pidätä montaa päivää. Onko kumma jos on paha olo kun säilöö ummehtunutta asiaa pään sisällä sen sijaan että hengittäisi sen ulos näppäimistön tai kynän kautta.