I'll have a quesadilla, ha ha

Meitsillä on uudet renkaat ja nyt tarvitsisin vain luistimeni takaisin että pääsisin rullailemaan. Olisi enemmän kuin jees voida rullailla nuo työmatkat, vaikka kyllähän tuo nelisen kilometriä kolmessa vartissa taittuu kävellenkin.

Vietin hyvän sunnuntain. Sain Millennium-trilogian päätökseen ja iltapalaksi luin vielä F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun. Jälkimmäiseen olin kyllä hivenen pettynyt, olin odottanut Rebekka-tason innostusta mutta lopputulos oli puolimatkassa kohti Rouva Bovarya (jota en usko tulevani koskaan lukemaan uudestaan). Piti jopa ottaa päikkärit välissä, ja siinä unisumussa olin kuulevinani, että tuolla eteisessä olisi joku heilunut. Suljetusta sisemmästä ulko-ovesta (itsehän jätän sen auki koska olen jotenkin laiska) päättelin että näin on todella tapahtunut. No, eipä ollut kävijä vaihtanut eteisen lamppua. Onneksi on kesä.

Annoin kanssabloggaajalle yo-lahjaksi kaksi kirjaa: toinen on lyhennetty painos Kama Sutrasta ja toinen on Iso-Britannian kuninkaalliset -tarrakirja. En tiedä kummasta innostui enemmän, kysykää häneltä itseltään.

Joko minä kerroin että olen kesätöissä lasten seikkailupuiston näyttelijänä! Se tarkoittaa että laulan ärsyttäviä lauluja noitaäänellä myös vapaa-ajallani, koska kyllä, se jää päälle!

Ja miksikö valvon puoli neljältä, niin siksi, että jumituin lukemaan yhtä ficciä. Sen välissä on pianomusiikkia jonka kuunteleminen ilmeisesti on olennainen osa elämystä (ja koska pelkkä kuunteleminen pitkästytti, aloin sitten blogata). Lisäksi ficin henkilöt söivät keksejä ja hitto vie, pakkohan se oli minunkin hakea toinen kahdesta viimeisestä keksistäni (jotka ovat ihan hyviä, oikeasti, Minna!). Miten niin vaikutteille altis.

Parhausystävä teki mulle quesadilloja ja sitten tein niitä tänään itse lisää mutta eiväthän ne olleet niin täydellisiä, vaikkakin silti erittäin hyviä, rakastan quesadilloja, ne ovat tällä hetkellä ultimaattinen lempiruokani tai ainakin kovasti kiilaamassa kanatortillojen oheen.

Huomenna pesen pyykkiä, haen kirjastosta kesälukemista, vaihdan loputkin puolalaiset rahat takaisin euroihin, perehdyn matkakertomuksen kirjoittamisen saloihin, syön kebabia ja aloitan uuden elämän (enkä tarkoita elämäntapamuutoksia ruokailuun tai liikuntaan liittyen, sillä ne elämän osa-alueet ovat absoluuttisen toivottomia).