lauantai 23. lokakuuta 2010

Liikkuvuus ja stabiliteetti

Jos aseella osoitettaessa olisi keksittävä yksi yksittäinen syy halulle muuttaa pois vanhempiensa luota, vetoaisin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon. Samassa taloudessa siihen saa kuulua vain yksi. Sisäinen tätini tahtoisi kerätä jo jäsenyysvuosibonuksia! (Sisäinen täti tahtoo myös muuttaa maalle, vaikka tiedostaa kyllä asuvansa siellä jo, sekä hankkia pienen puutarhan. Ja huoneen, jossa on paksu kokolattiamatto ja seinät täynnä kirjoja. Sopii hyvin pölyallergialleni, veikkaan ma.)

Onneksi Suurikuu myy pelottavan halpoja kirjoja satunnaisesti myös kaikille suunnattuina tarjouksina. Sillä on ehkä nyt kuvitettu painos Tyttö ja helmikorvakorua sekä Polkupyörällä ajamisen taito, jota se ei ole vielä koskaan lukenut. Se on joku, joka puhuu itsestään satunnaisesti kolmannessa persoonassa.



Itsehän ajaisin valkoisella ratsullani Keijolla huomattavasti useammin, jos siinä toimisi toinenkin poljin. Yhden polkimen ajo viiden kilometrin matkan ajan on täysin kymmenotteluun verrattavissa oleva suoritus ainakin allekirjoittaneelle, joka hengästyy portaissa.

Kohta on aloitettava parempi elämä.

Olosuhteiden pakosta ja laiskuuden huomioon ottaen olen pakotettu kulkemaan Cordoballa.



Kohtasin pelkoni ja kirjauduin Credit Mutuelin nettipankkiin. Muutaman kerran sieltä vielä tankkaa. Viimeisillä senteillä ostetaan tasamäärä irtokarkkeja, mikäli mahdollista.

Kysymys pankki-ihmisille!
Onko mahdollista käyttää tilinsä rahat sentintarkasti loppuun Mastercardia ulvottaen?

Suomalaiset tilit ja ranskalainen, samaa bluesia ne laulavat, jos harva se viikko viihdytän hermostoani myös kebabrullalla. Mutta. Kun. Se on niin hyvää.







Tein kuitenkin myös kansanterveyttä edistävän hankinnan.

Kaikki huutavat huraa ja taputtavat karvaisia käsiään!

Rakkaudesta suomalaisiin naisiin.
Tarkoittamatta sitä, mitä luulette, rakkaat ystävät.






Lienee syytä myös ilmaista, että tällainen runsas, päämäärätön rahankäyttö ei ole elämäni keskipiste. Viimeksi noin kolme viikkoa sitten kiistelin kovaäänisesti julkisella paikalla aiheesta "onko shoppailu hauskaa vai ei". Tiesin, että ei. Vastapuolen miespuolinen edustaja luuli, että kyllä on.

Kuljettuani koko loman
a) kansallispuistossa, ylläni varsinainen sex appeal -tuulipuku
b) ystävien sohvilla
c) tuntemattomilla moottoriteillä
d) kaupungin valoissa
olen sangen väsynyt, ja kaikenlainen suoritusmotivaationi on nollassa. Aiheesta suoritusmotivaatio on silti kirjoitettava vielä tänä iltana satunnainen, satumainen essee.

Kotimyyrä on silti taas ensi viikonloppuna menossa.
Heja Sverige.

Rakkain terveisin,
kulkuriveljenne Jan

2 kommenttia:

  1. Hei karsee toi polkupyöräkuva :D

    VastaaPoista
  2. Peps: Ehdottoman samaa mieltä :D
    Ihan viattomasti googletin "ride a bike" tai jotain vastaavaa.
    Ilmeisesti googlesta saa alastomia ihmisiä ihan millä vain hakusanalla. Hiton kätevää muuten, kun tarkemmin ajattelee!

    VastaaPoista

Kaikenlainen faniposti tänne.