sunnuntai 24. lokakuuta 2010

varjot silmien alla

Työnteko on raskasta
raskaat asiat väsyttää



Vanhuus ei tule yksin. Tiedätte kuitenkin sen tunteen, kun huomaa, ettei enää jaksa juosta lasten perässä, ei jaksa hihittää läpi yön tai syödä itseään sokerihumalaan.
Sitten sitä makaa sängyssä yhdeltätoista ja toivoo, että korvatulpat olisi mukana, kunnes on välttämätöntä nousta ja kipitellä lapsosten ovelle saadakseen heidät hetkeksi tuntemaan äkäisen äitinsä läsnäolo juuri kun he kuvittelivat päässeensä siitäkin eroon.

Vaikka vasten tahtoani, minusta tulee kuitenkin vielä joskus juuri sellainen kiukkuinen eläkeläinen, joka ei tervehdi kassaneitiä eikä bussikuskia, koska hänen ei tarvitse.
Kirjoittelen mielipideosastolle äkäisiä terveisiä liian meluisalle naapurille ja kritisoin suureen ääneen nykymuotia.




Nuoruus on yliarvostettua. 
Minä haluan paikallislehden lukijamatkalle Egyptiin ja maanantai-aamuna seitsemältä Stockmannin eteen odottamaan vuoden kohokohdan, Hullujen Päivien alkamista.

Lapsenlapsetkin kävisi joskus.



3 kommenttia:

  1. Teet liikaa töitä.
    Mut ei se mitään koska me tykätään susta silti.
    Keskimmäinen kuva näyttää minulta.

    VastaaPoista
  2. Älä yritä. ;) Siinä olen minä after some years & 25 kg of fresh Milka Noisette. (mikä näkyy vyötäröllä.)

    Puhutko itsessäsi monikon ensimmäisessä persoonassa vai onko teitä muitakin? hee hee

    VastaaPoista
  3. Pyh minä se olen enkä tarvitse enää edes niitä Noisetteja lisää. Paitsi että haluan.

    On meitä muitakin.

    VastaaPoista

Kaikenlainen faniposti tänne.