lauantai 5. toukokuuta 2012

raskaan sarjan kaukokaipuu

Voi luoja tätä krapulaa. Adrenaliinikrapulaa. Toisin sanoen, Irlannissa oli ihanaa.

Paluusta "koti"maahan on jo suunnilleen viikko, mutta silti olo on kuin olisi kaksi kolmesta jalasta jo haudassa. Koska lähes mikään ei tunnu miltään eikä kiinnosta juurikaan, olen siirtynyt harrastamaan vain helppoja ja miellyttäviä asioita, jotka laannuttavat ikävää henkiseen kotiin. Näitä asioita ovat mm. teen valmistus, sen juominen sekä Agatha Christien kirjojen lukeminen tahtia yksi päivässä.
Voisihan sitä vaihtoehtoisesti myös elää tätä elämää tässä maailmassa, mutta se nyt lähinnä sattuu.

Yksi noin miljardista esimerkistä listassani "Miksi kaikki on paremmin Irlannissa"


Ahdistaa ajatella pääsykokeita, opiskelua, kesätöitä, muita töitä ja kaikkea muutakin kaikkeen liittyvää.
Ja suomalaisia! Keskari pystyssä, naama kuin norsunvitulla, mummo kumoon ja turpa kiinni. Ikävöin ihan tosissani kuollakseni takaisin sinne, missä kymmenvuotiaat pojat kadulla kyselee olemmeko eksyksissä ja miten voi auttaa, ja jokainen ihminen on 'love' ja 'dear' ja kaikki muutenkin aina 'lovely'.

Pahoittelen joutavanaikaista mussutusta! Ei minulla varsinaisesti muuta asiaa ollut, mitä nyt halusin jakaa tuntojani. Kortepohja joutuu ehkä lopullisesti väistymään Unelmapaikka-listan ykkössijalta, vaikka olihan tämänsuuntainen liikehdintä aavisteltavissa jo pari vuotta takaperin Skotlantivisiitin jälkeen.

Loppuun vähän hautausmaafiilistelykuvanjakoa. Mun mielestä kaikki makaaberi on mahtavaa!


Epätodellisen kaunis Glendalough


2 kommenttia:

Kaikenlainen faniposti tänne.