Putosin juuri rakkauteen.
Tämä on kai vakavaa: hullaannuin jo ennen kuin näin yhtäkään nutturakuvista.
mansikkapaikka
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
perjantai 29. heinäkuuta 2011
kuvahuvia
Ihana Riina teki tällaisen hauskan kuva-asian. Minä ajattelin aloittaa sen myös. En jaksa kuitenkaan kaikkea kerralla, koska olen hidas ja laiska.
Aloitan kohdasta 'kuva, jossa nautit olostasi'.
Jottei tämä olisi ihan epäreilua, laitan kuvan myös kanssabloggaajasta. En uskalla laittaa naamakuvaa, vaikka minulla olisi niitä niin monta ja ne on niin hauskoja. Takalisto kuitenkin välttänee. Olkaa niin hyvät.
Ei muuta tällä kertaa. Mukavaa kesänjatkoa.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
teeny weeny string bikini
maanantai 18. heinäkuuta 2011
I hope some snapist won't snape me
Ensin olin lomalla.
Sitten olin feissari. (Uljaat 8 päivää.)
Nyt olen taas lomalla.
Se tarkoittaa, että voin nukkua ja syödä suuria määriä.
Kinuskikastike-kaurakeksi-vaniljajäätelö on mitä todennäköisimmin se ruokalaji, jota Taivaassa tarjotaan päivittäin. Arviota varten on suoritettu lukuisia empiirisiä tutkimuksia.
Päätin myös huitaista Potterit ennen kuin torstaina poikkeamme Finnkinon arvovieraiksi (as if).
Sirius mulkoili hänen peräänsä taikasauva kylkeä vasten.
"Sinun pitäisi ihan totta jo katsoa sitä munaa ja ruveta ratkomaan sen merkitystä..." (Hermione)
"Voldemortko pani osan itseään minuun?" Harry sanoi tyrmistyneenä.
Projektia on hidastanut uudistunut addiktioni bubble shooteriin. Nytkin keskeytin kirjoittamiseni muutaman erän tähden. Tämä on vakavaa.
Olisi minulla oikeaakin tehtävää. Niin kuin esimerkiksi asunnon etsiminen Jyväskylästä, tulevasta opiskelukaupungistani.
Sitten olin feissari. (Uljaat 8 päivää.)
Nyt olen taas lomalla.
Se tarkoittaa, että voin nukkua ja syödä suuria määriä.
Kinuskikastike-kaurakeksi-vaniljajäätelö on mitä todennäköisimmin se ruokalaji, jota Taivaassa tarjotaan päivittäin. Arviota varten on suoritettu lukuisia empiirisiä tutkimuksia.
Päätin myös huitaista Potterit ennen kuin torstaina poikkeamme Finnkinon arvovieraiksi (as if).
Sirius mulkoili hänen peräänsä taikasauva kylkeä vasten.
"Sinun pitäisi ihan totta jo katsoa sitä munaa ja ruveta ratkomaan sen merkitystä..." (Hermione)
"Voldemortko pani osan itseään minuun?" Harry sanoi tyrmistyneenä.
Projektia on hidastanut uudistunut addiktioni bubble shooteriin. Nytkin keskeytin kirjoittamiseni muutaman erän tähden. Tämä on vakavaa.
Olisi minulla oikeaakin tehtävää. Niin kuin esimerkiksi asunnon etsiminen Jyväskylästä, tulevasta opiskelukaupungistani.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
hyvijä hetkijä
Minulla ei varsinaisesti ole mitään sanottavaa, mutta haluaisin nyt kertoa mikä on parasta tällä hetkellä.
Kesäiltamarjastus parhaiden ystävien kanssa
Rahkamustikkapiirakka
Half-Pride
Uudet kaiuttimet, melkoiset jytkyt
Tulevaisuudensuunnittelu
Siskontyttö
Adele
Kesäiltamarjastus parhaiden ystävien kanssa
Rahkamustikkapiirakka
Half-Pride
Uudet kaiuttimet, melkoiset jytkyt
Tulevaisuudensuunnittelu
Siskontyttö
Adele
Niin ja Jenna.
Ei mutta oikeasti, kuka muu hieroo niskaa aina kun se on kipeä, suostuu mun hölmöihin vaatimuksiin eikä suutu vaikka kuinka ansaitsisin selkään.
Kuka muu muka tuo lempisuklaalevyn postilaatikkoon tai suklaamuroja aamupalaksi. Tai on vaan niin hauska ja herttainen, ettei mikään murhe ole liian suuri väistyväksi.
Päivän teema on: matematiikan yo-harjoittelu
Rakkaudella, Laura
tiistai 12. heinäkuuta 2011
a house is not a home
Hyvää myöhäisiltaa.
Nenäliinat - check?
Popparit - check?
Hyvä.
Nenäliinat - check?
Popparit - check?
Hyvä.
Tervetuloa toivepostauksen pariin. Nyt aion kertoa sydäntäriipivän kauhukokemukseni EF:n parissa.
Olin siis tuossa kuun alussa St. Raphaelissa, Etelä-Ranskassa. Tarkoitus oli olla kolme viikkoa, mutta kuinkas kävikään.
Lähtöilmapiiri oli vetinen. Lähtöpäivän itkeskelin pitkin päivää ja autossa yritin epätoivoisesti nukkua ahdistusta pois. Lento meni hitaasti. Perillä alkuhässäkän jälkeen aika meni hitaasti. Kuusi päivää menin melkoisessa sumussa, aamut ja illat itkien ja päivät ahdistuen kaikesta.
That's it? Nope.
Kyse oli siis kielikurssista, jonka itse olin halunnut. Asiat kuitenkin muuttuivat aika paljonkin varattuani matkan.
Ensinnäkin, seurustelusuhde.
Toisekseen, epävarmuus.
Kolmanneksi, motivaatiokuoppa ranskan suhteen.
Miksi en perunut? En voinut.
Ja kyllä, kaikesta huolimatta odotin ihan kiinnostuneena. Odotin monenlaista.
Kyse ei sitten ollutkaan aktiviteettiryöpystä, iloisista uusista parhaista ystävistä, auringosta ja jäätelöstä ja taikaponeista ja isäntäperheestä, joka pitää huolta, kuten liideritkin.
Olin väärässä ryhmässä, selvästikin. Suurin osa oli noin 14-vuotiaita. Jos olet 35 ja frendisi 31, ei asialla ole niin paljoa väliä. Tässä elämänvaiheessa kuitenkin on.
Isäntäperheeni, eli tämä yksi rouva, oli inhottava. Tupakkaa sisällä, yövieraita mölyämässä puoli viisi aamulla.. tästä saisi stooria vaikka miten.
Aktiviteetit olivat onnettomia, suunnittelemattomia.
Tiedotus ei pelannut.
Liidereitä oli yksi varsinainen.
Kielimuuri.
Ranskan työntekijöiden käsittämätön anti-into.
= paska fiilis
-----> koti-ikävä.
Pahin ongelma on minun mielestäni korvaus, joka isäntäperheelle maksetaan. Se aiheuttaa valitettavan paljon sitä, että perheet tekevät sitä rahasta, ei innosta hostata nuoria.
Te ehkä näätte minut nyt luovuttajana ja nössönä. Saattaapi ollakin asia näin. Mutta uskokaa huviksenne, ettei ensimmäinen ideani ollut lähtiessä tulla viikon päästä pois, menettää vitusti rahaa ja saada porukoilta selkään henkisesti.
Se oli valintatilanne kahden pahan välillä.
Normaalisti minä olen sinnittelijä, pärjääjä et cetera et cetera. Nyt oli kuitenkin pakko luovuttaa hyvinvointini kuten myös muiden hyvinvoinnin vuoksi. Kuusi päivää unetonta ja nälätöntä aikaa vei voimat ihan todella.
"Asenteesta kiinni", true dat, luultavasti. Opetuksena itselleni tästä jää kuitenkin se, että joskus voi luovuttaakin, ja se on ihan jees. Elämä jatkuu silti.
Mainittakoon vielä se, että ihmisenä olen hiukka sellainen, että ajattelen aivan valtavasti sitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat. Tiedättehän, julkisivun on oltava kunnossa ja minun on oltava kaikessa parhaimmistoa, muiden silmissä. Oli siis melkoinen henkilökohtainen kynnys tunnustaa kaikille, että tulin kotiin, annoin periksi, koska minulla oli järkyttävä koti-ikävä. Sitähän se nimittäin loppujen lopuksi oli.
Mitä jäi käteen?
- kokemus!
- rutosti itsetuntemusta
- pari kivaa ihmissuhdetta
- uutta motivaatiota opiskeluun
Kädestä lähti..
- rahaa
- kamera
- epäilemättä pari tilaisuutta.
Enkä hetkeäkään kadu mitään. En sitä, että tulin kotiin, enkä oikeastaan sitäkään, että lähdin. Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Kaikella on tarkoituksensa.
Kuva liittyy ei liity juuri mitenkään mihinkään.
- Laura
perjantai 8. heinäkuuta 2011
terveisiä ranskasta, eli..
..tunkekaapa patonkinne sinne, minne aurinko ei paista.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan sijaitsisin tällä hetkellä Etelä-Ranskan rannikolla ja tulisin olemaan siellä vielä parisen viikkoa. No, enpä sijaitse.
Sijaitsen kotona ja täällä on totaalisen mukavan hyvä olla!
Alkuperäisen suunnitelman mukaan sijaitsisin tällä hetkellä Etelä-Ranskan rannikolla ja tulisin olemaan siellä vielä parisen viikkoa. No, enpä sijaitse.
Sijaitsen kotona ja täällä on totaalisen mukavan hyvä olla!
Mitä opetti EF? Varomaan sitä, ehdottomasti.
Palatkaamme aasiaan piakkoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)