keskiviikko 31. elokuuta 2011
höpö höpö
Oheisella kuvalla koetan parhaan taitoni mukaan onnitella kanssabloggaajaa, jolla on merkittävä päivä tänään: nimittäin keskiviikko!
Vitsi se on typeräkin vitsi.
Onneksi itsellänikin on tärkeitä hetkiä käsillä. (Ei kirjaimellisesti.)
Auto kärryineen lähtee kohta Jyväskylään koko pieni omaisuuteni mukanaan.
Interneziä minulla ei vielä ole.
Kenties asiassa auttaa väliaikaisesti seuraava ystävä:
Tämä taitaa nyt olla virallisesti koko blogihistoriamme rumakuvituksisin postaus. Sekä asiaköyhin.
Nyt, suokaa anteeksi, sammutan rakkaan lapdogini ja roudaan vielä muutaman pahvilaatikon ja jätesäkin.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
meidän uusi vauva
Allekirjoittaneella on syntymäpäivä ensi viikon keskiviikkona. Saavutan suuren ja merkittävän, kahde(ksa)ntoista vuoden iän, ja ensi töikseni aion suorittaa muutaman järjestö/yhdistysliittymisen.
(Hah, hah. Oikeasti juoksen lähikauppaan ostamaan siideriä.)
No, kuitenkin. Vaikka olenkin ollut huonosti käyttäytyvä ja varsinainen kelmi, sain lahjan rakkaalta ystävältäni Peealta. Kesäisenä lauantai-iltapäivänä tupsahti kahvilassa syliini lapsi vaatimattomassa Alkon paperipussissa.
Eikä suinkaan mikä tahansa lapsi, vaan monikulttuurinen, nähtävästi ympärileikattu Ghanalaistyttö Hamamat.
(Hah, hah. Oikeasti juoksen lähikauppaan ostamaan siideriä.)
No, kuitenkin. Vaikka olenkin ollut huonosti käyttäytyvä ja varsinainen kelmi, sain lahjan rakkaalta ystävältäni Peealta. Kesäisenä lauantai-iltapäivänä tupsahti kahvilassa syliini lapsi vaatimattomassa Alkon paperipussissa.
Eikä suinkaan mikä tahansa lapsi, vaan monikulttuurinen, nähtävästi ympärileikattu Ghanalaistyttö Hamamat.
Adoptio on suoritettu Ikea-nimisen järjestön kautta. Lapsen profiilikuvauksessa mainitaan, että Hamamat kannustaa lasta roolileikkeihin. Hamamat-raukka.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Pitkän vaalean peruukin arvoitus
On kiehtova sattuma, että jo toisen kerran alle vuoden mittaisen blogiurani aikana aion omistaa palstatilaa miesten hiuksille. Viimeksihän käsiteltiin miesnutturoita, jotka edelleen ovat ihania.
Nykytilanne elämässäni on, että olen melko omistautunut erinäisille pakkomielteille. Potter-universumi on muotoutunut pitkien aikojen kuluessa verrattain suureksi osaksi pakkomielteiden innostamana riehuvaa ajankäyttösuunnitelmani järkevyyden tuhoa.
Ja yhtäkkiä huomasin, kuinka puoleensavetävä Lucius Malfoy onkaan.
Suurin osa Malfoyn viehätysvoimaa on ylimielinen bad-ass-asenne.
Mutta entä Malfoyn pitkä, vaalea peruukki?
Edesauttaako se hänen kiehtovuuttaan miehenä?
"Ei kai nyt sentään", ehdin ajatella vapaavalintaisen aikayksikön murto-osan kuluessa.
Sittenpä muistin Legolasin.
Pitkä, vaalea peruukki - check.
Onko haltia poikkeustapaus?
Kolmanteen esimerkkiin en kehtaa enää keksiä edes aasinsiltaa.
Seuraavassa kuvassa näette Jamesin, ainoan syyn sille karulle tosiasialle, että olen katsonut Twilight-nimisen elokuvan loppuun saakka.
Pitkä, vaalea peruukki - check.
Triple-fucking-check.
Vain vähän hävettää. Mitä on tämä kummallisuus? Mitä seuraavaksi??
Ensimmäinen askel parantumiseen on kuulemma ongelman myöntäminen.
As if.
Ja kun nyt tämäkin saatiin pois alta, sitten illan wtf-osioon. Piti ihan muokata havainnollistava kuva. Seuraava asia on minua hämmentänyt vuosien ajan:
Draco Malfoyn järkyttävä kampaus, varoittamatta keskellä elokuvasarjaa. Ennen ja jälkeen oli ihan hyvä. Mutta mitä ihmeen kusetusta tämä on.
Siinäpä kaikki tällä kertaa.
Nykytilanne elämässäni on, että olen melko omistautunut erinäisille pakkomielteille. Potter-universumi on muotoutunut pitkien aikojen kuluessa verrattain suureksi osaksi pakkomielteiden innostamana riehuvaa ajankäyttösuunnitelmani järkevyyden tuhoa.
Ja yhtäkkiä huomasin, kuinka puoleensavetävä Lucius Malfoy onkaan.
Suurin osa Malfoyn viehätysvoimaa on ylimielinen bad-ass-asenne.
Mutta entä Malfoyn pitkä, vaalea peruukki?
Edesauttaako se hänen kiehtovuuttaan miehenä?
"Ei kai nyt sentään", ehdin ajatella vapaavalintaisen aikayksikön murto-osan kuluessa.
Sittenpä muistin Legolasin.
Pitkä, vaalea peruukki - check.
Onko haltia poikkeustapaus?
Kolmanteen esimerkkiin en kehtaa enää keksiä edes aasinsiltaa.
Seuraavassa kuvassa näette Jamesin, ainoan syyn sille karulle tosiasialle, että olen katsonut Twilight-nimisen elokuvan loppuun saakka.
Pitkä, vaalea peruukki - check.
Triple-fucking-check.
Vain vähän hävettää. Mitä on tämä kummallisuus? Mitä seuraavaksi??
Ensimmäinen askel parantumiseen on kuulemma ongelman myöntäminen.
As if.
Ja kun nyt tämäkin saatiin pois alta, sitten illan wtf-osioon. Piti ihan muokata havainnollistava kuva. Seuraava asia on minua hämmentänyt vuosien ajan:
Draco Malfoyn järkyttävä kampaus, varoittamatta keskellä elokuvasarjaa. Ennen ja jälkeen oli ihan hyvä. Mutta mitä ihmeen kusetusta tämä on.
Siinäpä kaikki tällä kertaa.
tiistai 16. elokuuta 2011
isä minua väsyttää
Siis halleluja.
Oon ihan totaalisesti ylittänyt itseni opiskelijana. Eilen ja tänään oon tehnyt läksyjä.
Eikä tässä vielä kaikki.
Oon tehnyt niitä kaksi tuntia per päivä. Ja tämä arvio on alakanttiin.
Oon ihan totaalisesti ylittänyt itseni opiskelijana. Eilen ja tänään oon tehnyt läksyjä.
Eikä tässä vielä kaikki.
Oon tehnyt niitä kaksi tuntia per päivä. Ja tämä arvio on alakanttiin.
2 TUNTIA
Nti Saamaton on niin Saamarin ylpeä itsestään että oksat pois.
En niinkään siitä läksyjenteosta, vaan ylläolevasta muokkauslahjakkuudesta.
Oh, lover boy!
Liikaa aikaa ja liian söpöjä käsinukkeja.
Parhautta on tehdä itse omat Youtube-klippinsä ja hihitellä niille ylhäisessä yksinäisyydessään.
Tässä päätähtinä Katuhai Jonna (nimetty Miss Suomen 1998 mukaan suunnilleen samana vuonna) sekä pesukarhu Miiko.
Parhautta on tehdä itse omat Youtube-klippinsä ja hihitellä niille ylhäisessä yksinäisyydessään.
Tässä päätähtinä Katuhai Jonna (nimetty Miss Suomen 1998 mukaan suunnilleen samana vuonna) sekä pesukarhu Miiko.
perjantai 12. elokuuta 2011
summer has come and passed
Sadaskuudes blogiteksti, olkaa niin hyvät.
Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt internatio-naalissa seurassa ja aloitellut kouluakin taasen tässä eilen. Espanjalaiset oli vallan hulvattomia. Varsinkin tämä eräs tapaus, joka oppi suomea enemmän kuin luulisi mahdollista olevan, ja sanarepertuaari ylitti jopa pakolliset alapääasiat. Nyt hän päivitti feisbuuktilaansa 'minä rakastan perseeseen.' Gotta luv 'em.
Itse opin yhden uuden fraasin; me encanta comer mierda. Äärimmäisen hyödyllinen ennen kaikkea ja kaiken jälkeen.
Nyt on ihan pienenpieni kaukokaipuu. En tiedä, pitäisikö sitä repäistä joku äkkilähtö jonnekin sitten kun sellaiseen on aikaa ja varaa. Ja eihän sitä tarvitse mennä niin kovin kauas kun läheltäkin löytyy kaikkea kivaaa. Kuten Lievestuore.
Koirat on kivoja. Kuva ei liity mitenkään mihinkään.
Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt internatio-naalissa seurassa ja aloitellut kouluakin taasen tässä eilen. Espanjalaiset oli vallan hulvattomia. Varsinkin tämä eräs tapaus, joka oppi suomea enemmän kuin luulisi mahdollista olevan, ja sanarepertuaari ylitti jopa pakolliset alapääasiat. Nyt hän päivitti feisbuuktilaansa 'minä rakastan perseeseen.' Gotta luv 'em.
Itse opin yhden uuden fraasin; me encanta comer mierda. Äärimmäisen hyödyllinen ennen kaikkea ja kaiken jälkeen.
Nyt on ihan pienenpieni kaukokaipuu. En tiedä, pitäisikö sitä repäistä joku äkkilähtö jonnekin sitten kun sellaiseen on aikaa ja varaa. Ja eihän sitä tarvitse mennä niin kovin kauas kun läheltäkin löytyy kaikkea kivaaa. Kuten Lievestuore.
tiistai 9. elokuuta 2011
Socko the Superhero
Elämästäni kertominen on helppoa.
Tarvitsen vain sarjakuvan johon samastua.
Milkshakespeare productions esittää:
Garfield minus Garfield
Tunnistaako joku teistä itsensä tästä?
Tarvitsen vain sarjakuvan johon samastua.
Milkshakespeare productions esittää:
Garfield minus Garfield
Tunnistaako joku teistä itsensä tästä?
lauantai 6. elokuuta 2011
Shining, shimmering, splendid
Nyt en puhukaan Ginnystä enkä Grindelwaldista.
Rakastan nimittäin muitakin asioita.
Persikoita, etenkin sitä nukkaista pintaa.
Leopardikuvioista neuletakkia, jonka ihanaparasrakkausystävä osti minulle kirpputorilta.
Liikkuvaa linnaa, jota etsin vuosia - yhtäkkiä sen halusi minulle lähettää kirjepostina täysin tuntematon ihminen foorumilta, jolla aion alkaa viihtyä taas syksyn koittaessa aktiivisemmin. Pehmeäkantisuus ei edes harmita, kun kansikuva ja fontti ja muut tärkeydet ovat paikoillaan. Ehkäpä tämä saa kunnian olla ensimmäinen kirja, jonka luen uudessa kodissani (jos joskus löydän asunnon).
Pehmeitä upottavia kokolattiamattoja, sellaisia kuin laivoilla.
Karin Slaughterin dekkareita; etenkin Will Trent -nimistä etsivää vai agenttia vai mikä hän nyt olikaan.
Maustevoita, kun se sulaa pihvin päällä.
Kalenterien päällystämistä.
Monta kymmentä vuotta muita palvellutta filmijärkkäriäni, jolla olen ottanut jo noin 17 kuvaa.
Niin ja kaiken Snape-aiheisen löytämistä internezzistä. Sekä humoristisen että itkettävän aineiston. Voi minua.
Rakastan nimittäin muitakin asioita.
Persikoita, etenkin sitä nukkaista pintaa.
Leopardikuvioista neuletakkia, jonka ihanaparasrakkausystävä osti minulle kirpputorilta.
Liikkuvaa linnaa, jota etsin vuosia - yhtäkkiä sen halusi minulle lähettää kirjepostina täysin tuntematon ihminen foorumilta, jolla aion alkaa viihtyä taas syksyn koittaessa aktiivisemmin. Pehmeäkantisuus ei edes harmita, kun kansikuva ja fontti ja muut tärkeydet ovat paikoillaan. Ehkäpä tämä saa kunnian olla ensimmäinen kirja, jonka luen uudessa kodissani (jos joskus löydän asunnon).
Pehmeitä upottavia kokolattiamattoja, sellaisia kuin laivoilla.
Karin Slaughterin dekkareita; etenkin Will Trent -nimistä etsivää vai agenttia vai mikä hän nyt olikaan.
Maustevoita, kun se sulaa pihvin päällä.
Kalenterien päällystämistä.
Monta kymmentä vuotta muita palvellutta filmijärkkäriäni, jolla olen ottanut jo noin 17 kuvaa.
Niin ja kaiken Snape-aiheisen löytämistä internezzistä. Sekä humoristisen että itkettävän aineiston. Voi minua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)