Lyhyestä virsi kaunis

Voi kun tapahtuukin paljon mukavia asioita pitkin kevättä.

Iki-ihana kuumis, Rakel Liekki, styylaa toisen samanlaisen kanssa! Tää toinen on sen lisäksi mahtava, uusi kansanedustaja joka on varustettu hyvillä mielipiteillä. Go Silvia!

Anteeksi. Väärät diat taas!
Mutta onhan se kuuma hei tämäkin!

Nää on ihkui nää!

Toinen mukava asia on se, että onnistuneesti, Herran itsensä ja ovelan kissan avulla, vältin jalkapallon pelaamisen. Minulla ja pallolla on kiusallinen, kipeä menneisyys. Tänään oli hyvä päivä kaatua portaissa.

 

PS!! Vielä ehtii osallistua käsittämättömän upeaan arvontaan! Etelänmatkoja, avomersuja, hulppeita lomaosakkeita ja TEEPUSSI JA POSTIKORTTI!

Y U NO SPARKLE

jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt
jos metsään haluat mennä nyt näät sammalet myllätyt

rakkain terveisin
miia&gimp
(ja luontokuvaaja-siskon metsätaide joka on välillä herkullisen tarkoituksenomaista hupsutteluun... lähes munasillaan)

½

Kerrankin tässä blogissa esitetään peräti kuuntelemisen arvoista settiä!
Nyt vanupuikot esiin ja korvat auki.


Olemme puoli vuotta vanhoja!!

Siispä nimittäin

OSALLISTU ARVONTAAN
voit voittaa

postikortin ja teepussin

!!!!!!


Ohjeistus ja säännöstö: Jätä kommenttilootaan jonkinlainen merkki itsestäsi. Ihan saat jopa valita, kerrotko päivän kuulumisia, kehutko satunnaista postausta joka on julkaistu viime marraskuussa, paljastatko lempikirjasi, siteeraatko Gandhia. Pääasia, että kaikki tämän postauksen lukijat vailla minkäänlaisia suorituspaineita avaavat turpansa ja antavat ymmärtää olevansa olemassa.


Olemassaolon määritelmäksi katsotaan Descartes-henkisesti ajattelu, joten arvostamme suuresti, että todistatte olevanne ihmisiä ettekä joitakin säälittäviä kommenttispämmibotteja jotka ovat saapuneet blogiimme häiriköimään ja hankkimaan hienoja palkintoja fancyista arvonnoista. Yksinkertaistetusti: älä innostu saatuasi vapaat kädet ja sano pelkästään "hehee, osallistun!!!!1". Koska se olisi tylsää kaiken tämän näkemämme vaivan jälkeen.
Sano jotakin. Siitä huolimatta, että huikea palkinto arvotaan. Niin, ja sähköpostiosoite on melko välttämätön, mikäli a) haluat voittaa b) et ole meihin päivittäin kontaktissa muilla keinoin kuin lukemalla blogia.

Siinäpä se pähkinänkuoressa.
Alors, kommentoimaan, toverit!!


Kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen.

مہاکاوی ناکام

Des hippopotames, des girafes

Jos allekirjoittaneella on joskus lapsia, toivottavasti ne ovat tällaisia!
Suurisilmäisiä, mielikuvitusrikkaita ja puhuvat sujuvaa ranskaa... *_*



AAW

Voitte tulkita laiskan videopostauksen niin, että käytän kaiken aikani ahkerasti pääsykoekirjan sisäistämiseen.
Todellisuudessa kylläkin dataan, syön ja nukun - päivin sekä öin.
Voi tätä täydellistä itsekurin puutetta... Ehkäpä teenkin toukokuussa radikaalit, avaan tietokoneen vain kerran viikossa ja omistan koko muun elämäni eräälle Peacockille?

Pitäisiköhän hankkia Jumbo Juustoja sunnuntain vaalivalvojaisiin...?

that's the best revenge of all: happiness.

Terve.

Poro-fenkolipiirakka on kovin hyvää ja ulkona oikein kaunista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta kaikesta inhasta perheen sisäisestä scheissesta ja muista onkelmista elämä hymyilee. Se on se kevät, se on se rakkaus, se on se piirakka. Se poro-fenkoli.

Kaikista harvoista ärsyttävistä asioista ärsyttävin tällä hetkellä on ehdottomasti turha vinkuminen. 

Elämä kun vaan on melko pitkälle sellaista millaiseksi sen itse tekee ja millaisena sen näkee.

When I hear somebody sigh, "Life is hard," I am always tempted to ask, "Compared to what?"

Vaalit !! Lähenee, lähenee kovasti.

Mitäpä muuta tässä voisikaan äänioikeudettomana tehdä, kuin yrittää lobata omia feivörittejään noille äänioikeutetuille.

Turhaa kirjoitella omia näkökulmiani auki, sen on puolestani tehnyt jo tämä vihreä (mutta ei niin pieni) mies.

http://www.toukoaalto.com/  just check it.

Kukas se sieltä kurkistaa? 

Älkääkä nyt Herran nimessä sekoittako tätä tuohon puheeseen suosikeista. This is da prob.

Lasken Päiviä Touko-kuuhun. (herttileijaa, en kestä tätä poliitikko-läppää)

Barcelona, here we come.

Rauhaa ja rakkautta.

Oh well, nothing goes better with cabbage than cabbage.

Tällä pitäisi vetää pää täyteen ennen kesäkuun alun tuomiopäivää.
Tähänastiset ns. saavutukset ovat surullisia, kirja on loputtoman mielenkiintoinen mutta en ehdi enää oppia kaikkea yhtä täydellisesti kuin kilpailijani, jotka oletettavasti ovat keskimäärin
a) valmiiksi jo yliopistossa
b) valmennuskurssilla
c) aloittaneet lukemisen täysipäiväisesti tammikuussa
FUU


Elokuvalippu kertoo kaiken olennaisen sosiaalisesta elämästäni. Justin Bieber -elokuva ja sitten yksin kotiin nukkumaan. Perinteinen perjantai, ja kuten lippuun painettu elokuvateatterin nimikin sen kertoo, fantasia.
Mutta leffa oli viihdyttävä ja yleisö sitäkin viihdyttävämpi.
Teini-ikäiset hinkuivat, huokailivat orgastisesti ja taputtivat Justinille jatkuvasti.
Minä onnistuin vain tahraamaan liilojen farkkujeni haaraosan nacho cheddar -mausteella, koska ne perhanan popcornkipot ovat alareunastaan reiällisiä. Ja kun ehdin kotiin ja kykenin housut yltäni poistamaan, mausteessa ei enää ollut makua. Antiklimaattista.

Jopa kuusivuotias pikkusiskoni on näin taitava tekemään minulle kampauksia.

Minulla on myös hiuskriisi. Olen siirtynyt MacGyver-vaiheesta sujuvasti Jon Bon Joviin (Bon Jopi!). Periaatteessa hiukset ovat minulle asiana aivan se ja sama, mutta en kykene ymmärtämään, mikseivät ne voi olla täydelliset heti herätessä ja säilyä sellaisina koko päivää, niin kuin kaikkien muiden hiukset. Joudun siis kulkemaan väärän pituisessa ja värisessä reuhkassa, ja se on suuri osasyy siihen, että tunnen itseni idiootiksi melkoisen osan ajasta. Parturiin ajattelin hiipiä vähän ennen yo-juhlia ja vetäistä vaikkapa rouheasti sen perinteisen polkkani.


Olen kyllästynyt hiuksiin ylipäätään. Pohdin tässä, josko saisin eräältä ystävähköltä lainaksi koneen, jolla tukan saa helposti ja nopeasti siiliksi... Kun tässä nyt ollaan muutenkin menossa roskiin; syksyllä huomaan ettei minulla ole opiskelupaikkaa, työtä, asuntoa johon muuttaa eikä kyllä sen puoleen myöskään ystäviä jotka edes ehtisivät/viitsisivät muuttoavuksi mikäli asunto olisi - joten saman tien ei tarvitse olla tukkaakaan. Korostuupahan maskuliininen leukaperieni muoto jopa nykyistäkin ylväämmin sitten.

Cure the Bieber fever, Dr. Bieber

Kaksi päivää.
Kaksi päivää.

Ylihuomenna elämällämme on jälleen tarkoitus. Parhaat paikat ensi-illassa! Gotta luv it.

Ja lienee asiallista mainita, että olimme todellakin Jennan kanssa kahdeltatoista tiistaina mediateekissä, ihan vain ollaksemme ensimmäisenä apajilla. 

Joitakin kuukausia sitten saimme kuulla ilosanoman Justinin tulemisesta. Me blogin pitäjät tulimme välittömästi siihen tulokseen, että nämä pari tuntia taivasta maan päällä on koettava. Spontaani ensierek.. korjaan, reaktio, oli jotakuinkin tätä luokkaa.

Pointti on nyt siis tuo toinen käsi. Krhm.

Ystäviemme reaktiot olivat jokseenkin toisensorttisia.

Ehdotettuamme asiaa toistamiseen tajusivat he ressukat meidän olevan vakavissamme mitä Justiniin tulee.

Nohh, kaikkeen tottuu. Nyt meillä on kuusi lippua ja olo on vähintään yhtä chill'n onnellinen kuin allaolevalla ihanuudella.

Rakkaat lukijat. Haluaisitteko elokuva-arvostelun?

Just another Ellen

Jos valokuvauslahjani eivät olisi samalla tasolla kuin Hauskojen kotivideoiden hauskuus, olisin ehkä hieman kateellinen siitä, että joku toinen on todella taitava valokuvaaja.

Onneksi voin kuitenkin olla ihan vain vilpittömän iloinen siitä, että Ellen von Unwerth on todella taitava valokuvaaja.

Eihän tästä voi olla eri mieltä.







No, onko kummakaan, että osaa, kun nimi on Ellen.

En garde - nimeä suosikkisi.