sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Svensktalande bättre folk
Ja, det var ju fint.
Laura saa Toffifeensa, minä saan Tobleroneni.
Ruokaan meni muutenkin ehkä ihan muutama euro ja kruunu.
Hotelliaamiaisella sai hyvää pullaa.
Hötorgshallenista sai hyvää falafelia.
McDonaldsista sai hyvän kymmenen kruunun juustohampurilaisen ja McFlurryn (olen näinkin paikalliseen kulttuuriin tutustuvainen).
Lisäksi pääsin tapaamaan jälleen ihanan ruotsalaisen ystävättäreni, johon tutustuin kesällä Pariisin lähettyvillä ollessani bussimatkalla "kotiin" Fjällräven-reppuani kantaen.
Gamla Staniin voisin muuttaa koska vain. Sitten saattaisin tosin jättää nykymaailman mukavuudet, kuten sähkön. Mukulakivet ja kapeat kujat pitää priorisoida korkeammalle.
Viistokujaa emme edes Gamla Stanista löytäneet. Lähin vastaava lienee ollut Hallongrottan myyntitoimialanaan "böcker och kuriosa". Minulla on nyt maailman hienoin kangaskassi.
Ruotsinlaivalla 24H puolestaan oli huvittavaa. Tax Free huusi ostamaan kilokaupalla karkkia. Karaokelaulanta oli juurikin niin ihanaa kuin sen voi kuvitella olevan, joskin kännilaulajien kuuntelu omaa vuoroa odotellessa oli sieltä ja syvältä.
Discon niggojen mielestä olin "beautiful" ja yksi jopa kuulemma rakasti minua. Englanniksi ja italiaksi. Niin varmasti juu. Takiaisina kiinni, vaikka näytin lähinnä perseeltä juuri kuten yleensäkin.
Minulla on muutama valokuva matkan varrelta (niitä on kahta tyyppiä: sumuisia ja Joannan ottamia), joten on täysin mahdollista, että "Miia matkailee" -sarja saa jatko-osan. Ajalliset resurssini eivät kuitenkaan siihen juuri nyt riitä, sillä huomiseen psykologiankokeeseen valmistauduin Ruotsissa juuri niin paljon kuin arvata saattaa. Luonnollisesti kurssi käsittelee muiden aiheiden lomassa motivaatiota. Sitähän meillä riittää.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Pouvez-vous parler plus lentement?
Miia lähti Ruotsiin.
Onhan se epäreilua, mutta on hyvin vaikeaa kokea katkeruutta ottaen huomioon että saan toffifeeta tax free-koossa.
Vielä tätäkin parempaa on kuitenkin Kirjamessut Helsingissä (ps. teemamaa on Ranska!) ja tämäniltainen hengaus vanhojen tuttujen, kuten...
Kuvassa myös joku toinen random hobitti.
Yleensä Marion on kyllä iloisempi.
Näinkö tätä mainostetaan? Score!
Amicalement,
Laura
Onhan se epäreilua, mutta on hyvin vaikeaa kokea katkeruutta ottaen huomioon että saan toffifeeta tax free-koossa.
Vielä tätäkin parempaa on kuitenkin Kirjamessut Helsingissä (ps. teemamaa on Ranska!) ja tämäniltainen hengaus vanhojen tuttujen, kuten...
Alokas Silvennoisen..
Kuvassa myös joku toinen random hobitti.
Marion Cotillardin..
Yleensä Marion on kyllä iloisempi.
ja Oranginan kanssa.
Näinkö tätä mainostetaan? Score!
Anna anteeksi, lukio.
Koeviikon opiskeluni saattaa häiriintyä vakavasti mahdollisten todennäköisten messulöytöjeni tähden.
Amicalement,
Laura
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
and the world keeps turning slow
Iltaa.
Päivän aktiviteettini oli ystäväni Alma.
Iltapäivä kiiti kuin laukkaratsu meidän kokoontuessamme ensimmäiseen (epä)viralliseen Ruokaraatiimme.
Arvostelun kohteena olivat erilaiset jogurtit. (tässä teille true oikeinkirjoitus, se on jogurtti, ei jugurtti eikä jukurtti, älkää uskoko Demiä.)
Muutamia hetkisiä S-Marketin jogurttihyllyn edessä sykittyämme päädyimme tällaisiin.
Päivän aktiviteettini oli ystäväni Alma.
Iltapäivä kiiti kuin laukkaratsu meidän kokoontuessamme ensimmäiseen (epä)viralliseen Ruokaraatiimme.
Arvostelun kohteena olivat erilaiset jogurtit. (tässä teille true oikeinkirjoitus, se on jogurtti, ei jugurtti eikä jukurtti, älkää uskoko Demiä.)
Muutamia hetkisiä S-Marketin jogurttihyllyn edessä sykittyämme päädyimme tällaisiin.
Taustalla Naku. Nakua ei maisteltu.
Ensimmäinen, tuo Luonto+ mustikka-banaani oli Alman sanoin viherpesua. Niin-pä. Plus se oli epäilyttävää.
Liian kevyttä.
Liian vähän mustikkaa.
Söisi sitä kuitenkin nälkäänsä, joten seiska.
Ihana lakka-juustokakku oli puolestaan Ihanaa. Okei, onhan nämä kevyesti kaukaa haettuja nämä panna cottan/tiramisun/juustokakun/munuaisen/kävynmakuiset jogurtit, koska c'mon, ne ei koskaan maistu niiltä. Hyvältä ne maistuu silti, en valita. Kahdeksikko tälle.
Jacky Makupala lakritsi-toffee, AHH tätä nostalgiaa. Nämä olivat juurikin niitä 'käyttäydy kiltisti niin saatat saada jotain kivaa' -palkintoja.
Pirun hyvää. Kermaista. Maistuu lakritsille. Kasipuoli. (naurahdin kevyesti itse kun kuvittelin ä:n pisteet sanan 'kasi' päälle.)
... mutta tämä määrä lisäaineita luultavasti johtaa jonkin sortin ennenaikaiseen ja kivuliaaseen kuolemaan. Ihan varmasti.
Valion mansikka-vadelma kerrosjogurtti oli loistavaa. Niin hyvää jogurttia. Yhdeksän ja plussa perään ihan silkasta ilosta.
Valion Vanilla hedelmärahkavaahto, ruokaorgasmi. Ei mitään käsitystä mille hedelmälle se maistuu, mutta eipä hirveästi näyttänyt haittaavan kun euforisen lasittuneet katseet silmissämme lapoimme sitä kuolaaviin kitoihimme. Kipakkata. Eksoottista.
Yhdeksän. En tosin muista miksi se sai vain ysin, olisi se ansainnut enemmänkin.
Lopun epic failit olivat molemmat ingmania. Te ette osaa.
Mansikka-vanilja kevytviili oli kuvottavaa. Kahden lusikallisen jälkeen loppu meni pienelle ystävälleni, biojäteastia Gennadille.
Susette chocolate cookie-vanukas maistui palaneelta. (Ja missä se keksi on?) No, at least, se kermavaahto siinä päällä oli ihan jees.
Loppuilta sujuikin kutoessa ja kuunnellessa Au Revoir Simonea unohtamatta perusteellista ihmisanalysointia.
Ihania naisia!
maanantai 25. lokakuuta 2010
I told you through the television
Tietokone on elämäni ruutu. Teh Internetistä löytää käytännöllisesti muun muassa seuraavia viihdykkeitä:
- blogit
- foorumit
- Googlen kuvahaku
Nyt olen kuitenkin tehnyt sensorttista syrjähyppyä, että olisi väärin jättää asia mainitsematta.
Olen viime aikoina (joiksi lasketaan viime viikonloppu) suorastaan hämmentävän suurissa määrin ollut yhteydessä sohvaan, vaikka toinen nimeni on "Enkatsotelevisiota".
Mitä liikkuva kuva antoi itsestään tulkita?
Kirjeitä Iwo Jimalta
- Suuri lauma japanilaisia, jotka näyttävät keskenään niin samalta, että opin tunnistamaan ainoastaan kuvassa näkyvän (melko varmasti) sekä sen, jonka uskoisin nähneeni Inceptionissa.
- Perinteinen sotaelokuva-alku: sidonta nykypäivään.
(Aka. Pelastakaa sotamies Ryan -alku.) Tell me about it.
- Eteeristä tyhjyyteen tuijottelua. Saahan se sota toki pohtimaan elämää syvällisesti, ei siinä mitään.
- H i t a u t t a.
- Loppumattomia taisteluita.
- Itsen ja toisten räjäyttelyä.
- Mainoskatko vartin välein. Ei mitään häpyä!?!
Mutta oli se toistaiseksi paras näkemäni sotakuvaus. Ja ehkä ainoa? Vallan koskettava. Elokuvallisesti jopa kovinkin mainio. Vähemmällä univelalla en ehkä olisi nukahtanut lopputaisteluun.
Kun Harry tapasi Sallyn
- Romanttinen komedia, jonka päähenkilöitä ei ensimmäisten viiden minuutin jälkeen tee mieli
a) kuristaa kevyesti
b) heitellä kivillä
c) viedä Lähi-itään, varastaa niiden passit ja nauraa
- Meg Ryanin hiukset !
- Haluan nähdä tämän uudestaan.
Miian suhde elokuviin: lyhyt katsaus
Kuten kaikki tuntemani ihmiset tietävät, en ole kärsivällistä ihmistyyppiä. Näin ollen koen passiivisen elokuvankatsomistilanteen hyvinkin ahdistavana. Vain äärimmäisen harvoin saavutan flow-tilan ja toivon elokuvan jatkuvan ikuisesti (viimeksi näin kävi, kun katsoin Jalin ja Suklaatehtaan ensimmäistä kertaa).
Tarvitsen vähintään kaksi, mielellään kolme rinnakkaista aktiviteettia, yleensä seuraavien joukosta:
- neulominen
- syöminen
- jatkuva juonen ja näyttelijöiden arvostelu, kovaäänisesti
Kaikkein pitkästyttävimpiä ovat toimintaelokuvat, joiden juonesta en yleensä ymmärrä mitään, koska en jaksa keskittyä ymmärtämään. Lisäksi ahdistusta tuottaa, jos henkilöitä on paljon ja heidät on vaikea erottaa toisistaan (käytännössä tämä tarkoittaa koulupukua tai työpaikan pukukoodia, mitä tahansa tahallista tai tahatonta uniformua).
Elokuvan on mielellään oltava lyhyehkö.
Jaksan katsoa kaksi kertaa vain elokuvat, joista pidän. Osaan tehdä eron oikeasti hyvien ja oman pitämiseni ansainneiden elokuvien välille. Kirjeitä Iwo Jimalta oletettavasti oli oikeasti hyvä, samoin moni muu hienosti lavastettu eeppistely. Valitettavasti en silti jaksa katsoa niitä kahdesti.
Omistan viimeisimpien laskelmieni mukaan neljä (4) dvd-levyä.
Huutakoon HEPPI, joka on valmis kivittämään minut näiden surkeiden luonteenpiirteideni vuoksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
- blogit
- foorumit
- Googlen kuvahaku
Nyt olen kuitenkin tehnyt sensorttista syrjähyppyä, että olisi väärin jättää asia mainitsematta.
Olen viime aikoina (joiksi lasketaan viime viikonloppu) suorastaan hämmentävän suurissa määrin ollut yhteydessä sohvaan, vaikka toinen nimeni on "Enkatsotelevisiota".
Mitä liikkuva kuva antoi itsestään tulkita?
Kirjeitä Iwo Jimalta
- Suuri lauma japanilaisia, jotka näyttävät keskenään niin samalta, että opin tunnistamaan ainoastaan kuvassa näkyvän (melko varmasti) sekä sen, jonka uskoisin nähneeni Inceptionissa.
- Perinteinen sotaelokuva-alku: sidonta nykypäivään.
(Aka. Pelastakaa sotamies Ryan -alku.) Tell me about it.
- Eteeristä tyhjyyteen tuijottelua. Saahan se sota toki pohtimaan elämää syvällisesti, ei siinä mitään.
- H i t a u t t a.
- Loppumattomia taisteluita.
- Itsen ja toisten räjäyttelyä.
- Mainoskatko vartin välein. Ei mitään häpyä!?!
Mutta oli se toistaiseksi paras näkemäni sotakuvaus. Ja ehkä ainoa? Vallan koskettava. Elokuvallisesti jopa kovinkin mainio. Vähemmällä univelalla en ehkä olisi nukahtanut lopputaisteluun.
Kun Harry tapasi Sallyn
- Romanttinen komedia, jonka päähenkilöitä ei ensimmäisten viiden minuutin jälkeen tee mieli
a) kuristaa kevyesti
b) heitellä kivillä
c) viedä Lähi-itään, varastaa niiden passit ja nauraa
- Meg Ryanin hiukset !
- Haluan nähdä tämän uudestaan.
Kuten kaikki tuntemani ihmiset tietävät, en ole kärsivällistä ihmistyyppiä. Näin ollen koen passiivisen elokuvankatsomistilanteen hyvinkin ahdistavana. Vain äärimmäisen harvoin saavutan flow-tilan ja toivon elokuvan jatkuvan ikuisesti (viimeksi näin kävi, kun katsoin Jalin ja Suklaatehtaan ensimmäistä kertaa).
Tarvitsen vähintään kaksi, mielellään kolme rinnakkaista aktiviteettia, yleensä seuraavien joukosta:
- neulominen
- syöminen
- jatkuva juonen ja näyttelijöiden arvostelu, kovaäänisesti
Kaikkein pitkästyttävimpiä ovat toimintaelokuvat, joiden juonesta en yleensä ymmärrä mitään, koska en jaksa keskittyä ymmärtämään. Lisäksi ahdistusta tuottaa, jos henkilöitä on paljon ja heidät on vaikea erottaa toisistaan (käytännössä tämä tarkoittaa koulupukua tai työpaikan pukukoodia, mitä tahansa tahallista tai tahatonta uniformua).
Elokuvan on mielellään oltava lyhyehkö.
Jaksan katsoa kaksi kertaa vain elokuvat, joista pidän. Osaan tehdä eron oikeasti hyvien ja oman pitämiseni ansainneiden elokuvien välille. Kirjeitä Iwo Jimalta oletettavasti oli oikeasti hyvä, samoin moni muu hienosti lavastettu eeppistely. Valitettavasti en silti jaksa katsoa niitä kahdesti.
Omistan viimeisimpien laskelmieni mukaan neljä (4) dvd-levyä.
Huutakoon HEPPI, joka on valmis kivittämään minut näiden surkeiden luonteenpiirteideni vuoksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
varjot silmien alla
Työnteko on raskasta
raskaat asiat väsyttää
Vanhuus ei tule yksin. Tiedätte kuitenkin sen tunteen, kun huomaa, ettei enää jaksa juosta lasten perässä, ei jaksa hihittää läpi yön tai syödä itseään sokerihumalaan.
Sitten sitä makaa sängyssä yhdeltätoista ja toivoo, että korvatulpat olisi mukana, kunnes on välttämätöntä nousta ja kipitellä lapsosten ovelle saadakseen heidät hetkeksi tuntemaan äkäisen äitinsä läsnäolo juuri kun he kuvittelivat päässeensä siitäkin eroon.
Vaikka vasten tahtoani, minusta tulee kuitenkin vielä joskus juuri sellainen kiukkuinen eläkeläinen, joka ei tervehdi kassaneitiä eikä bussikuskia, koska hänen ei tarvitse.
Kirjoittelen mielipideosastolle äkäisiä terveisiä liian meluisalle naapurille ja kritisoin suureen ääneen nykymuotia.
Nuoruus on yliarvostettua.
Minä haluan paikallislehden lukijamatkalle Egyptiin ja maanantai-aamuna seitsemältä Stockmannin eteen odottamaan vuoden kohokohdan, Hullujen Päivien alkamista.
raskaat asiat väsyttää
Vanhuus ei tule yksin. Tiedätte kuitenkin sen tunteen, kun huomaa, ettei enää jaksa juosta lasten perässä, ei jaksa hihittää läpi yön tai syödä itseään sokerihumalaan.
Sitten sitä makaa sängyssä yhdeltätoista ja toivoo, että korvatulpat olisi mukana, kunnes on välttämätöntä nousta ja kipitellä lapsosten ovelle saadakseen heidät hetkeksi tuntemaan äkäisen äitinsä läsnäolo juuri kun he kuvittelivat päässeensä siitäkin eroon.
Vaikka vasten tahtoani, minusta tulee kuitenkin vielä joskus juuri sellainen kiukkuinen eläkeläinen, joka ei tervehdi kassaneitiä eikä bussikuskia, koska hänen ei tarvitse.
Kirjoittelen mielipideosastolle äkäisiä terveisiä liian meluisalle naapurille ja kritisoin suureen ääneen nykymuotia.
Nuoruus on yliarvostettua.
Minä haluan paikallislehden lukijamatkalle Egyptiin ja maanantai-aamuna seitsemältä Stockmannin eteen odottamaan vuoden kohokohdan, Hullujen Päivien alkamista.
Lapsenlapsetkin kävisi joskus.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Liikkuvuus ja stabiliteetti
Jos aseella osoitettaessa olisi keksittävä yksi yksittäinen syy halulle muuttaa pois vanhempiensa luota, vetoaisin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon. Samassa taloudessa siihen saa kuulua vain yksi. Sisäinen tätini tahtoisi kerätä jo jäsenyysvuosibonuksia! (Sisäinen täti tahtoo myös muuttaa maalle, vaikka tiedostaa kyllä asuvansa siellä jo, sekä hankkia pienen puutarhan. Ja huoneen, jossa on paksu kokolattiamatto ja seinät täynnä kirjoja. Sopii hyvin pölyallergialleni, veikkaan ma.)
Onneksi Suurikuu myy pelottavan halpoja kirjoja satunnaisesti myös kaikille suunnattuina tarjouksina. Sillä on ehkä nyt kuvitettu painos Tyttö ja helmikorvakorua sekä Polkupyörällä ajamisen taito, jota se ei ole vielä koskaan lukenut. Se on joku, joka puhuu itsestään satunnaisesti kolmannessa persoonassa.
Tein kuitenkin myös kansanterveyttä edistävän hankinnan.
Kaikki huutavat huraa ja taputtavat karvaisia käsiään!
Rakkaudesta suomalaisiin naisiin.
Tarkoittamatta sitä, mitä luulette, rakkaat ystävät.
Lienee syytä myös ilmaista, että tällainen runsas, päämäärätön rahankäyttö ei ole elämäni keskipiste. Viimeksi noin kolme viikkoa sitten kiistelin kovaäänisesti julkisella paikalla aiheesta "onko shoppailu hauskaa vai ei". Tiesin, että ei. Vastapuolen miespuolinen edustaja luuli, että kyllä on.
Kuljettuani koko loman
a) kansallispuistossa, ylläni varsinainen sex appeal -tuulipuku
b) ystävien sohvilla
c) tuntemattomilla moottoriteillä
d) kaupungin valoissa
olen sangen väsynyt, ja kaikenlainen suoritusmotivaationi on nollassa. Aiheesta suoritusmotivaatio on silti kirjoitettava vielä tänä iltana satunnainen, satumainen essee.
Kotimyyrä on silti taas ensi viikonloppuna menossa.
Heja Sverige.
Rakkain terveisin,
kulkuriveljenne Jan
Onneksi Suurikuu myy pelottavan halpoja kirjoja satunnaisesti myös kaikille suunnattuina tarjouksina. Sillä on ehkä nyt kuvitettu painos Tyttö ja helmikorvakorua sekä Polkupyörällä ajamisen taito, jota se ei ole vielä koskaan lukenut. Se on joku, joka puhuu itsestään satunnaisesti kolmannessa persoonassa.
Itsehän ajaisin valkoisella ratsullani Keijolla huomattavasti useammin, jos siinä toimisi toinenkin poljin. Yhden polkimen ajo viiden kilometrin matkan ajan on täysin kymmenotteluun verrattavissa oleva suoritus ainakin allekirjoittaneelle, joka hengästyy portaissa.
Kohta on aloitettava parempi elämä.
Olosuhteiden pakosta ja laiskuuden huomioon ottaen olen pakotettu kulkemaan Cordoballa.
Kohta on aloitettava parempi elämä.
Olosuhteiden pakosta ja laiskuuden huomioon ottaen olen pakotettu kulkemaan Cordoballa.
Kohtasin pelkoni ja kirjauduin Credit Mutuelin nettipankkiin. Muutaman kerran sieltä vielä tankkaa. Viimeisillä senteillä ostetaan tasamäärä irtokarkkeja, mikäli mahdollista.
Kysymys pankki-ihmisille!
Onko mahdollista käyttää tilinsä rahat sentintarkasti loppuun Mastercardia ulvottaen?
Kysymys pankki-ihmisille!
Onko mahdollista käyttää tilinsä rahat sentintarkasti loppuun Mastercardia ulvottaen?
Suomalaiset tilit ja ranskalainen, samaa bluesia ne laulavat, jos harva se viikko viihdytän hermostoani myös kebabrullalla. Mutta. Kun. Se on niin hyvää.
Tein kuitenkin myös kansanterveyttä edistävän hankinnan.
Kaikki huutavat huraa ja taputtavat karvaisia käsiään!
Rakkaudesta suomalaisiin naisiin.
Tarkoittamatta sitä, mitä luulette, rakkaat ystävät.
Lienee syytä myös ilmaista, että tällainen runsas, päämäärätön rahankäyttö ei ole elämäni keskipiste. Viimeksi noin kolme viikkoa sitten kiistelin kovaäänisesti julkisella paikalla aiheesta "onko shoppailu hauskaa vai ei". Tiesin, että ei. Vastapuolen miespuolinen edustaja luuli, että kyllä on.
Kuljettuani koko loman
a) kansallispuistossa, ylläni varsinainen sex appeal -tuulipuku
b) ystävien sohvilla
c) tuntemattomilla moottoriteillä
d) kaupungin valoissa
olen sangen väsynyt, ja kaikenlainen suoritusmotivaationi on nollassa. Aiheesta suoritusmotivaatio on silti kirjoitettava vielä tänä iltana satunnainen, satumainen essee.
Kotimyyrä on silti taas ensi viikonloppuna menossa.
Heja Sverige.
Rakkain terveisin,
kulkuriveljenne Jan
perjantai 22. lokakuuta 2010
The trees are stripped bare of all they wear
Aurinkoa!
Tällaiset päivät ovat se lähes ainoa järkevä syy pitää lokakuusta.
Kovin paljon olisi tehtävää, mutta näiden järkevien ajankäyttömuotojen sijaan on onneksi myös mahdollista valua nojatuoliin katsomaan Kotiopettajattaren romaania aina ah-niin-loistavana BBC-filmatisointina.
Ruth Wilson Jane Eyrenä toimii loistavasti, mutta in my opinion, Wilson näyttää hieman kalalta. Ilmeiden samankaltaisuus on hämmentävä.
Ja aina paranee! Tulevassa Jane Eyre -elokuvassa (2011, mikset sä jo tuuu-uu.) edellisen Eyren korvaa joku vielä ihanampi.
Mia Wasikowska.
Sutjakasti päivän muihin aiheisiin.
Vapise, Jill Greenberg!
Sonnustauduin luontokuvaaja-kostyymiini kello yhdeksän aamulla jagarousti karusti ennen aamupalaa lähdin kuvaamaan. Satoa.
Tällaiset päivät ovat se lähes ainoa järkevä syy pitää lokakuusta.
Kovin paljon olisi tehtävää, mutta näiden järkevien ajankäyttömuotojen sijaan on onneksi myös mahdollista valua nojatuoliin katsomaan Kotiopettajattaren romaania aina ah-niin-loistavana BBC-filmatisointina.
Ruth Wilson Jane Eyrenä toimii loistavasti, mutta in my opinion, Wilson näyttää hieman kalalta. Ilmeiden samankaltaisuus on hämmentävä.
Ja aina paranee! Tulevassa Jane Eyre -elokuvassa (2011, mikset sä jo tuuu-uu.) edellisen Eyren korvaa joku vielä ihanampi.
Mia Wasikowska.
Vapise, Jill Greenberg!
Sonnustauduin luontokuvaaja-kostyymiini kello yhdeksän aamulla ja
Nyt ei pysty enempään, minua tästä eteenpäin viihdyttää psykologian essee. Mikäli haluat kuitenkin katsella oikeasti hienoja kuvia, googleta 'hieno kuva' tai paina tästä ja nauti.
torstai 21. lokakuuta 2010
eraepsekahsklim
Kartanon perunalastut
eroottiset runot
villasukat
Naku
sangen kelvoton musiikki
sangen kelvollinen musiikki
naiset
politiikka
flanelli
kirjallisuus
Mia Wasikowska
dippi
miehet
äidiltä varastetut villapaidat
tulevaisuudensuunnitelmat
ystävät
slow motion
polkkatukka
burlesque
polaroid
sarjakuvat
Fnac
nörtit
pukudraamat
kebabrulla
toinen kebabrulla
kielellä leikkiminen
neulominen
kansiot
lukio
sanakirjat
Disneyland
saappaat
sananmuunnokset
rehottavat puutarhat
kirjoittaminen
mielihyvä
American Pie
tanssi
saksofoni
Fjällräven
lasten hammasharjat
euronjuusto
Ihaa
mielialaradio
sipuli
stalkkaaminen
Jumala
derivointi
hämmentäminen
Dr. Phil
moukan tuuri
sarkasmi
traktorit
joulu
maalaisjärki
mutakakku
raha
Punnitse ja Säästä
nukkuminen
ranskan kieli
courier
lapsuuskuvat
karttapallot
keskiaika
ikkunat
pingviinit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)