Aion nyt jakaa sen viisauden joka minulle on aikojen saatossa kantapään kautta kehittynyt aiheesta nachot. Eli vähän niin kuin... reseptin.
Tarvitset:
- juustonmakuisia nachoja = tortillasipsejä (Xtran ovat erinomaisia, vaikkei uskoisi)
- juustoa (esim. Arkijuusto käy; valitse mikä vain helposti sulava juusto)
- salsaa
- juustodippiä
- crème fraichea
- (guacamolea, mikäli se mielestäsi kuuluu asiaan)
Kaada nachot uunivuokaan. Niin paljon kuin mahtuu.
Raasta juustoa nachokasan päälle. Saa olla sen verran, että nachot suunnilleen peittyvät, mutta ei nyt mitään mahdottomia määriä. Juustoa ei kannata sekoittaa nachojen väliin: vain pinnalla oleva juusto ehtii sulaa ennen nachojen palamista!
Laita vuoka noin 200-asteiseen uuniin. Keskelle tai vähän ylemmäs. Anna olla siellä kunnes juusto on sulanut. Ei niin kauaa, että lastujen reunat mustuvat.
Ota pois uunista ja aseta pöytään. Ruokailu on aloitettava heti, koska juusto jähmettyy nopeasti!
Salsa, juustodippi, crème fraiche ja guacamole pidetään pöydässä mieluiten niin, että jokainen voi lappaa purkeista kekoja omalle lautaselleen. Suoraan purkeista dipatessa voi olla vaikeaa saada samalle lastulle useammanlaista mönjää, lautasella olevista kasoista kaapaisu puolestaan on vaivatonta.
Älä missään nimessä kaada salsaa tai muita mönjiä nachojen päälle vuokaan. Moinen tekee lastuista nopeasti todella veteliä. Eli: dippi märkänä, nachot rapeina -> täydellinen kombo.
Näitä oli eilen, ja jämien ansiosta näitä on tänäänkin. Ah!
