LIEBSTER AWARD:
''This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.''
1. EACH PERSON TAGGED MUST POST 11 THING ABOUT THEMSELVES
2. THEY MUST ALSO ANSWER THE 11 QUESTION THE 'TAGGER' HAS SET FOR THEM
3. THEY MUST CREATE 11 MORE QUESTIONS TO ASK BLOGGERS THEY HAVE DECIDED TO TAG
4. THEY MUST THEN CHOOSE 11 BLOGGERS WITH LESS THAN 200 FOLLOWERS AND TAG THEM IN THEIR POST
5. THESE LUCKY BLOGGERS MUST THEN BE TOLD
6. THERE'S NO TAG BACKS
Minä yhdellätoista tapaa
1. Mää elän jatkuvasti todellisessa vaikeiden valintojen maailmassa, joista suurin osa koskee sitä, mitä elämältä haluan. Rintamamiestalo ja omenapuut suomalaisessa maalaisidyllissä vai kattohuoneisto ja ranskalainen parveke Dublinissa? Täydellinen uraputki, jakkupuku ja ravintolailtoja viidesti viikossa vai hiekkalaatikonreuna, kestovaippailu ja kaksi lasta? Nämä heijastuvat tähän hetkeen jossain määrin, sillä ne tekevät melkein jokaisesta valinnastani huonon jonkun tulevaisuusvision kannalta.
2. Olen nykyaikainen nainen, jolle ei ole olemassa sukupuoliodotuksia tai rooleja ja jolle tasa-arvo on kaikki kaikessa. Siitä huolimatta salaa fiilistelen 50-lukua ja ilahdun suunnattomasti jos joskus voin vaan delegoida pyöränrenkaan paikkaamisen vedoten siihen että "mä en vaan voi enkä osaa"
3. Mulla on paljon parjattu tarve päästä välillä "kotiin rauhoittumaan". Käytännössä se ilmenee niin, että jos olen ollut koko päivän sosiaalinen, on oltava yksin pari tuntia ennen illan sosiaalisia menoja. Tästä on vaikea tinkiä.
4. Välillä aina tajuan sen, miten kova ääni mulla onkaan. Kerran tai pari kertaa elämässäni oon havahtunut kuuntelemaan itseäni ja fakta tuntuu olevan se, että yleensä huudan tai sitten kuiskaan. Mulle se, mikä muille on huutoa on kuitenkin vain ihan normaali äänenvoimakkuus. Anteeksi.
5. Irkkutanssi on mulle niin valtava voimavara ja rakkaus, ettei sitä oikein voi kuvata. Mieluummin luopuisin vaikka vasemmasta kädestäni kuin siitä. Eikä kyseessä ole pelkkä tanssi, vaan laajemminkin rakkaus Irlantiin ja sen kulttuuriin. Tanssi kuitenkin on mulle vähän kuin seksi joillekin toisille: se on mielessä ensimmäisenä herätessä ja viimeisenä illalla. Ilahduttavinta on se, että tämä on jostain syystä hyvin tyypillistä irkkutanssijoiden keskuudessa, tämä kokonaisvaltainen hullaantuminen.
6. Kaipaan pirusti soitintani, joka on tällä hetkellä kanssabloggaajan siskolla hyvässä hoidossa. Haluaisin kuitenkin taas opetella soittamaan kannelta, koska believe it or not, olin siinä hyvä. Voisin olla vielä joskus.
7. Vaikka olen puhelias ja sosiaalinen, en ystävysty kovinkaan helposti ja "vaadin ystäviltäni paljon". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oletan ystävieni voivan puhua minulle ja itseni voivan puhua heille myös kipeistä asioista. Sanon sen tämän aivan liian harvoin, mutta ystävät, olette aivan käsittämättömän rakkaita.
Mä kuitenkin koen suurta tarvetta ystävystyä. Superlaaja kaveripiiri ei ole mun juttu, mutta läheiset ystävät todellakin on.
8. Mulla on koko ajan kissa-ikävä Maailman Parhaan Nakun ollessa vanhemmillani Laukaassa.
9. Olen naurettavan herkkäitkuinen. Itken surusta, harmista ja kiukusta, liikutuksesta, ilosta, lehteä lukiessa, nähdessäni hyvän trailerin, kuullessani hyvän biisin, todistaessani onnistumista, onnistuessani itse, epäonnistuessani, todistaessani epäonnistumista.. you name it.
10. Mulla on ihan spesiaali pätemisääni, kuulemma. Olisi hauska joskus kuulla itseään ja voida verrata äänensävyjään.
11. Perhe on hirveän tärkeä ja menee monessa tilanteessa etusijalle. Mun perheeni ei ole mikäään halihalipusipusiootparasjaihana-perhe, mutta meillä on paljon yhteisiä juttuja ja traditioita mistä jokainen pitää kiinni mielellään. Perhettäni kohtaan (kuten muitakin rakkaita) mulla on myös vahva suojeluvaisto, enkä pysty sietämään juurikaan arvostelua perheenjäsenteni toimia kohtaan, olipa ne miten fiksuja tai typeriä tahansa.
Miian kysymykset
1. Hauskin kuulemasi vitsi? Tai viimeisin, ellet muista hauskinta.
- Hauskin, voi ei. Ne on oikeesti painokelvotonta settiä. Viimeisin oli luultavasti juutalais why not, Miialta as usual.
2. Mikä ärsyttää tällä hetkellä?
- Loska. Harvinaista, mutta mikään muu ei ärsytä.
3. Mitä tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa lukemistasi kirjoista suosittelisit blogisi lukijoille?
- Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun. Honkasalo on mulle uusi tuttavuus ja hyvä sellainen onkin. Jos 70-luvun kommarit ja kipeät perhesuhteet sekä erinomainen ja koskettava kerronta kiehtoo, voin suositella lämpimästi.
4. Millainen taustakuva tietokoneesi näytöllä on?
- Kuva, jossa on merta ja kallioita ja lukee "move to Ireland" ja se on yksi näitä we♥itistä haalittuja mitä haluat tehdä ennen kuolemaasi -kuvia.
5. Millainen on kamalin sinusta otettu valokuva ja mikä on tarina sen taustalla?
- Näistä voisin tehdä vaikka oman postauksensa koska näitähän riittää. Se oli Espanja, bussimatka ja viiden euron veto.
6. Jos saisit elää ihan millaista elämää vain haluaisit, millaista eläisit?
- Tähän aika kattava eos-vastaus löytyy kohdasta yksi tuolta vähän ylempää. Vastaan kuitenkin, että onnellista anyway.
7. Mikä historiallinen ajanjakso kiehtoo sinua eniten?
- 1800-luku, eritoten brittiläinen maaseutu ja ylimystö. Ei, en ole katsonut liikaa Jane Austen-filmatisointeja.
8. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, kuka näyttelisi sinua? Sallittua on määritellä näyttelijät myös muihin tärkeisiin rooleihin. (Esim. kuka näyttelisi minua.)
- Lily Loveless koska näytin joskus vähän siltä ja se on niin kuumis että voisin vain toivoa olevani yhtä ihku joskus. Muita näyttelijöitä en tiedä vielä. Miia, kenet haluaisit näyttelevän sinua? Muutkin saavat osallistua tähän kollektiiviseen ajatusleikkiin.
9. Luettele viisi kaunista sanaa.
- sammal, hujaus, hiljaisuus, aalto, vierivä
10. Haukkumanimi, jota yleisimmin käytät?
- Lempeästi puhuessa lortto. Muuten ehkä kusipää.
11. Kenet haluaisit asumaan terraarioon?
- Iguaanin tai Mia Wasikowskan. Jälkimmäinen saisi kyllä halutessaan viettää runsaasti aikaa myös lasin tällä puolen.
Ja ne omat kysymykset
1. Kuka on esikuvasi?
2. Kuka on lempikuninkaallisesi ja miksi?
3. Kerro kolmella sanalla, millainen ihmistyyppi vie sinulta jalat alta?
4. Mille hyväntekeväisyystaholle testamenttaisit perintösi, mikäli olisi pakko? Miksi?
5. Lempilainauksesi?
6. Kolme kirjaa, jotka muuttivat elämääsi jotenkin?
7. Mikäli huomispäivä olisi elämäsi viimeinen, miten haluaisit viettää sen?
8. Yksi paha tapasi?
9. Kauneinta maailmassa?
10. Mitä kaipaat menneisyydestäsi?
11. Elämäsi voimabiisit? Eli siis ne kappaleet, jotka saavat aina hyvälle tuulelle/auttavat näkemään asiat positiivisemmin/tuovat energiaa
Haastan
- Tämän lukeneista jokaisen, joka tätä ei ole vielä tehnyt ja bloggaa. Ilahtuisin erityisesti, mikäli Riina tekisi tämän (nyt tämä siis velvoittaa sinua, anteeksi♥), ja haluaisin nähdä myös Peean vastaukset näihin (vaikka tiedän, rakas, ettet varmastikaan jaksa :D)
tiistai 30. lokakuuta 2012
maanantai 29. lokakuuta 2012
juutalais why not
LIEBSTER AWARD:
''This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.''
1. EACH PERSON TAGGED MUST POST 11 THING ABOUT THEMSELVES
2. THEY MUST ALSO ANSWER THE 11 QUESTION THE 'TAGGER' HAS SET FOR THEM
3. THEY MUST CREATE 11 MORE QUESTIONS TO ASK BLOGGERS THEY HAVE DECIDED TO TAG
4. THEY MUST THEN CHOOSE 11 BLOGGERS WITH LESS THAN 200 FOLLOWERS AND TAG THEM IN THEIR POST
5. THESE LUCKY BLOGGERS MUST THEN BE TOLD
6. THERE'S NO TAG BACKS
Siispä 11 asiaa minusta!
1. Kun innostun jostakin, liitän kaiken tapahtuvan mielessäni tähän asiaan. Usein näin käy fandomeiden kanssa. Viime keväänä hymyilin typerästi syödessäni sokeripaloja, koska olin juuri lukenut Nälkäpeli-sarjan. Tällä hetkellä hymyilen typerästi uudelle Staying Alive -soittoäänelleni, ja tästä saa syyttää BBC:n Sherlockia. Olen ajatellut, että alkaisin katsoa Doctor Who:ta ja/tai lukisin&katsoisin Game of Thronesia, mutta tämä täytyy ajoittaa niin, ettei muun elämän kiireitä ole liiaksi, koska haluan voida uppoutua.
2. Minua pelottaa kamalasti, etten osaa enää kirjoittaa. Tuntuu etten ole enää ollenkaan hauska enkä mielenkiintoinen. Samoin tunnen suurta syyllisyyttä siitä, etten kirjoita päivittäin - onko minulla edes oikeutta sanoa, että kirjoittaminen on minulle tärkeää ja elinehto ja ainoa mitä osaan ja rakastan, jos en pysty pitämään sitä itsestäänselvänä osana arkielämää?
3. Minulla ei yleensä ole kynsiä, koska pureskelen niitä. Revin myös kynsinauhoja ja kynsiä ympäröivää ihoa niin, että verta tulee päivittäin. Pahoja tapoja. Mutta tällä hetkellä kasvatan kynsiäni, koska tulevalla larppihahmollani on oltava pitkät kynnet. Ei sitä hahmokuvauksessa mainita, mutta en osaa kuvitella häntä lyhyilläkään.
4. Olen oikeasti melko tyhmä. Sellaisella pitkäpiuhaisella tavalla. En ymmärrä arkisten asioiden yhteyksiä, en osaa kuunnella ja keskittyä, ja usein jos tajuan jotakin itsestäänselvää, sanon sen ääneen. Se on sekä noloa että ärsyttävää, mutta en voi tyhmyydelleni mitään.
5. Rakastan sitä, että tämänhetkinen hiusvärini haalistuu mukavan weasleymäiseksi oranssiksi sen sijaan, että haalistuisi vain, no, rumaksi. Ostin toisen paketin samaa jo valmiiksi odottamaan, kun Tokmannilla oli tarjous edelleen voimassa.
6. En tee koulutehtäviä lauantaisin ja sunnuntaisin. Olen niin onnekas, että opiskelen sellaisia aloja, joiden työmäärästä ehtii suoriutua arkenakin. Viime vuonna olin liian usein stressaantunut tekemättömistä töistä viikonloput läpeensä ja väänsin niitä sunnuntai-iltoina, ja se toi vain pahaa mieltä, joten päätin lopettaa sen. Yksi elämäni parhaista päätöksistä.
7. Soitan epävireisesti ja melko huonosti ja se surettaa minua kamalasti, mutta en tee asialle mitään. Kaksiviivainen cis on yhtä helvettiä. Silloin kun soitin oli uusi, opettaja sanoi että kaikki äänet kannattaa tarkistaa ja opetella jokaiseen erikseen sopiva ansatsi. Sanomattakin selvää, etten tehnyt niin. Minusta ei ole orkesterisoittajaksi, mutta rakastan orkesteriani enkä aio poistua sieltä vielä lähivuosina.
8. Minulle tulee paha mieli, kun mieleeni muistuu, että harva enää kuuntelee musiikkia cd-levyiltä, tai kun ajattelen älypuhelinten määrää.
9. Paperiset kalenterit ovat intohimoni. En voi käsittää, kuinka kukaan voi elää ilman sellaista. Kalenterin päällystäminen sitä paitsi on parasta ikinä, ja ilahdun aina, kun katson oman kalenterini kansia. Ne ovat niin hienot! Rakastan myös Moleskine-muistikirjaani, päiväkirjaani, kirjapäiväkirjaani, budjettivihkoani ja muita elämäni enemmän tai vähemmän järjestelmällisen dokumentoimisen välineitä.
10. En muista, milloin viimeksi olisin ostanut vaatekaupasta muuta kuin sukkia tai alusvaatteita. Ehkä joskus viime talvena villapaidan alennusmyynneistä? Ostan vaatteeni käytännössä aina kirpputoreilta. Kyllähän minulle tosin ilmestyy välillä uusi toppi, kun äiti ostaa niitä jostakin ota3maksa2-tarjouksesta. En viihdy vaatekaupoissa, enkä tahdo käyttää vaatteisiin paljoa rahaa. Shoppailu ylipäätään ei ole kivaa.
11. Haaveilen siitä, että minulla olisi vähintään 120 cm leveä sänky (mieluiten leveämpi), jossa voisin loikoilla kaikki sunnuntait. Nousisin vain mennäkseni keittiöön tekemään kaakaota. Ja silloinkin vain lämpimään peittoon kääriytyneenä, tietenkin.
Kysymykset Storithianalta (joka minut haastoi, d'oh):
1. Kahvi vai tee?
Tee. Kahvikuppia en saa edes haisteluetäisyydelle. Teetä opettelin juomaan viime vuonna, ja se on äärimmäisen positiivinen seikka esimerkiksi sosiaalisesti. Ja tietenkin tulevaa väliaikaisbrittiyttäni ajatellen.
2. Minkä värinen oli ensimmäinen polkupyöräsi?
Pienin polkupyörä, joka meillä on kotona ollut, taisi olla punavalkoinen. Oletan että se oli ensimmäinen, jolla ajoin. Siinä oli ihanat leveät pyörät.
3. Mitä luonteenpiirrettä arvostat muissa ihmisissä eniten?
Omistautumista sille mitä tekee, ja tiettyä suoraviivaista rehellisyyttä.
4. Mikä on lempieläimesi?
Tästä aiheesta olenkin muinoin tehnyt kokonaisen postauksen!
5. Kuinka usein käyt saunassa?
En kovin usein. Asunnossani ei ole saunaa. Ehkä joka toinen kerta kotona käydessäni, eli parin kuukauden välein siellä, ja sitten jos on jonkinlainen sosiaalinen tilaisuus, niin saunon useimmiten kyllä. Viimeksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä orkesterileirillä. Kävin myös järvessä uimassa. Varpaat jäätyivät kun matkaa saunasta järvelle oli ainakin sata metriä. Menin silti kolmesti.
6. Mitä vaatetta et voisi ikinä kuvitella omistavasi?
Mitään hi-tech-urheilu- tai retkeilyvaatteita. Hikipantoja, etenkään sellaista putkimaista huivia. Hengittäviä kerrastoja.
7. Mitä toivot joululahjaksi?
Kuulokkeet että voisin taas kuunnella mp3-soitintani, Hemuli/Vilijonkka-lusikkasetin, Demetri Martinin This is a book -kirjan, Kingin Kirjoittamisesta-kirjan. Hitosti suklaata. Ja Britannian rahaa. Itse tehtyjä asioita, etenkin villasukkia ja runoja.
8. Mitä kieltä haluaisit osata puhua?
Olisi ehkä fiksua sanoa joku yleisesti puhuttu yleishyödyllinen kieli, niin kuin espanja tai venäjä tai kiina. Toisaalta olisi kliseistä sanoa, että paremmin niitä, joita jo jossakin määrin osaan (suomi, englanti, ruotsi, ranska, portugali).
Vastaukseni: kymriä.
Jos kysymys olisi kielen osaamisesta, ei puhumisesta, saattaisinpa hyvinkin vastata, notta suomalaista viittomakieltä.
9. Mikä on onnenlukusi?
Ehkä tuo lähinnä huonoa onnea, mutta pelinumeroni on #394.
10. Viimeisin näkemäsi elokuva ja mielipiteesi siitä?
Viime maanantaina katsoin jälleen kerran Rakkautta vain, ja mielipiteeni siitä on että se on aivan käsittämättömän mahtava ja herkistävä ja voisin katsoa sen kymmeniä kertoja.
11. Mitä pelkäät?
Tylsistymistä, sensorista deprivaatiota. Ja vähän konkreettisemmin, julkisista liikennevälineistä myöhästymistä. (Etenkin jos on maksettu etukäteen ja/tai päämäärään ei ehdi enää seuraavalla.)
11 kysymystä haastettaville!
1. Hauskin kuulemasi vitsi? Tai viimeisin, ellet muista hauskinta.
2. Mikä ärsyttää tällä hetkellä?
3. Mitä tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa lukemistasi kirjoista suosittelisit blogisi lukijoille?
4. Millainen taustakuva tietokoneesi näytöllä on?
5. Millainen on kamalin sinusta otettu valokuva ja mikä on tarina sen taustalla?
6. Jos saisit elää ihan millaista elämää vain haluaisit, millaista eläisit? Sanotaan siis vaikka että kymmenen vuoden päästä, tai viiden tai viidentoista, saat valita - jos nykyhetkessä et elä sellaista elämää kuin haluaisit, voit toki analysoida sitäkin miten haluaisit elää nyt, mutta silloin kyllä kehotan myös miettimään tavoitteellisesti, mikset elä sitä elämää jota haluat elää.
7. Mikä historiallinen ajanjakso kiehtoo sinua eniten?
8. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, kuka näyttelisi sinua? Sallittua on määritellä näyttelijät myös muihin tärkeisiin rooleihin. (Esim. kuka näyttelisi minua.)
9. Luettele viisi kaunista sanaa.
10. Haukkumanimi, jota yleisimmin käytät?
11. Kenet haluaisit asumaan terraarioon?
Kenelle nakki napsautetaan:
Ai 11? Tässä yhteydessä käsitän sen binäärilukuna.
1: Iida!
10: Laura! Kanssabloggaajani! En ilmoita sinulle erikseen joten lue tästä sinä senkin bloginaama.
11: Minna! Kanssabloggaajani toisesta blogistani. Tiedän että luet tätä joten en ilmoita sinullekaan erikseen. Ehe he hee eeh ehe.
Ai niin ja vielä yksi Halloween-asuidea!:
''This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.''
1. EACH PERSON TAGGED MUST POST 11 THING ABOUT THEMSELVES
2. THEY MUST ALSO ANSWER THE 11 QUESTION THE 'TAGGER' HAS SET FOR THEM
3. THEY MUST CREATE 11 MORE QUESTIONS TO ASK BLOGGERS THEY HAVE DECIDED TO TAG
4. THEY MUST THEN CHOOSE 11 BLOGGERS WITH LESS THAN 200 FOLLOWERS AND TAG THEM IN THEIR POST
5. THESE LUCKY BLOGGERS MUST THEN BE TOLD
6. THERE'S NO TAG BACKS
Siispä 11 asiaa minusta!
1. Kun innostun jostakin, liitän kaiken tapahtuvan mielessäni tähän asiaan. Usein näin käy fandomeiden kanssa. Viime keväänä hymyilin typerästi syödessäni sokeripaloja, koska olin juuri lukenut Nälkäpeli-sarjan. Tällä hetkellä hymyilen typerästi uudelle Staying Alive -soittoäänelleni, ja tästä saa syyttää BBC:n Sherlockia. Olen ajatellut, että alkaisin katsoa Doctor Who:ta ja/tai lukisin&katsoisin Game of Thronesia, mutta tämä täytyy ajoittaa niin, ettei muun elämän kiireitä ole liiaksi, koska haluan voida uppoutua.
2. Minua pelottaa kamalasti, etten osaa enää kirjoittaa. Tuntuu etten ole enää ollenkaan hauska enkä mielenkiintoinen. Samoin tunnen suurta syyllisyyttä siitä, etten kirjoita päivittäin - onko minulla edes oikeutta sanoa, että kirjoittaminen on minulle tärkeää ja elinehto ja ainoa mitä osaan ja rakastan, jos en pysty pitämään sitä itsestäänselvänä osana arkielämää?
3. Minulla ei yleensä ole kynsiä, koska pureskelen niitä. Revin myös kynsinauhoja ja kynsiä ympäröivää ihoa niin, että verta tulee päivittäin. Pahoja tapoja. Mutta tällä hetkellä kasvatan kynsiäni, koska tulevalla larppihahmollani on oltava pitkät kynnet. Ei sitä hahmokuvauksessa mainita, mutta en osaa kuvitella häntä lyhyilläkään.
4. Olen oikeasti melko tyhmä. Sellaisella pitkäpiuhaisella tavalla. En ymmärrä arkisten asioiden yhteyksiä, en osaa kuunnella ja keskittyä, ja usein jos tajuan jotakin itsestäänselvää, sanon sen ääneen. Se on sekä noloa että ärsyttävää, mutta en voi tyhmyydelleni mitään.
5. Rakastan sitä, että tämänhetkinen hiusvärini haalistuu mukavan weasleymäiseksi oranssiksi sen sijaan, että haalistuisi vain, no, rumaksi. Ostin toisen paketin samaa jo valmiiksi odottamaan, kun Tokmannilla oli tarjous edelleen voimassa.
6. En tee koulutehtäviä lauantaisin ja sunnuntaisin. Olen niin onnekas, että opiskelen sellaisia aloja, joiden työmäärästä ehtii suoriutua arkenakin. Viime vuonna olin liian usein stressaantunut tekemättömistä töistä viikonloput läpeensä ja väänsin niitä sunnuntai-iltoina, ja se toi vain pahaa mieltä, joten päätin lopettaa sen. Yksi elämäni parhaista päätöksistä.
7. Soitan epävireisesti ja melko huonosti ja se surettaa minua kamalasti, mutta en tee asialle mitään. Kaksiviivainen cis on yhtä helvettiä. Silloin kun soitin oli uusi, opettaja sanoi että kaikki äänet kannattaa tarkistaa ja opetella jokaiseen erikseen sopiva ansatsi. Sanomattakin selvää, etten tehnyt niin. Minusta ei ole orkesterisoittajaksi, mutta rakastan orkesteriani enkä aio poistua sieltä vielä lähivuosina.
8. Minulle tulee paha mieli, kun mieleeni muistuu, että harva enää kuuntelee musiikkia cd-levyiltä, tai kun ajattelen älypuhelinten määrää.
9. Paperiset kalenterit ovat intohimoni. En voi käsittää, kuinka kukaan voi elää ilman sellaista. Kalenterin päällystäminen sitä paitsi on parasta ikinä, ja ilahdun aina, kun katson oman kalenterini kansia. Ne ovat niin hienot! Rakastan myös Moleskine-muistikirjaani, päiväkirjaani, kirjapäiväkirjaani, budjettivihkoani ja muita elämäni enemmän tai vähemmän järjestelmällisen dokumentoimisen välineitä.
10. En muista, milloin viimeksi olisin ostanut vaatekaupasta muuta kuin sukkia tai alusvaatteita. Ehkä joskus viime talvena villapaidan alennusmyynneistä? Ostan vaatteeni käytännössä aina kirpputoreilta. Kyllähän minulle tosin ilmestyy välillä uusi toppi, kun äiti ostaa niitä jostakin ota3maksa2-tarjouksesta. En viihdy vaatekaupoissa, enkä tahdo käyttää vaatteisiin paljoa rahaa. Shoppailu ylipäätään ei ole kivaa.
11. Haaveilen siitä, että minulla olisi vähintään 120 cm leveä sänky (mieluiten leveämpi), jossa voisin loikoilla kaikki sunnuntait. Nousisin vain mennäkseni keittiöön tekemään kaakaota. Ja silloinkin vain lämpimään peittoon kääriytyneenä, tietenkin.
Kysymykset Storithianalta (joka minut haastoi, d'oh):
1. Kahvi vai tee?
Tee. Kahvikuppia en saa edes haisteluetäisyydelle. Teetä opettelin juomaan viime vuonna, ja se on äärimmäisen positiivinen seikka esimerkiksi sosiaalisesti. Ja tietenkin tulevaa väliaikaisbrittiyttäni ajatellen.
2. Minkä värinen oli ensimmäinen polkupyöräsi?
Pienin polkupyörä, joka meillä on kotona ollut, taisi olla punavalkoinen. Oletan että se oli ensimmäinen, jolla ajoin. Siinä oli ihanat leveät pyörät.
3. Mitä luonteenpiirrettä arvostat muissa ihmisissä eniten?
Omistautumista sille mitä tekee, ja tiettyä suoraviivaista rehellisyyttä.
4. Mikä on lempieläimesi?
Tästä aiheesta olenkin muinoin tehnyt kokonaisen postauksen!
5. Kuinka usein käyt saunassa?
En kovin usein. Asunnossani ei ole saunaa. Ehkä joka toinen kerta kotona käydessäni, eli parin kuukauden välein siellä, ja sitten jos on jonkinlainen sosiaalinen tilaisuus, niin saunon useimmiten kyllä. Viimeksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä orkesterileirillä. Kävin myös järvessä uimassa. Varpaat jäätyivät kun matkaa saunasta järvelle oli ainakin sata metriä. Menin silti kolmesti.
6. Mitä vaatetta et voisi ikinä kuvitella omistavasi?
Mitään hi-tech-urheilu- tai retkeilyvaatteita. Hikipantoja, etenkään sellaista putkimaista huivia. Hengittäviä kerrastoja.
7. Mitä toivot joululahjaksi?
Kuulokkeet että voisin taas kuunnella mp3-soitintani, Hemuli/Vilijonkka-lusikkasetin, Demetri Martinin This is a book -kirjan, Kingin Kirjoittamisesta-kirjan. Hitosti suklaata. Ja Britannian rahaa. Itse tehtyjä asioita, etenkin villasukkia ja runoja.
8. Mitä kieltä haluaisit osata puhua?
Olisi ehkä fiksua sanoa joku yleisesti puhuttu yleishyödyllinen kieli, niin kuin espanja tai venäjä tai kiina. Toisaalta olisi kliseistä sanoa, että paremmin niitä, joita jo jossakin määrin osaan (suomi, englanti, ruotsi, ranska, portugali).
Vastaukseni: kymriä.
Jos kysymys olisi kielen osaamisesta, ei puhumisesta, saattaisinpa hyvinkin vastata, notta suomalaista viittomakieltä.
9. Mikä on onnenlukusi?
Ehkä tuo lähinnä huonoa onnea, mutta pelinumeroni on #394.
10. Viimeisin näkemäsi elokuva ja mielipiteesi siitä?
Viime maanantaina katsoin jälleen kerran Rakkautta vain, ja mielipiteeni siitä on että se on aivan käsittämättömän mahtava ja herkistävä ja voisin katsoa sen kymmeniä kertoja.
11. Mitä pelkäät?
Tylsistymistä, sensorista deprivaatiota. Ja vähän konkreettisemmin, julkisista liikennevälineistä myöhästymistä. (Etenkin jos on maksettu etukäteen ja/tai päämäärään ei ehdi enää seuraavalla.)
11 kysymystä haastettaville!
1. Hauskin kuulemasi vitsi? Tai viimeisin, ellet muista hauskinta.
2. Mikä ärsyttää tällä hetkellä?
3. Mitä tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa lukemistasi kirjoista suosittelisit blogisi lukijoille?
4. Millainen taustakuva tietokoneesi näytöllä on?
5. Millainen on kamalin sinusta otettu valokuva ja mikä on tarina sen taustalla?
6. Jos saisit elää ihan millaista elämää vain haluaisit, millaista eläisit? Sanotaan siis vaikka että kymmenen vuoden päästä, tai viiden tai viidentoista, saat valita - jos nykyhetkessä et elä sellaista elämää kuin haluaisit, voit toki analysoida sitäkin miten haluaisit elää nyt, mutta silloin kyllä kehotan myös miettimään tavoitteellisesti, mikset elä sitä elämää jota haluat elää.
7. Mikä historiallinen ajanjakso kiehtoo sinua eniten?
8. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, kuka näyttelisi sinua? Sallittua on määritellä näyttelijät myös muihin tärkeisiin rooleihin. (Esim. kuka näyttelisi minua.)
9. Luettele viisi kaunista sanaa.
10. Haukkumanimi, jota yleisimmin käytät?
11. Kenet haluaisit asumaan terraarioon?
Kenelle nakki napsautetaan:
Ai 11? Tässä yhteydessä käsitän sen binäärilukuna.
1: Iida!
10: Laura! Kanssabloggaajani! En ilmoita sinulle erikseen joten lue tästä sinä senkin bloginaama.
11: Minna! Kanssabloggaajani toisesta blogistani. Tiedän että luet tätä joten en ilmoita sinullekaan erikseen. Ehe he hee eeh ehe.
Ai niin ja vielä yksi Halloween-asuidea!:
lauantai 27. lokakuuta 2012
pintaraapaisu
Jotenkin niin ei-minua ja ennen kaikkea ei-milkshakespearekamaa, mutta silti niin välttämätöntä. Ja jostakin kumman syystä andthatswhoiam-postauksia on ihana lukea; on oikeasti jännää nähdä miten lempibloggaajat luonnehtivat itseään kun sana ei ole vapaa.
Luonnehtikaa tekin! Jakakaa luonnehtimisen iloa! (voi luoja miten ihana sana)
Pyytäkää ystävännekin mukaan luonnehtimaan!
Luonnehtikaa tekin! Jakakaa luonnehtimisen iloa! (voi luoja miten ihana sana)
Pyytäkää ystävännekin mukaan luonnehtimaan!
Jottei tärkein unohtuisi: osallistukaa pari postausta alempana olevaan kaksivuotisarvontaan. Palkinto on magnifique ja très ravissant, kuten varmaan osasitte odottaakin.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Oodi Levinille
Varoitus: Ällöromanttista lepertelyä ja hattaraisia haavekuvia.
Elokuvatrailerin 'coming soon' herättää aina joskus halun huutaa 'not soon enough!!!' ja arvatenkin minulle kävi näin juuri noin vartti sitten.
Kyllähän minä tiesin, että tulevassa Anna Karenina -versiossa löytyy mieskomeutta. Onhan siellä hitto vie Aaron Johnson Vronskina ja Jude Law Aleksei Kareninina. Mutta selailin muistikirjaani, kun etsin osoitteita, ja törmäsin muutamaan Levin-lainaukseen. Ajatuskulku meni suunnilleen näin:
- Luenpa tämän Levin-lainauksen kun ne ovat aina niin herttaisia
-> Oi kuinka ihana Levin onkaan, en kestä OMG
-> Kukahan Leviniä näyttelee
-> IMDb
-> MMM toivottavasti tämä leffa tulee pian koska Jude ja Aaron MM
-> hitto, vasta tammikuussa??
-> ai niin se Levin
-> "Domhnall Gleeson"
-> Oh. My. Goodness.
-> Youtube
-> 'anna karenina trailer 2012'
-> tsajajajajjajajajajajaja
Okei, onhan toki kreivi Vronskissa tiettyä viehätysvoimaa, mutta Levin on hyvä mies. Levinissä on jotakin pohjattoman hurmaavaa, kun se on niin... kiintyväinen ja rakastava ja vanhanaikainen ja sellainen tuitui kaikkiaan. Katsokaa nyt vaikka mitä tapahtuu sivulla 501:
- Saat jo edeltäkäsin sanoa hyvästit karhunajolle: vaimosi ei päästä.
Levinin kasvot menivät hymyyn. Ajatus siitä, että vaimo ei päästä, oli hänestä niin suloinen, että hän oli valmis ainiaaksi luopumaan karhunajon ilosta.
Olkaa vaan tykkäämättä, mutta minä tykkään.
Ja sitä paitsi DOMHNALL GLEESON!
PS. Lukiko kukaan otsikon ensin 'Leninille'? Senkin kommunistit.
PPS. Muistakaa osallistua ARVONTAAN.
Elokuvatrailerin 'coming soon' herättää aina joskus halun huutaa 'not soon enough!!!' ja arvatenkin minulle kävi näin juuri noin vartti sitten.
Kyllähän minä tiesin, että tulevassa Anna Karenina -versiossa löytyy mieskomeutta. Onhan siellä hitto vie Aaron Johnson Vronskina ja Jude Law Aleksei Kareninina. Mutta selailin muistikirjaani, kun etsin osoitteita, ja törmäsin muutamaan Levin-lainaukseen. Ajatuskulku meni suunnilleen näin:
- Luenpa tämän Levin-lainauksen kun ne ovat aina niin herttaisia
-> Oi kuinka ihana Levin onkaan, en kestä OMG
-> Kukahan Leviniä näyttelee
-> IMDb
-> MMM toivottavasti tämä leffa tulee pian koska Jude ja Aaron MM
-> hitto, vasta tammikuussa??
-> ai niin se Levin
-> "Domhnall Gleeson"
-> Oh. My. Goodness.
-> Youtube
-> 'anna karenina trailer 2012'
-> tsajajajajjajajajajajaja
Okei, onhan toki kreivi Vronskissa tiettyä viehätysvoimaa, mutta Levin on hyvä mies. Levinissä on jotakin pohjattoman hurmaavaa, kun se on niin... kiintyväinen ja rakastava ja vanhanaikainen ja sellainen tuitui kaikkiaan. Katsokaa nyt vaikka mitä tapahtuu sivulla 501:
- Saat jo edeltäkäsin sanoa hyvästit karhunajolle: vaimosi ei päästä.
Levinin kasvot menivät hymyyn. Ajatus siitä, että vaimo ei päästä, oli hänestä niin suloinen, että hän oli valmis ainiaaksi luopumaan karhunajon ilosta.
Olkaa vaan tykkäämättä, mutta minä tykkään.
Ja sitä paitsi DOMHNALL GLEESON!
PS. Lukiko kukaan otsikon ensin 'Leninille'? Senkin kommunistit.
PPS. Muistakaa osallistua ARVONTAAN.
2V. XD
"Arvontalaulu raikaa,
on arvonnan aika!
Kelle nalli napsahtaa
nalli napsahtaa!"
Ja näin on. Kaksivuotispäivän kunniaksi olemme hövelillä tuulella ja julistamme suuren arvonnan alkavaksi. Kootkaa itsenne ja valmistautukaa, ette selviä tästä osallistumatta.
Niin. Uskomatonta mutta totta, sunnuntaina 21.10.2012 Milkshakespeare saavuttaa iän, jossa Terveyskirjaston mukaan tapahtuu mm. seuraavaa:
Jos kaksivuotias ei vielä puhu yhtään ymmärrettävää sanaa, tarvitaan ammattilaisen kannanottoa tilanteeseen. Jo tämän ikäinen turhautuu, ellei hän kykene kommunikoimaan haluamallaan tavalla.
Lapsi kysyy "mikä"-kysymyksiä. Puheeseen ei pidä puuttua korjailemalla lapsen ilmaisuja.
Kaksivuotias tahtoo saada ja tehdä mitä erilaisimpia asioita. Hänellä ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, mitä hän voi saada ja mitä ei, joten tämä ikä on usein aikuisen mielestä hankala. Lapsi on aggressiivisimmillaan kaksivuotiaana, ennen kuin sosiaaliset taidot alkavat käyttäytymisessä näkyä.
Lapset eivät kuitenkaan vielä osaa varsinaisesti leikkiä yhdessä, vaan leikkivät samaa leikkiä rinnakkain. Leikissä jäljitellään aikuisen toimintoja. Syödään leikkiruokaa, soitetaan leikkipuhelimella.
Uusi ruoka kannattaa tarjota tutun kanssa. Auttaa, jos lapsi saa aluksi vain katsella, haistella ja tunnustella uutta ruokaa. Lapsen on hyvä nähdä, kuinka aikuiset syövät sitä. Maistamista kannattaa kehua.
Mysteeristä kyllä, tähän blogin saavuttamaan elämänvaiheeseen samastuvat myös blogin kirjoittajat!
Mutta asiaan!!
Aiomme jäljitellä aikuisen toimintaa arpomalla useamman upean tuotepaketin! Arvottavien yllätyslahjusten määrä kasvaa osallistujamäärän kasvaessa, eli toivomme teidän olevan ahkeria.
Kuinka siis osallistua? Tehtävänänne on runoilla kommenttilaatikkoon haiku, joka koskee jotenkin jotakin allaolevista aiheista:
1. Lohikalan matka ylävirtaan
2. Punatiiliset rakennukset
3. Elämää Moldovassa
Osallistumalla jaat hyvää niin meille kuin itsellesikin sekä teet ennen muuta itsesi tunnetuksi myös meille. Meillä on hirvittävän_monta lukijaa, jotka ovat säilyneet valitettavan hiljaisina valitettavan pitkään. Mikä siis olisikaan haikua parempi lähestymistapa. Lähestykää te siis meitä ensin. Me lähestymme muutamaa onnekasta vastapalvelukseksi.
Teillä on kaksi viikkoa aikaa osallistua, yksi kutakin blogivuotta kohden! Näin ollen osallistumisaika loppuu 4.11. ja arvonta suoritetaan sen päivän lähitulevaisuudessa.
Jo osallistuminen voi olla tajuntaa laajentava ja elämän mullistava kokemus, mutta voittaminen se vasta huikeaa olisi, uskokaa pois. Eikä voittaa voi, ellei osallistu.
Voi myös hyvinkin olla, että jokaisen osallistujan arpalippujen määrä on suorassa suhteessa hänen lähettämiensä haikujen määrään ;) Esim. suhteessa 1:1.
Päästäkää alitajuntanne valloilleen. Janoamme sykkivän runosuonenne helliä töytäisyjä.
on arvonnan aika!
Kelle nalli napsahtaa
nalli napsahtaa!"
Ja näin on. Kaksivuotispäivän kunniaksi olemme hövelillä tuulella ja julistamme suuren arvonnan alkavaksi. Kootkaa itsenne ja valmistautukaa, ette selviä tästä osallistumatta.
Niin. Uskomatonta mutta totta, sunnuntaina 21.10.2012 Milkshakespeare saavuttaa iän, jossa Terveyskirjaston mukaan tapahtuu mm. seuraavaa:
Jos kaksivuotias ei vielä puhu yhtään ymmärrettävää sanaa, tarvitaan ammattilaisen kannanottoa tilanteeseen. Jo tämän ikäinen turhautuu, ellei hän kykene kommunikoimaan haluamallaan tavalla.
Lapsi kysyy "mikä"-kysymyksiä. Puheeseen ei pidä puuttua korjailemalla lapsen ilmaisuja.
Kaksivuotias tahtoo saada ja tehdä mitä erilaisimpia asioita. Hänellä ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, mitä hän voi saada ja mitä ei, joten tämä ikä on usein aikuisen mielestä hankala. Lapsi on aggressiivisimmillaan kaksivuotiaana, ennen kuin sosiaaliset taidot alkavat käyttäytymisessä näkyä.
Lapset eivät kuitenkaan vielä osaa varsinaisesti leikkiä yhdessä, vaan leikkivät samaa leikkiä rinnakkain. Leikissä jäljitellään aikuisen toimintoja. Syödään leikkiruokaa, soitetaan leikkipuhelimella.
Uusi ruoka kannattaa tarjota tutun kanssa. Auttaa, jos lapsi saa aluksi vain katsella, haistella ja tunnustella uutta ruokaa. Lapsen on hyvä nähdä, kuinka aikuiset syövät sitä. Maistamista kannattaa kehua.
Mysteeristä kyllä, tähän blogin saavuttamaan elämänvaiheeseen samastuvat myös blogin kirjoittajat!
Mutta asiaan!!
Aiomme jäljitellä aikuisen toimintaa arpomalla useamman upean tuotepaketin! Arvottavien yllätyslahjusten määrä kasvaa osallistujamäärän kasvaessa, eli toivomme teidän olevan ahkeria.
Kuinka siis osallistua? Tehtävänänne on runoilla kommenttilaatikkoon haiku, joka koskee jotenkin jotakin allaolevista aiheista:
1. Lohikalan matka ylävirtaan
2. Punatiiliset rakennukset
3. Elämää Moldovassa
Osallistumalla jaat hyvää niin meille kuin itsellesikin sekä teet ennen muuta itsesi tunnetuksi myös meille. Meillä on hirvittävän_monta lukijaa, jotka ovat säilyneet valitettavan hiljaisina valitettavan pitkään. Mikä siis olisikaan haikua parempi lähestymistapa. Lähestykää te siis meitä ensin. Me lähestymme muutamaa onnekasta vastapalvelukseksi.
Teillä on kaksi viikkoa aikaa osallistua, yksi kutakin blogivuotta kohden! Näin ollen osallistumisaika loppuu 4.11. ja arvonta suoritetaan sen päivän lähitulevaisuudessa.
Jo osallistuminen voi olla tajuntaa laajentava ja elämän mullistava kokemus, mutta voittaminen se vasta huikeaa olisi, uskokaa pois. Eikä voittaa voi, ellei osallistu.
Voi myös hyvinkin olla, että jokaisen osallistujan arpalippujen määrä on suorassa suhteessa hänen lähettämiensä haikujen määrään ;) Esim. suhteessa 1:1.
Päästäkää alitajuntanne valloilleen. Janoamme sykkivän runosuonenne helliä töytäisyjä.
Truly YOURS,
Laura & Miia
PS. Itse otin varaslähdön tähän riemujuhlaan ja söin tänään kaksi Da Capo -patukkaa. Sen lähemmäs humalaa en tule koskaan päätymään. - M
torstai 18. lokakuuta 2012
Inhon ja imhon häilyvä raja
Yrittäjyyden kurssin dioissa esitetään (joskin lähinnä epärealistisena esimerkkinä) tuollainen "legendary roadmap to success". Se alkaa nerokkaasta yrittäjästä ja päätyy eläköitymiseen Bahamalle.
Jos todellinen tavoite on vain päästä sinne Bahamalle, niin eikö löytyisi helpompiakin keinoja? Miten olisi, että... lähtisi? Lisäetuna se, ettei tarvitsisi olla vanha ja raihnainen.
No, minun tavoitteenani ei ole Bahamalle eläköityminen eikä yrittäjyys.
Sen sijaan olen viime aikoina miettinyt muun muassa seuraavaa: kun kerran kuppikakut ovat trendikäs ilmiö, niin eikö lusikkaleipätyyliin voitaisi valmistaa kuukuppikakkuja?
Juu ei.
NaNoWriMo lähestyy. Päätin myös kasvattaa kynsiäni yhtä larppia varten (ja olen hahmostani aivan innoissani).
Olen lukenut viime aikoina Margaret Atwoodia ja ostin Lidlistä broilerin koipireisiä. Sitten olen neulonut villasukkia ja yrittänyt kuumeisesti pohtia, millä nimimerkillä rekisteröityisin Twitteriin (haluamani on varattu enkä ole oikein toipunut siitä).
Enkä ole oikein vieläkään toipunut siitäkään, kun lounasta sovittaessa ystävän tekstiviesti oli seuraava:
"If inconvenient, come anyway. -SH"
mikä kausittainen obsessio missä muka ai kenellä
Jos todellinen tavoite on vain päästä sinne Bahamalle, niin eikö löytyisi helpompiakin keinoja? Miten olisi, että... lähtisi? Lisäetuna se, ettei tarvitsisi olla vanha ja raihnainen.
No, minun tavoitteenani ei ole Bahamalle eläköityminen eikä yrittäjyys.
Sen sijaan olen viime aikoina miettinyt muun muassa seuraavaa: kun kerran kuppikakut ovat trendikäs ilmiö, niin eikö lusikkaleipätyyliin voitaisi valmistaa kuukuppikakkuja?
Juu ei.
NaNoWriMo lähestyy. Päätin myös kasvattaa kynsiäni yhtä larppia varten (ja olen hahmostani aivan innoissani).
Olen lukenut viime aikoina Margaret Atwoodia ja ostin Lidlistä broilerin koipireisiä. Sitten olen neulonut villasukkia ja yrittänyt kuumeisesti pohtia, millä nimimerkillä rekisteröityisin Twitteriin (haluamani on varattu enkä ole oikein toipunut siitä).
Enkä ole oikein vieläkään toipunut siitäkään, kun lounasta sovittaessa ystävän tekstiviesti oli seuraava:
"If inconvenient, come anyway. -SH"
mikä kausittainen obsessio missä muka ai kenellä
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Miian vinkit Halloweeniin
Minun Halloween-perjantaini kuluu scrimmagessa, eikä minua kyllä yksiinkään bileisiin olisi kutsuttukaan, mutta loputtoman idearikas mieleni kehitti muutaman mielettömän naamiaisasuidean, joten ajattelin laittaa ne vapaaseen jakoon siltä varalta, että joku muu tuskailee ideapulan kanssa. Mitään tekemistä näillä ei kylläkään ole minkään perinteisen Halloween-teeman kanssa. Jos haluat pukeutua zombie-luurangoksi, turha odottaa vinkkejä tästä postauksesta.
Taistelu-Jaska
Tämä lähti siitä, että näin pilailupuodissa He-Man-peruukin. Mikä olisi hienompaa kuin pukeutua Taistelu-Jaskaksi ja hokea koko ilta: 'Enkä ole He-Man! Olen Taaistelu-Jaskaaa, Jaska Jaskaaaa tri triidi triidiii'.
The Woman / The Naked Man
Sukupuolesta riippuen. Ellei sitten ole todella kunnianhimoinen pukeutuja tai vähän hölmö. Todella helppo asu: pääpointtina on olla alasti. Naisilla meikki ja tukka saattavat vaatia hetken huomiota, jos oikein haluaa panostaa.
The Woman: BBC:n Sherlock, S2E1
The Naked Man: How I Met Your Mother, S4E9
Ajattelin keksiä vielä muutaman lisää, mutta todennäköisyys sille, että joku olisi kyennyt scrollaamaan Irene Adlerin ohi, on niin pieni, että taidan suosiolla pysähtyä tähän antiklimaattiseen alastomaan mieheen. Lupaan palata asiaan, mikäli villi mieleni jatkaa ideointia - pitäisin myös viihdyttävänä lukea kommenttiboksista teidän parhaita asuideoitanne!
Taistelu-Jaska
Tämä lähti siitä, että näin pilailupuodissa He-Man-peruukin. Mikä olisi hienompaa kuin pukeutua Taistelu-Jaskaksi ja hokea koko ilta: 'Enkä ole He-Man! Olen Taaistelu-Jaskaaa, Jaska Jaskaaaa tri triidi triidiii'.
The Woman / The Naked Man
Sukupuolesta riippuen. Ellei sitten ole todella kunnianhimoinen pukeutuja tai vähän hölmö. Todella helppo asu: pääpointtina on olla alasti. Naisilla meikki ja tukka saattavat vaatia hetken huomiota, jos oikein haluaa panostaa.
The Woman: BBC:n Sherlock, S2E1
The Naked Man: How I Met Your Mother, S4E9
Ajattelin keksiä vielä muutaman lisää, mutta todennäköisyys sille, että joku olisi kyennyt scrollaamaan Irene Adlerin ohi, on niin pieni, että taidan suosiolla pysähtyä tähän antiklimaattiseen alastomaan mieheen. Lupaan palata asiaan, mikäli villi mieleni jatkaa ideointia - pitäisin myös viihdyttävänä lukea kommenttiboksista teidän parhaita asuideoitanne!
lauantai 13. lokakuuta 2012
Vuh vuh
Lonkkavikainen, tuuheaturkkinen narttu etsii tottelevaista, koulutettua urosta ensisijaisesti 'ihmisen parhaaksi ystäväksi' ja toissijaisesti siitostarkoitukseen.
En ole Best In Show, enkä oleta sitä sinultakaan. Edellytän kuitenkin, ettei luokituksesi ole HYL eli hylätty, sillä en halua sukupuuhuni urosta, joka "poikkeaa selvästi rotumääritelmästä esimerkiksi koon, purennan tai kivespuutoksen vuoksi. Myös vihaiselle tai huonosti käyttäytyvälle - voidaan antaa hylkäävä maininta."*
Rodullasi ei ole merkitystä, mutta erityistä positiivista huomiota herättävät erilaiset noutajat (sileäkarvainen; kultainen) ja seisojat (galician-; karkeakarvainen saksan-). Logistisista syistä etusijalle nostetaan Suomessa ja Walesissa kasvatetut yksilöt. Kiinnostusta on myös boksereita kohtaan. Pystykorvat älkää vaivautuko. Jatkuvaa haukkumista en myöskään jaksa kuunnella. Huom! Ei junior handlereille.
Jos kiinnostuit, jätä viesti ;)
Nimim. Juoksuaika92
* Lähde.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Määnainen
Tämä viikko on ollut syksyn kurjin, vaikka tällä viikolla olen varmastikin saanut osakseni myös enemmän teetä ja sympatiaa kuin keskiarvoviikolla. Olen ollut vähän desperate housewife paitsi etten ole wife enkä oikein myöskään house vaikka kotona istunkin.
Määnaisella menee suunnilleen yhtä putkeen kuin Säämiehellä.
"This shit life... we must chuck some things. We must chuck them... in this shit life. "
Jos molemmat kynät katkeavat kesken tentin (tuossa iltapäivällä) niin minä varmaankin vain lakkaan olemasta. Lattialle jää verkkarit, vihreä pipo ja, no, ne katkenneet kynät, ellen vie niitä mukanani limboon.
Olisi minulla iloisesti kirjoitettavia tarinoita mahongista ja mustelmista. Voisin kirjoittaa siitä kuinka hauskaa minulla oli improtreeneissä tai kuinka ystävä adoptoi minulta kukkahameen rakastavaan kotiin. Siitä kuinka yksi nanohahmoni tanssii epävarmana vapaudestaan ja toisella on humanistin ryhti ja kolmas kiintyy mihin vain kun ei ole vaihtoehtoja
niin että odotan jo marraskuuta kun pääsen siirtämään heidät paperille.
Äsken olin liian väsynyt poistaakseni banaanista mustunutta osaa, joten tungin puoli banaania kerralla suuhun sillä logiikalla, että silloin mustuneen osan prosentuaalinen määrä on pienempi ja näin ollen on epätodennäköisempää, että huomaisin sen olemassaolon ja ärsyyntyisin siitä.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Liha tottelee kuria
Maanantaiaamuna herätyskello soi kahdeksalta. Kaurapuuroa ja teetä, kurssitehtäväblogikommentointia, sitten kymmeneksi yliopiston kirjaston kautta luennolle, oli haettava tenttikirja. Luennolta ravitsevalle lounaalle yliopistoruokalaan, ajattelin että tarvitsisin energiaa iltapäivään. Kävelin kotiin, tartuin kirjaan - The Social Media Reader, mielenkiintoinen tenttikirja verrattuna siihen mitä ne yleensä ovat - keitin taas teetä. Yksi vartin mittainen tietokonetauko, yksi kulmiennyppimistauko, yksi keskeytys lukemiseen kun puhelinmyyjä soitti (ja sitä oli jäätävä kuuntelemaan koska sillä pojalla oli ihana murre, kelatkaa nyt että puhelinmyyjä ei soita jostain Helsingistä vaan Oulusta, jos luet tätä "Samuli" niin soita mulle uudestaan, vaikka en vieläkään tilaa sitä lehteä niin se 42 sekuntin puhelu oli virkistävä). Kirja sopivaan väliin, puoleenväliin, lukujen väliin, kuudelta. Lukutahti noin kaksikymmentä sivua tunnissa, hidas siis, siksi on varattava aikaa. Kauppaan; leipää, jogurttia, makaroonia. Turhanpäiväistä koneen ääressä istumista, uunileipiä, yksi jakso Sherlockia. Kohta kenties hieman Anna Kareninaa ja sitten nukkumaan.
Kerroin päivästäni parhausystävälle. "Miten sä kykenet tohon." Jos en olisi minä, varmaan inhoaisin minua.
Kuusi kommenttia joulufluffyiseen ficciin jonka eilen julkaisin, miten tämä on mahdollista.
Ilmoittauduin NaNoWriMoon. Ensimmäistä kertaa (miksi vasta nyt?). Vaihtoehdot tappelevat päässäni. Luulen että valitsen vähiten haasteellisen. Tätä projektia en kestä hävitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)