say goodbye to your past mistakes

Kovasti tämä vuosi tässä olisi vaihtumassa. Itse olen semi-epäviettäjä enkä koe tarvetta osallistua alkoholilla läträämiseen, en tämän enkä minkään muunkaan juhlan tahi "juhlan" kunniaksi.

Sen sijaan majoitun Almalle ja luvassa on holtitonta ylensyöntiä ja Lisbeth Salanderia.

Vuosi on ollut mitä mainioin, ainakin sikäli mikäli kun nyt muistan.

Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, kuten

Miiaan.. (kuva alla [ei, en saa tästä tarpeekseni koskaan])

ja Jennaan.. 

ja Iinaan, joka ei  näytä Justinilta..

ja moneen, moneen muuhunkin hyvään tyyppiin/potentiaaliseen olkapäähän/ihanaan ihmiseen/tulevaisuuden vaimoon.

Olen hypännyt linja-autoon hetken mielijohteesta, ollut mielenosoituksessa, saanut postia merten takaa, syönyt kebua elämäni ensimmäistä kertaa, rakastanut onnettomasti, rikkonut ihmissuhteita ja nauranut niin paljon, että itkettää. Muun muassa.

This is life, mates. Tuleva vuosi olkoot tätäkin parempi. Teilläkin.

Me has had myself a verrrry merrrry Christmasssssh

PirtelöWilliaminne ovat palanneet joulukonvehtien jäljiltä - heikompina kuin koskaan.

Onneksi ainakin allekirjoittanutta on lahjottu jouluna enemmän kuin kiltteyteni olisi suonut.

Ja.... sen sellaista. Olin aivan liian laiska valokuvaamaan lahjoja, jotka oli
a) askarreltu omin pikku kätösin
tai
b) tuotu suoraan maapallon toiselta puolen
joten muutamat parhaudet jäävät toistaiseksi näkemättä. Arvioisin kuitenkin, että vielä jonakin kauniina päivänä jaan kanssanne erinäistä valokuvamateriaalia. Sitten kun opin kuvaamaan. Haa, haa.
(Jos klikkailette ylläolevaa tavarapaljoutta, teille selviää, mistä on kyse kunkin kohdalla.)

Ns. pukki toi myös kaksin verroin Toffifeeta - sekä ison että pienen laatikon.
Toffifeen syömisessä on kolme (3) positiivista puolta:
1. Toffifee maistuu hyvältä
2. Toffifeen irroittaminen yksi kerrallaan alustasta on käsittämättömän hauskaa
3. Ne voi syödä niin, ettei pysty- tai vaakasuunnassa jää neljää peräkkäistä tyhjää koloa (tämä onnistuu, kunnes Toffifeita on 6)

Samaa peliä voi muistaakseni leikkiä myös Aladdin Hjärtaneilla.
Oi onnea.
Elämän pienet ilot ovat niitä suurimpia.


Mitä SINÄ sait ja/tai annoit joululahjaksi?

Nollaig Shona agus Athbhliain faoi Mhaise Daoibh!

Hola, te tontuntuhveroiset!

Olen sangen jouluisalla tuulella, ja siksi tahdon piristää päiväänne jouluevankeliumiteemaisella miniraamatulla visuaalisessa muodossa.

Viimeisten päivien aikana (aaahahahaaa) olen ilahduttanut myös ystäviäni jos jonkinlaisilla joulukorteilla ja -lahjoilla.

Hobbbbbitttti, muista ettei jouluksi kannata siivota kaappeja, ellei aio viettää joulua kaapissa - kehoittaisin myös avaamaan joululahjan yksityisessä tilassa, mikäli aiot :D

Parhausystävän paketti on jännittävän muotoinen, eikä hän varmastikaan arvaa, mitä sieltä paljastuu. Olenhan sentään vanha kelmi.

Lauralta olen saanut suuren ja lättänän paketin, mutta hän piruuttaan spoilasi jo, että siellä on Grandiosa kinkkukierre. Hittolainen, olisin halunnut arvata itse.

Myös lahden takaa saapui postia - omani siihen suuntaan on vielä vaiheessa, eeh eeh.....

Askartelin myös käsittämättömän määrän joulukortteja, joista parissakin seikkaili seuraava interneetistä löytämäni tonttulakkien valioyksilö:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - en vastaa henkisistä traumoista, joita jälkimmäinen kuva saattoi aiheuttaa. Itsehän nauran sille nyt neljättä päivää.
Onko tämä normaalia, Dear Eki, lääkäriin en mene?

Että joulut vain teillekin.

Fa la la la la, la la la la.

SE OLI SIINÄ! 

Eikä tuo nyt aivan niin vituiksi mennytkään.

Tosin viimeinen koe meni aivan totaalisen penkin alle, mutta riemua revittäköön esim siitä, että niin meni opettajaltakin, joka tulosti kokeen väärin ja valitettavasti jouduimme luopumaan kolmesta koetehtävästä.

Seuraavat kolme viikkoa aion olla ruhtinaallisen laiska. (Ihan kuin en muuten olisi.)
Tuo ihanainen aika sisältänee
- hyvää suklaata
- hyviä kirjoja
- hyviä elokuvia
- hyviä ystäviä
- Mia Wasikowska jouluaattona oven ulkopuolella laulamassa minulle "All I want for christmas is you"
- maailman suurimman Maraboun passionhedelmä-suklaalevyn
- pötkökoiranpennun (alla havainnollistava kuva)

Kursiivilla todellisuus, normaalilla kaikki loput ihanuudet jotka voisivat tapahtua, eikö niin.

Allekirjoittanut toivottaa oikein ruokaisaa joulua teille, 3 virallista lukijaamme. Teille, jotka ette ole jaksaneet rekisteröityä ja ilmoittautua lukijoiksemme, en voi toivottaa yhtään minkäänlaista joulua. Mokomat.
No ei sentään. Te saatte rakkautta tämän kauniin ilmestyksen muodossa. Kyseessä on siis YleX Iltapäivän Helvetin ruma joulukortti -kisan voittaja.

Joeyux Noël !

Laura

Sain piparia

Muumi, jolla on kyttyrä




Pingviini, jolla on varpaassa kasvain




Palanut jänis




Vino sello, tsek katkennut varsi erikseen




Hirvi




Ja joulun juhlanumero...

Pin Up -natsi

minne katosi päivät

Hola, amigos!

Onpahan taas ollut viikko. Omituisia päiviä peräjälkeen niin paljon, ettei oikein itsekään pysy kärryillä siitä, mitä nyt tapahtuu. Keskittyminen siihen, minkä kuuluisi nyt olla tärkeintä, eli koeviikkoon, on ollut onnettoman surkeaa.

Opiskelu on tapahtunut vaihtoehtoisin menetelmin. Miehet jotka vihaavat naisia ruotsinkielisin tekstityksin ja satunnaisia dokumentteja yleareenasta, maantiedon nimissä tottakai. Matematiikkaa treenailin laskemalla sekunteja siihen, milloin pääsen Sigman parista takaisin miellyttävään symbioosiin koneen ja ruoan kanssa.

Välihuomautus! Minulla on uusi rakkaus.

Voitte arvata, kumpi se noista on. :------)
Sen nimi on Stacey Dooley ja se otti osaa mainioon dokumenttisarjaan nimeltä Blood, Sweat and T-shirts. Mikäli ette välitä ahdistusrealistisuudesta ja 'olen niin hirvittävä ihminen'-kokemuksesta, voin suositella lämpimästi.

Kuitenkin nyt on jäljellä enää kaksi koetta ja sitten FREEEEEDOM kunnes yhdestoista päivä tammikuuta iloisesti palaamme koulunpenkille.

Joulu on kohta. En ole saanut lahjoja valmiiksi vieläkään, perhana.

Muistakaa olla kilttejä!

Lämpimin aatoksin, Laura

JouluPUU on rakennettu/neulottu/ryssitty

Käsittämätön on se määrä, jonka ihminen voi hupia repiä katsomalla yhä uudestaan seuraavaa videota:

Allekirjoittaneella oli tänään viimeinen koulupäivä ennen koeviikkoa. Viimeiset yhteiskuntaopin tunnit koskaan... Tuleva koeviikko on myös viimeinen, sillä seuraavassa jaksossa on vain kertauskursseja (ja luovaa kirjoittamista, olettehan tekin siellä, ystäväni, oletteHAN?).

Antauduin pakkoneuloosilleni ja hilpaisin sukkaa jos toistakin menemään tuossa istuskellessa. Riittävä määrä röyhkeyttä takaa, etteivät opettajat edes muista, että kilinästä voisi myös huomauttaa.


Aamun aloitin tyylikkäästi heräämällä puheluun ystävältäni Gertrudelta. Varttia aiemmin minun olisi pitänyt olla englannin puhekokeessa. Nyt menemme tämän parikokeen suorittamaan maanantai-iltapäivänä.
Pienet sille...

Keskiaikaishenkiseen anekauppatyyliin yritän puhdistaa huonoa omatuntoani lahjomalla Gertruden suklaarasialla. Vaikka ei hän niin kovasti näyttänyt suuttuneen, että olisi intoutunut olemaan vallankin gertRUDE...


Tähän niinhyväpuu-jalkavitsien metsään teidät armaat nyt jätän. Kuten vanha kansa sanoo: Herran huomaan.

When it snows, ain't it thrilling?

...
Hyvä, että on talvi.

Huono, että autossa on kylmä ensimmäiset seitsemän kilometriä ja sitten olenkin jo perillä.

Hyvä, että kohta on loma ja joulu.

Huono, että ennen lomaa on vielä tyhmiä kouluasioita.

Hyvä, että sain inspiraation suurimpaan osaan joululahjoista.

Huono, että ideani ovat aikaavieviä.

Hyvä, että olen ehtinyt viime aikoina leikkiä lähes kaikkien ystävieni kanssa: Parhaan, Lastan, Fantasiapapin. Ehkä jouluun mennessä niiden loppujenkin!


Ja vielä loppuhuomautus alun sarjakuvaan liittyen: minun toissapäivääni säädettiin lumen lisäksi Nickelbackia radiosta. Kahdesti. Kun erikseen pyysin. (En radiohenkilökunnalta.)


Tänään olen maailman tylsin bloggaaja. Hauskaa joulunodotusta.

köhinää ja uikutusta

Kerrankin hyvä syy rypeä itsesäälissä oikein kunnolla.
Jalat tuntuvat kasikymppisen paapan sodankäyneiltä ja nivelreumaisilta koivilta ja kurkku hiekkapaperilta. Ei liene edes tarpeellista kertoa, miten paljon räkää ihminen voikaan erittää.

Mistä näitä sairauksia oikein tulee?

No, haitannooko tuo. Jos ollaan kipeitä niin otetaan sitten ilo irti siitäkin.

Paksu peitto, teetä, suklaata ja hyvä elokuva - eikä kukaan tule valittamaan siitä, miksen ole tekemässä sitä tahi tätä. Ahh!

Joka tapauksessa, aion tänään vaarantaa jo entuudestaan heikon terveydentilani ja lähteä katsomaan Kaukametsän Pakolaisia Jyväskylän Tanssiopiston EK-ryhmien esittämänä tanssisatuna. Rohkenenpa veikata, että se on jotakin upeaa.

Palatakseni kipeänä olemisen hyviin puoliin, kerrottakoon se, miten mukavaa on, kun on aikaa tehdä kaikkea sitä mitä ei muuten oikein ehdi.
Esimerkkinä randomaalinen googlettelu.

Omaa mentaalipuolen terveyttäni ryhdyin pohtimaan siinä vaiheessa, kun olin kuvagooglaamassa hakusanalla Pohjois-Korea. 

THE smirk. 

Hyvää päivänjatkoa.

Näkee punaista

Alle kaksi viikkoa joululomaan.

Sanoin liian ääneen haluavani jäädä jo eläkkeelle.
Psykansijaiseksi raahattu eläkeläinen kehtasi nauraa hennolle toiveelleni.

Saattaisin pahoittaa mieleni, jos en olisi niin iloinen voidessani seurata Mielensäpahoittajan joulukalenteria.

Bodattu mies on Sean Connery.

!!Aasinsilta!!

Anna Perho valitti urheilupropagandasta Radio Aallon kolumnissaan aivan loistavilla huomioillaan:
Me emme hyväksyisi tällaista pakkosyöttöä miltään uskonnolta, poliittiselta liikkeeltä tai kaupalliselta taholta, mutta liikunta, se on yhtä Kim-Jong Iliä.

Ei lisättävää. Paitsi tietenkin - mitä Kim aikoo maissillaan tehdä?
Kysymys ei ole retorinen. Kommenttiloora on tuossa allamme.

there is a pot of gold at the end of the rainbow

Turhuuksien turhuutta. Tuhat ja yksi tapaa vältellä läksyjentekoa.

Täydellinen yhdistelmä kaksi: Sateenkaaren värit + jännittävät leivonnaiset!

Minulla on mahtava rakkaussuhde sateenkaareen. Kyse ei ole vain sen symbolisesta merkityksestä (vai pitäisikö puhua monikossa) mutta kun ne värit! 

Ilmenemispaikkana ruoka ei ole se tavanomaisin, mutta eihän mikään, mikä näyttää noin hyvältä voi maistua pahalta. Eihän.

Joka tekee minulle ylläolevan kaltaisen syntymäpäiväkakun varustettuna esimerkiksi tekstillä Laura <3 Mia, häntä minä palvelen uskollisesti kuin kotitonttu konsanaan.

Ja hei, pysyäkseni aasiassa, yksi ehdottomasti hienoimmista lauluista koskaan on Somewhere over the rainbow. Judy Garlandina, kiitos.

kuunnella voitte painamalla tästä, rakkaat

Kirjava ystävänne,

Laura

"this is the longest day of my life"

Vasta tänään minä suostuin päästämään irti, ja senkin tein vuotavin nenin niiskuttaen ja lohduttomasti kyynelehtien.

On niin vaikeaa antaa pitkäaikaisen ystävän mennä - ottaen huomioon, ettei hän palaa enää koskaan.

Minun elämässäni on nyt loistavan tv-sarjan mentävä aukko. Tyhjiö.

Hyvästi, Jack Bauer. Pärjäile.

Sinä jouduit hylkäämään kaiken, mikä sinulle oli rakasta.

Sinä vannoit uskollisuuttasi valtiolle ja valtio sinut petti niin monesti.

Siitä huolimatta, sinä pelastit maailman kahdeksan kertaa.

Kiitos kaikesta.

Kaivaten,

Laura

Aina väärällä puolella kameraa

Sen lisäksi että minulla on kyky näyttää kuvassa kuin kuvassa idiootilta, en myöskään osaa ottaa tyylikästä ja tarkkaa valokuvaa.

Seuraavat kuvanäytteet todistavat tämän rehellisen väittämän.

Tavallaan tämä tumpelous on käsittämättömän hauskaa. En koe minkäänlaisia suorituspaineita kummallakaan puolella kameraa, koska se olisi vain ajan ja energian tuhlausta.

hop point hop back

Mikäli jollakulla on ongelmia keksiä minulle joululahjaa, enää ei tarvitse miettiä!

Aivan mahtavat!

Kuvassa korviksia koristavat siis irkkutossut, jotka liittyvät hyvinkin kiinteästi harrastukseeni.

Tämän päivän (ja ah-niin-monen aiemmankin torstain) riemastus oli irkkutunti.

Seuraavissa kuvissa on tällaista normipäiväsettiä liittyen harrastukseeni. 

Noissa asuissa meillä treenaillaan.

Okei, ei treenailla. Valitettavasti.

Tämä olisi unelmaa.

Näille kuolin.

Pakko saada. Siskontyttöni Elviira voikin leikkiä tulevaisuudessa tällaisella. (Havaittavissa EI ole minkäänlaista suunnitelmallisuutta hänen tulevien harrastustensa suhteen.)

Ilon kautta,

Laura