Kohta on joulukuun ensimmäinen päivä.
Se tietää joulukalenteria.
Pohdin, millä ilahduttaisin teitä - miehiä, naisia, ruokaa?
Päädyin lähettämään jokaiselle joulunodotuspäivälle kansanedustajan.
Kalenteriin pääsee klikkaamalla allaolevaa kuvaa. Toivottavasti itse kukin nauttii seuratessaan tätä järjettömyyden riemuvoittoa - koska tottahan te minun tekemääni kalenteria seuraatte. Omin pikku kätösin askartelin. Ettäs tiedätte.
Säästän teidät tänään enemmältä kidutukselta. Sommoroo.
maanantai 29. marraskuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Viva la vida!
Tämä ja seuraava viikko ovat melkoista pyöritystä. Tällä viikolla vapaapäiväsaldo jäi nollaan ja tuntuu, että ensi viikon koulupäiväsaldo jää likimain nollaan monenlaisen oheisaktiviteetin vuoksi.
Luvassa on muun muassa kuvaukset suureellista ja mahtavaa lehden kansi -debyyttiäni varten.
Hauskaa on kuitenkin riittänyt!
"Sotaleffamaraton" rakkaiden ystävien kanssa. Tuo maraton kuitenkin muuttui yhdeksi sotaelokuvaksi ja Liisaksi ihmemaassa, ihmissuhdeanalysoinniksi ja hauskanpidoksi.
Printtilehden taittoa hyvässä porukassa, joskaan itse en juuri osallistunut taittoon. Syömiseen sitäkin enemmän. Tähän väliin voisin taas ylistää Painovirhettä, mutta jätän sen tekemättä. Memphis on kuitenkin rakkaus, ja jaettu jäätelöannos aina parempi kuin yksin syöty.
Siskojen kanssa oleilua, hevosia paksussa talvikarvassa, joulun ensimmäinen konvehtirasia, fiilispohjaista koulusta karkaamista, tiukkaa läppää äidin kanssa, siskontyttö natustamassa muovilelua, kirpeä pakkasaamu ja nouseva aurinko, väsynyttä naurua ja mielenkiintoisia kuvakollaaseja.
Ihan oikeasti, minä rakastan elämää.
Pidän myös sinusta, maailman söpöin tyttö. Sinä olet hymyillessäsi ihaninta, mitä olen nähnyt pitkään aikaan, sinun nauruasi voisin kuunnella loputtomiin. Jos sinulla on kylmä, minä olen tässä vain ja ainoastaan lämmittääkseni sinua ja kun sinusta tuntuu, ettet onnistu, olen tässä sanoakseni että sinä pystyt siihen.
Ja kun minä huomaan, miten minusta on tullut osa elämääsi, aivan kuten sinusta on tullut osa minun elämääni, en voisi olla onnellisempi.
Suurella sydämellä, Laura
Luvassa on muun muassa kuvaukset suureellista ja mahtavaa lehden kansi -debyyttiäni varten.
Hauskaa on kuitenkin riittänyt!
"Sotaleffamaraton" rakkaiden ystävien kanssa. Tuo maraton kuitenkin muuttui yhdeksi sotaelokuvaksi ja Liisaksi ihmemaassa, ihmissuhdeanalysoinniksi ja hauskanpidoksi.
Printtilehden taittoa hyvässä porukassa, joskaan itse en juuri osallistunut taittoon. Syömiseen sitäkin enemmän. Tähän väliin voisin taas ylistää Painovirhettä, mutta jätän sen tekemättä. Memphis on kuitenkin rakkaus, ja jaettu jäätelöannos aina parempi kuin yksin syöty.
Siskojen kanssa oleilua, hevosia paksussa talvikarvassa, joulun ensimmäinen konvehtirasia, fiilispohjaista koulusta karkaamista, tiukkaa läppää äidin kanssa, siskontyttö natustamassa muovilelua, kirpeä pakkasaamu ja nouseva aurinko, väsynyttä naurua ja mielenkiintoisia kuvakollaaseja.
Ihan oikeasti, minä rakastan elämää.
Pidän myös sinusta, maailman söpöin tyttö. Sinä olet hymyillessäsi ihaninta, mitä olen nähnyt pitkään aikaan, sinun nauruasi voisin kuunnella loputtomiin. Jos sinulla on kylmä, minä olen tässä vain ja ainoastaan lämmittääkseni sinua ja kun sinusta tuntuu, ettet onnistu, olen tässä sanoakseni että sinä pystyt siihen.
Ja kun minä huomaan, miten minusta on tullut osa elämääsi, aivan kuten sinusta on tullut osa minun elämääni, en voisi olla onnellisempi.
Suurella sydämellä, Laura
torstai 25. marraskuuta 2010
A mosquito, my libido
Anna anteeksi, Karpo - nyt Kurtilla on asiaa.
En tulkitse kuvasta mahdollista ironia-arvoa, koska takana oleva kyltti on ihana. Voisin harkita vastaavaa seinälleni ristipistoilla askarreltuna, joskaan en koskaan ole tehnyt ristipistoja.
Täältä päin kuuluu myös pientä ininää. Otsikko kertoo, mistä se on peräisin. Perimmäinen syy on kaiketi kuvassa kyltin edessä seisova mies, joka on sanalla sanoen kuuma. Tsajajaja grauuu.
Och vad gjorde jag sedan? Jag googletranslejtade.
Hei, hei, hei, hei, kuinka alhainen?
Ehe ehe ehe. Tunnistakaapa vielä biisi. Kuva auttaa tässäkin.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
блондинка se vaan on aina vetävin.
Bonsoir!
On aika puhua maailman täydellisimmästä yhdistelmästä.
Taylor Momsen
Lily Loveless
Marilyn Monroe
Emma Watson
Dawn Richardson (& hauskat sedät)
You got it? (Ei, en puhu siitä millainen lopputulos olisi jos yhdistäisi nuo kaikki [vaikkakin se olisi ehkä kuuminta hottia!])
Vaaleat hiukset ja punaiset huulet. No words needed!
Eipä minulla muuta tähän väliin. Loppuun viikon "kuluntapa tässä joutessani tämänkin biisin loppuun kun on niin hyvä" -kappale. Esittäjänä viimeisen kuvan kokoonpano.
Warm thoughts, Laura
torstai 18. marraskuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
ei päätä eikä häntää
Kun edellinen postaus on jo etäisesti sivunnut aihetta kuumat naiset/miehet, on siitä hyvä jatkaa.
Jouduin tänään ihmiskokeen uhriksi.
Miia testasi useaan otteeseen minun hämmästyttävästi toistuvaa likimain tahatonta reaktiotani.
Kaksi sanaa.
Mia Wasikowska
Yksi liike.
Jouduin tänään ihmiskokeen uhriksi.
Miia testasi useaan otteeseen minun hämmästyttävästi toistuvaa likimain tahatonta reaktiotani.
Kaksi sanaa.
Mia Wasikowska
Yksi liike.
Ilme: identtinen
Asento: identtinen
Herttaista.
Joka tapauksessa:
Kättä vaan ylös, mikäli tämän näköinen,
k u o l e t t a v a n kaunis nainen ei herätä minkäänlaista reaktiota.
Tämänn lisäksi päivääni ovat täyttäneet satunnainen sutkauttelu, Kartanon perunalastut, dipi ja Justin Bieber.
Joku tosiaan saattaa tuntea hänet myös Miiana. (Asiaan ei missään nimessä liity minun parturointitaitoni.)
Välihuomautus! Löysin suomalaisen fanisivuston Bieberille ja täällä on viihdyttävää materiaalia, kuten 50 syytä tykätä Bieberistä !
Tässä on sitä jotakin.
Puss och kram, Laura
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Me wanna go see da Éire
Kompensoidakseni blogissa äskettäin esiintynyttä mielipahaa aion hukuttaa teidät kuvatulvaan, joka käsittelee kaunista Irlantia. Virtuaalivierailu soveltuu opiskelijabudjettiin, kun fyysistä Irlannin kamaralle astumista vasta kaukaisesti suunnitellaan.
Aloitan maisemilla ja sen sellaisella, mutta mikäli pelkäätte puutuvanne niihin, on minulla onneksi tarjolla myös porkkana: lopussa on kuumia irlantilaisia miehiä ja naisia.
Ilmeisesti niillä onnekkailla perhanoilla on kuitenkin muutakin kuin kauniita kaupunkeja ja maaseutua, kuten seuraavasta käy ilmi.
Aloitan maisemilla ja sen sellaisella, mutta mikäli pelkäätte puutuvanne niihin, on minulla onneksi tarjolla myös porkkana: lopussa on kuumia irlantilaisia miehiä ja naisia.
Ilmeisesti niillä onnekkailla perhanoilla on kuitenkin muutakin kuin kauniita kaupunkeja ja maaseutua, kuten seuraavasta käy ilmi.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Maailman hauskin mies ja muita tarinoita
Hylkäsin lukion (anteeksi, rakas) eilispäiväksi ja suuntasimme Painovirheen kanssa yhdistetylle virkistys- ja koulutusreissulle Helsinkiin. Retki oli hulvaton ja oiva vahvistaja sille uskomukselleni, että Painovirhe on yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut vuonna kaksituhatta ja kymmenen.
Helsinki oli ruma.
Kävimme yhdessä tsekkaamassa Uutisvuodon kuvaukset ja let me tell ya, Stan Saanila on luultavastikin hauskin mies mitä maa päällään kantaa. Se läppä on täysin ruokotonta! Lahden eläkkeensaajat eivät nauraneet. Minä puolestani en saanut henkeä.
Helsinki oli ruma.
Kävimme yhdessä tsekkaamassa Uutisvuodon kuvaukset ja let me tell ya, Stan Saanila on luultavastikin hauskin mies mitä maa päällään kantaa. Se läppä on täysin ruokotonta! Lahden eläkkeensaajat eivät nauraneet. Minä puolestani en saanut henkeä.
Sen sijaan esimerkiksi paikalla ollut Sami Hedberg, joka on stand up-koomikko, oli hyvin kuiva. Onkohan muutkin työkseen läpyskää heittävät sitten vapaa-ajalla tms yhtä kuivia? Lienee empiirisen tutkimuksen paikka.
Toinen tarina olkoot vahvaa avautumista liittyen radioon.
Okei, tunnettu fakta on se, että kaupallinen radio on paskaa. Ai miten niin? Mietipä sitä.
Nyt olen pettymässä myös YleX:ään, mihin muinoin niin hartaasti uskoin.
Mikä on se painava ja pätevä syy siihen, ettei enää kuulija saa ammattitaidolla tuotettua radio-ohjelmaa?
Minua kun ei oikeastaan kiinnosta hiiren vertaa se, mitä asiaa on Erno-Pekalla joka haluaa ottaa kantaa kysymykseen 'Ollako vai eikö olla'.
Ja jos radioaikaa on pakko täyttää tällaisella, voisivat juontajat olla edes hauskoja. Matti ja Ile täyspäiväsesti radioon! Jenni ja Aino kelpaavat myös.
Tähän ympättäköön vielä se, että mikäli on pakkomielle saada kertoa itsestään, se on tehtävä hyvin. Edellämainitut kykenevät siihen. Moni muu ei.
Rakkaat radiojuontajat. Teidät on koulutettu ammattiinne. Miksi se ei oikein näy?
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Sitä se vain mietti
tiistai 9. marraskuuta 2010
goal: happiness
Let's face it, iloisuus on haurasta ja hetkellistä. Toinen totuus: se kuitenkin on jopa parempaa kuin kaalilaatikko.
Me tarvitsemme enemmän hymyjä.
Aitoja, spontaaneja, sopimattomia, sopivia, suuria, pieniä, vienoja, vinoja, kauniita ja vähemmän kauniita.
Me tarvitsemme enemmän hymyjä.
Aitoja, spontaaneja, sopimattomia, sopivia, suuria, pieniä, vienoja, vinoja, kauniita ja vähemmän kauniita.
Huomenna minä levitän hymyä.
Toivon saavani takaisin edes yhden. Ihan pienikin käy.
:) Laura
Joululahjatoiveita, osa 1
Tässä olisin ehkä
"She's nothing like a girl you've ever seen before
Nothing you can compare to your neighbourhood whore"
Ystävät, jos todella olette ystäviänne, askartelette minulle tällaisen! Koska ehkä pitäisi olla hivenen höpsö että lähtisi Ameriikanmaalta tällaisia tilailemaan.
Ja olisihan tällainen paita hyvänen aika sijoitus tulevaisuuteen: mikäpä rajaisi paremmin suuntaani vilkuilevien ihmisten laatua. Varsinaiset nörttien soidinmenot? Tätä silmällä pitäen vasemmalla nähtävä paita voittaa hiuspidennykset ja geelitoppaukset 10-1. (Tosin voittaa tämä ne missä tahansa lajissa.)
End of story.
Ps. Syntymäpäiväni ovat heti tammikuussa, jos sattuu käymään niin hassusti, että unohdatte tämän paitatoiveen joulun alla.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
maththemaththichs
Selvittyäni erinomaisesti ensimmäisistä kursseista minun on vihdoin todettava, että huomenna MAA13-kurssin kokeeseen osaan ehkä kirjoittaa vain "en osaa enää mitään". Oikeaan alanurkkaan voin panna pienen neliön. MOT.
Muuten olen viettänyt wanhan hywän ajan wiikonloppua: lukenut useita kesken jääneitä romaaneja loppuun ja jättänyt hiukset harjaamatta.
Siitä se dekadentti elämä alkaa.
lauantai 6. marraskuuta 2010
le week-end
Mistä on erinomainen viikonloppu tehty?
Ette arvaa kuitenkaan.
Naisista.
Lempinaisista.
Ja kuntosalirääkistä, Vinokinosta, L-koodimaratonista, joulutortuista ja porkkanakakusta.
Ja porkkanakakussa pitää olla mantelirouhetta kuorrutuksen päällä.
Ette arvaa kuitenkaan.
Naisista.
Lempinaisista.
Ja kuntosalirääkistä, Vinokinosta, L-koodimaratonista, joulutortuista ja porkkanakakusta.
Ja porkkanakakussa pitää olla mantelirouhetta kuorrutuksen päällä.
Joitakin öitä sitten näin unta, jossa minä ja Miia leikimme Jeesusta ja Johannes Kastajaa. Minä olin Johannes. Piilottelimme pikkulapsia komeroihin ja metsiin, selityksenä "Jeesus pystyy ihmetekoihin."
Rakkaudella Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)