Surkeiden sattumusten sarja

Olá, meus amigos!

Kaikkea hupsua sitä sattuukin.

Värjäsin tukkaa punaiseksi. Ja kaikki muutkin ruumiinosat vahingossa, ihan kuin takaraivolla olisi ollut joku verityö käynnissä. Tahdoin ketsupin väriä mutta eihän sitä myydä. Tuli hailakka ernunpunainen. Menin ja ostin paniikkipäissäni ruskean värin. Mutta sitten aloin tykätä siitä punaisesta, ja nyt se ruskea on käyttämätön. Harkitsin jo koko tukan leikkaamista pois, mutta ei pakkasilla kannata. Rationaalisuus se vaan ylettää lonkeronsa kaikkialle.

Urani harrastelijavalokuvaajana on alkanut surkuhupaisasti. Kahden rullan jälkeen olen oppinut seuraavaa:
1. älä altista filmiä valolle, i.e. rullaa se ennen kuin revit ulos kamerasta
2. käytä salamaa sisätiloissa

Joo, on mulla kolme hämärää kuvaa. Ihana albumi. Mutta pieni perhe, pieni perhealbumi ja miten se meni. Minuahan on vain yksi.

Tämän kangasmerkin sain postitse.

Ja jos ikinä menette Finnkinoon katsomaan elokuvia (minulla on hurjasti lippuja, olen osallistunut lippupalkalla mm. tutkimukseen jossa piti ohjailla joystickeillä fiktiivistä satamalastauslaitetta), niin älkää laittako niihin popcorneihinne sitä Barbeque-maustetta. Toistan: älkää. Nacho Cheddar on ihanaa, White Cheddar ja Butter ovat hyviä, ja ne popcornit ovat hyviä myös sellaisinaan, mutta Barbeque on niin pahaa, että jäi osa syömättä. Ja ne jotka minut tuntevat tietävät että se ei ole mikään pikkujuttu se.

Onneksi sitä Nacho Cheddaria on kotona iso purkki (kiitos Jenna!) joten voin syödä popcornia vaikka kolmena peräkkäisenä päivänä jos huvittaa.
Lapset, kannattaa kasvaa aikuiseksi vaikka vain tämän hulvattoman vapauden vuoksi.

Askartelin hienon postikortin tuunaamalla postilaatikosta tipahtanutta mainoskorttia:

Sori, Tapsa, jos nyt saat puheluita. Mutta syytä vain itseäsi.

Olen käyttänyt aivan liikaa aikaa tenttiin opiskeluun, huonoilla luennoilla istumiseen (mikseivät kaikki luennoitsijat voi olla yhtä ihanan päteviä ja innostavia kuin yksi syksyinen?) ja kaikenpuoliseen kyyhöttämiseen, joten hartiani ovat enemmän jumissa kuin ikinä. Eikä ole ketään niitä hieromaan.

Antropologian pääsykoekirja on vaihtunut. En minä uudelleen hakemista harkinnutkaan, mutta nytpä on ainakin äärimmäisen varmaa ettei mikään mielenhäiriö saa edes kokeilemaan. Että se oli siinä sitten. Sain positiivista palautetta sihteerin toimessa lähettämästäni tiedotteesta ja tulin siihen tulokseen, että ehkä minusta vielä tiedottaja leivotaan. Ja kirjailija.

Olen myös piirtänyt(!) omakuvan(!) ja lähettänyt sen postitse Ruotsiin:


Ja mitä vielä - koin suuren epäonnistumisen ja ennen kaikkea myönsin sen. Olen näin ollen luopunut eräästä henkilökohtaisesta politiikastani/periaatteestani ja siirtynyt lähes kokoaikaisiin hallusinaatioihin. Aiheesta lisää myöhemmin. Ehkä seuraavassa postauksessa. Siitä tulee pitkä ja tylsä.

Pelkään jo vähän tuota kevätaurinkoa, koska tiedän että se vie minulta keskittymiskyvyn. Onhan hyppelehtiminen ja hymyily mukavaa, mutta myös velvollisuuksien suorittaminen olisi mukavaa. Kesätöitäkin olisi pakko alkaa hakea viimeistään ensi viikolla.

Kirjoitin runonkin. Taidan olla menossa ihan vinksalleen.

Life in plastic, it's fantastic

Lapsuus.

Barbie-leikit.

Jos olet niin kuin minä ja siskoni, sinullakin oli tasan yksi Ken niiden parinkymmenen Barbien ja Teresan lisäksi. (No, oli meillä vanha ja risa miesbarbie nimeltä Risto-Pekka, mutta eihän siitä mitään vastusta sukeltaja-Kenille ollut.)


Ken-parka joutui eri leikeissä menemään naimisiin jokaisen eri barbien kanssa ja jopa näyttelemään joskus useita rooleja. Leikkien maailmat jäivät pintapuolisiksi, koska niitä ei saanut sovitettua yhteen. Kuulostaako tutulta?

Yksikeninen todellisuus on kuitenkin itse asiassa toimiva pohja useille erilaisille pitkäaikaisemmillekin leikkiasetelmille, joista tässä aion esitellä neljä.

1. Big Love

Tee nukeistasi mormoneja, niin Kenin polygamia muuttuu rasitteesta aivan tavallisen perheenisän elämäksi. Mitä enemmän vaimoja, sen parempi. Ihmissuhdeleikkinä tämä jättää kivasti tilaa mielikuvitukselle.

2. Nunnaluostari

Anna Kenille lomaa. Nunnailukin voi johtaa kiehtovaan leikkikokemukseen. Pääset ompelemaan mustia kaapuja ja suunnittelemaan luostarin päiväohjelmaa, puhumattakaan ystävyyssuhteiden kiemuroista ja uusi nunna saapuu luostariin -henkisistä leikeistä. Tämä on myös vanhempiystävällinen leikki, koska nunnilla ei ole sukupuolisuhteita.

3. Casanova

Muuten sama kuin Big Love, mutta barbiet eivät tiedä toisistaan tai ainakaan hyväksy toisiaan, ja rakkaus/perhe-elämä on korvattu seksillä. Kenties tavanomaisin leikkimisen muoto näistä neljästä. Ja kyllähän me kaikki tiedämme, että lapset haluavat riisua ne barbiensa. Pidemmälle viety versio olisikin sitten bordelli.

4. L-koodi

Naisista koostuva yhteisö - sama kuin Nunnaluostari, paitsi että barbiet eivät asu luostarissa vaan vapaavalintaisessa aurinkoisessa jenkkikaupungissa eivätkä pidättäydy sukupuoli- ja parisuhteista vaan harrastavat niitä keskenään. Kenin voi halutessaan tuoda mukaan jonakin samantapaisena hahmona kuin kakkoskauden kuuma Mark.


Millaisia juonikuvioita teidän Barbienne ja Keninne joutuivat kokemaan?