Tommi Läntinen

 

Lahoan ylläolevalle sarjakuvalle.

"Katsoin mun ristiäisvideota eilen. Siinä oli sellainen kohta missä mää olin sun sylissä ja sää vaan kaivoit nenää ja pyyhit sormet siihen mun kastemekkoon."

- Pikkusisko, kolme vuotta minua nuorempi


Viime aikoina olen syönyt Toffifeeta, auttanut riuskoin ottein heivaamaan tavaraa kaatopaikalle, laulanut kuuluvalla prinsessaäänelläni, rullaluistellut työmatkat, tajunnut että rakastan tätä huonetta jossa asun ja lähestulkoon kaikkea omaisuuttani, heittänyt talviturkin, vitkastellut lehtijutun kirjoittamisen kanssa ja kirjoittanut sen sijaan epämääräisen narksutarinan, saanut käsittämättömän hienon tuliaisen Irlannista ja iloinnut parhausystävän kesätyöllistymistä.

Kun hiukseni ovat auki, näytän spanielin ja teini-ikäisen hevaripojan risteymältä.
Kun ne ovat kahdella letillä, näytän itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä.

Minulla menee siis oikein hyvin.

Ja päässä soi seuraavan biisin kertosäe:

esittelyssä tukka ja reidet

Hain kirjastosta kaikenlaista kuumottavaa ja nyt sivut polttelevat sormia ja asfaltti renkaita ja juustonaksut sormenpäitä (sen tunnustan). Kuvat esittävät uutta hienoista hienoimpaa lippistäni ja päheitä derbyshortseja joita molempia rakastan niin syvästi kuin tänään ensimmäistä kertaa päälle puettuja kangasasioita voi rakastaa ja kyllä ne hitto vie ovat päivän asu.

I'll have a quesadilla, ha ha

Meitsillä on uudet renkaat ja nyt tarvitsisin vain luistimeni takaisin että pääsisin rullailemaan. Olisi enemmän kuin jees voida rullailla nuo työmatkat, vaikka kyllähän tuo nelisen kilometriä kolmessa vartissa taittuu kävellenkin.

Vietin hyvän sunnuntain. Sain Millennium-trilogian päätökseen ja iltapalaksi luin vielä F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun. Jälkimmäiseen olin kyllä hivenen pettynyt, olin odottanut Rebekka-tason innostusta mutta lopputulos oli puolimatkassa kohti Rouva Bovarya (jota en usko tulevani koskaan lukemaan uudestaan). Piti jopa ottaa päikkärit välissä, ja siinä unisumussa olin kuulevinani, että tuolla eteisessä olisi joku heilunut. Suljetusta sisemmästä ulko-ovesta (itsehän jätän sen auki koska olen jotenkin laiska) päättelin että näin on todella tapahtunut. No, eipä ollut kävijä vaihtanut eteisen lamppua. Onneksi on kesä.

Annoin kanssabloggaajalle yo-lahjaksi kaksi kirjaa: toinen on lyhennetty painos Kama Sutrasta ja toinen on Iso-Britannian kuninkaalliset -tarrakirja. En tiedä kummasta innostui enemmän, kysykää häneltä itseltään.

Joko minä kerroin että olen kesätöissä lasten seikkailupuiston näyttelijänä! Se tarkoittaa että laulan ärsyttäviä lauluja noitaäänellä myös vapaa-ajallani, koska kyllä, se jää päälle!

Ja miksikö valvon puoli neljältä, niin siksi, että jumituin lukemaan yhtä ficciä. Sen välissä on pianomusiikkia jonka kuunteleminen ilmeisesti on olennainen osa elämystä (ja koska pelkkä kuunteleminen pitkästytti, aloin sitten blogata). Lisäksi ficin henkilöt söivät keksejä ja hitto vie, pakkohan se oli minunkin hakea toinen kahdesta viimeisestä keksistäni (jotka ovat ihan hyviä, oikeasti, Minna!). Miten niin vaikutteille altis.

Parhausystävä teki mulle quesadilloja ja sitten tein niitä tänään itse lisää mutta eiväthän ne olleet niin täydellisiä, vaikkakin silti erittäin hyviä, rakastan quesadilloja, ne ovat tällä hetkellä ultimaattinen lempiruokani tai ainakin kovasti kiilaamassa kanatortillojen oheen.

Huomenna pesen pyykkiä, haen kirjastosta kesälukemista, vaihdan loputkin puolalaiset rahat takaisin euroihin, perehdyn matkakertomuksen kirjoittamisen saloihin, syön kebabia ja aloitan uuden elämän (enkä tarkoita elämäntapamuutoksia ruokailuun tai liikuntaan liittyen, sillä ne elämän osa-alueet ovat absoluuttisen toivottomia).

Hug(h)

 

 

Onnittelen kaikkia ylioppilaita, etenkin rakkaita ystäviäni, ja lähettelen halauksia. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta mm. tänä iltana mutta myös jatkossa elämässä. No joo myönnän että nää halauskuvat nyt ei ollu mietitty ihan tätä varten mutta ku tähän piti saada jotain tekstiä ni ajattelin että olis aika noloa olla mainitsematta asiaa. Ja ei, nämä halaukset eivät ole myöskään millekään mystisille tietyille kaipauksen kohteille tai salarakkaille, sellaisia ei ikävä kyllä edelleenkään ole eikä tule, ja kiitos vaan kaikki sukulaiset ja tuttavat jotka muistatte olla innoissanne että ylioppilasveljellä JA isosiskolla on noita vävy- ja miniäehdokkaita (tais mennä väärinpäin nyt kyllä!), allekirjoittaneella ei edelleenkään ole ("Miialla on vaan niin korkeat kriteerit" -> minä: "Joo kun tolla *insert veljen nimi* ei ollu niin kovin korkeat ehe heeh hehheheh"), ja kyllä olen lakannut kasvamasta vuosia sitten minulla on vain korkokengät, ja jos luulette tietävänne millaista on opiskelijaelämä niin väärässä olette minun kohdallanne että pitäkää ne hauskat vihjauksenne vaan siellä kurkussa ettei tartte työntää niitä takaisin.

Vois mennä santsaamaan kanasalaattia viidettä kertaa.

PS. Löysin uuden toteemieläimen: