Miten niin liikaa aikaa ajatella

Minullahan on tapana pohtia kaikenlaisia asioita. Olen nyt sitten viime aikoina pohtinut kahta ylitse muiden:

1. Vessalukeminen

Miten ihminen päätyy tarvitsemaan lukemista vessassa? Eikös ideaali vessassakäynti menisi niin, että sitten kun pissittää tai kakattaa, niin mennään vessaan ja annetaan palaa. Jos taas tuntuu siltä, että kakka ei nyt vain tule, niin olisiko ihan mahdoton ajatus odottaa jossain muualla kuin vessassa sitä kakkahädän alkamista? Lukea voi vaikka sohvalla, sängyssä, nojatuolissa, lattialla tai keittiönpöydän ääressä. 

Poikkeuksena vessan seinillä olevat lyhyet luettavat, kuten tauluissa olevat runot tai julkisten vessojen seinäkirjoitukset. Nehän lukaisee lyhyenkin pissin aikana.

2. Jossu

Se Cheekin ja Jukka Pojan. Nimittäin: onko se se sama Jossu, jolla pari vuotta sitten oli jano? Tai se, jolla oli mökki ja sauna päällä? Puhumattakaan siitä, jolla lapsena oli lysti?

Underneath, is there a golden soul?

weheartit

Kuin surmaisi satakielen.

Vaienneet laulut ja hyytynyt hymy

niin pöyhkeät sulat nyt kehoa myöten

uitettu koira - riistetty ylpeys.

Kääntäisit pääsi, älä katso nyt

kun kilpeni karisee poskipäille,

kun suru raidoittaa kasvot.

Heikko saa olla, muttei liian.

"Kokoa itsesi"

"Tuleehan niitä"

Ajatus kaunis vaan ajoitus huono

kun kuitenkin kadun vain valkoista lippua

pelko teki todesta muiston.

Olis yksi elämä, se täytyis käyttää

Jäähyväiset, PMMP.

Viime hetken hätäostoksia - kaksi askia tupakkaa joista toinen oli puhdas vahinko, olkihattu ja vielä yksi pussi karkkia

Neljä ja puoli tuntia maantielaivaa kattoikkunalla - vuoroin rankkasadetta ja vuoroin tulikuumaa aurinkoa, joka polttaa ikävästi liian kireisiin lähestulkoonnahkahousuihin verhottuja jalkoja

Jännityksestä kiireiset askeleet kohti pressitiskiä, josta neiti ojentaa kolmen päivän vapaaliput

Vieraita kortteleita, korkeita taloja ja näkymä sille toiselle puolelle jokea

Hilpeä bussimatka ja kiihkeä yritys juoda ne muutamat, pieniä pullonkerääjäpoikia, laumoittain ihmisiä vaeltamassa yhteiseen päätepisteeseen

Kolme päivää, jotka menivät ohi harmillisen vauhdilla. Auringonpaahtamia selkiä, hiekkapölyä, ilonkyyneliä, helvetin hyviä burritoja, suolaista merivettä ja pehmeää hiekkaa. Musiikkia, joka menee suoraan jalkoihin ja sydämeen. Kosteat silmäkulmat kun mun elämäni I'd go straight for -ihminen laulaa tasa-arvoisesta rakkaudesta.

Sunnuntai-illan päättää hämmentävän kaunis auringonlasku ja perjantain lemppariartistin laulama ajatus: elämä on juhla.

The point is, Kat... Cat!

Vaikka ensin ajattelin, että Facebookin Pusheen-tarrat ovat ihan tyhmiä, olen huomannut liittäväni niitä viesteihin, koska ne ovat kauhean söpöjä ja niillä voi ilmaista vaikka ja mitä. Punastusta ja ihastusta ja sen kuinka suuresti himoitsee hampurilaisateriaa.

Verkkarini ovat aivan kissankarvoissa, oma vikani kai kun tuon läppärin keittiöön, tuo yksi oranssi paholainen näet ei vain osaa pysyä poissa sylistä kiehnäämästä.

Suurimman osan ajasta, kun analysoin opiskelu- ja työ(ttömyys)tilannettani, olo on epämääräisesti sama kuin seuraavan kuvan kissalla:

... ja näin siitä huolimatta, etten osaa määritellä, mitä nämä ratkaisut ovat ja missä vaiheessa minulla olisi ollut mahdollisuus astua jollekin toiselle vähän paremmin kelluvalle alustalle.