When it snows, ain't it thrilling?

...
Hyvä, että on talvi.

Huono, että autossa on kylmä ensimmäiset seitsemän kilometriä ja sitten olenkin jo perillä.

Hyvä, että kohta on loma ja joulu.

Huono, että ennen lomaa on vielä tyhmiä kouluasioita.

Hyvä, että sain inspiraation suurimpaan osaan joululahjoista.

Huono, että ideani ovat aikaavieviä.

Hyvä, että olen ehtinyt viime aikoina leikkiä lähes kaikkien ystävieni kanssa: Parhaan, Lastan, Fantasiapapin. Ehkä jouluun mennessä niiden loppujenkin!


Ja vielä loppuhuomautus alun sarjakuvaan liittyen: minun toissapäivääni säädettiin lumen lisäksi Nickelbackia radiosta. Kahdesti. Kun erikseen pyysin. (En radiohenkilökunnalta.)


Tänään olen maailman tylsin bloggaaja. Hauskaa joulunodotusta.

köhinää ja uikutusta

Kerrankin hyvä syy rypeä itsesäälissä oikein kunnolla.
Jalat tuntuvat kasikymppisen paapan sodankäyneiltä ja nivelreumaisilta koivilta ja kurkku hiekkapaperilta. Ei liene edes tarpeellista kertoa, miten paljon räkää ihminen voikaan erittää.

Mistä näitä sairauksia oikein tulee?

No, haitannooko tuo. Jos ollaan kipeitä niin otetaan sitten ilo irti siitäkin.

Paksu peitto, teetä, suklaata ja hyvä elokuva - eikä kukaan tule valittamaan siitä, miksen ole tekemässä sitä tahi tätä. Ahh!

Joka tapauksessa, aion tänään vaarantaa jo entuudestaan heikon terveydentilani ja lähteä katsomaan Kaukametsän Pakolaisia Jyväskylän Tanssiopiston EK-ryhmien esittämänä tanssisatuna. Rohkenenpa veikata, että se on jotakin upeaa.

Palatakseni kipeänä olemisen hyviin puoliin, kerrottakoon se, miten mukavaa on, kun on aikaa tehdä kaikkea sitä mitä ei muuten oikein ehdi.
Esimerkkinä randomaalinen googlettelu.

Omaa mentaalipuolen terveyttäni ryhdyin pohtimaan siinä vaiheessa, kun olin kuvagooglaamassa hakusanalla Pohjois-Korea. 

THE smirk. 

Hyvää päivänjatkoa.

Näkee punaista

Alle kaksi viikkoa joululomaan.

Sanoin liian ääneen haluavani jäädä jo eläkkeelle.
Psykansijaiseksi raahattu eläkeläinen kehtasi nauraa hennolle toiveelleni.

Saattaisin pahoittaa mieleni, jos en olisi niin iloinen voidessani seurata Mielensäpahoittajan joulukalenteria.

Bodattu mies on Sean Connery.

!!Aasinsilta!!

Anna Perho valitti urheilupropagandasta Radio Aallon kolumnissaan aivan loistavilla huomioillaan:
Me emme hyväksyisi tällaista pakkosyöttöä miltään uskonnolta, poliittiselta liikkeeltä tai kaupalliselta taholta, mutta liikunta, se on yhtä Kim-Jong Iliä.

Ei lisättävää. Paitsi tietenkin - mitä Kim aikoo maissillaan tehdä?
Kysymys ei ole retorinen. Kommenttiloora on tuossa allamme.

there is a pot of gold at the end of the rainbow

Turhuuksien turhuutta. Tuhat ja yksi tapaa vältellä läksyjentekoa.

Täydellinen yhdistelmä kaksi: Sateenkaaren värit + jännittävät leivonnaiset!

Minulla on mahtava rakkaussuhde sateenkaareen. Kyse ei ole vain sen symbolisesta merkityksestä (vai pitäisikö puhua monikossa) mutta kun ne värit! 

Ilmenemispaikkana ruoka ei ole se tavanomaisin, mutta eihän mikään, mikä näyttää noin hyvältä voi maistua pahalta. Eihän.

Joka tekee minulle ylläolevan kaltaisen syntymäpäiväkakun varustettuna esimerkiksi tekstillä Laura <3 Mia, häntä minä palvelen uskollisesti kuin kotitonttu konsanaan.

Ja hei, pysyäkseni aasiassa, yksi ehdottomasti hienoimmista lauluista koskaan on Somewhere over the rainbow. Judy Garlandina, kiitos.

kuunnella voitte painamalla tästä, rakkaat

Kirjava ystävänne,

Laura

"this is the longest day of my life"

Vasta tänään minä suostuin päästämään irti, ja senkin tein vuotavin nenin niiskuttaen ja lohduttomasti kyynelehtien.

On niin vaikeaa antaa pitkäaikaisen ystävän mennä - ottaen huomioon, ettei hän palaa enää koskaan.

Minun elämässäni on nyt loistavan tv-sarjan mentävä aukko. Tyhjiö.

Hyvästi, Jack Bauer. Pärjäile.

Sinä jouduit hylkäämään kaiken, mikä sinulle oli rakasta.

Sinä vannoit uskollisuuttasi valtiolle ja valtio sinut petti niin monesti.

Siitä huolimatta, sinä pelastit maailman kahdeksan kertaa.

Kiitos kaikesta.

Kaivaten,

Laura

Aina väärällä puolella kameraa

Sen lisäksi että minulla on kyky näyttää kuvassa kuin kuvassa idiootilta, en myöskään osaa ottaa tyylikästä ja tarkkaa valokuvaa.

Seuraavat kuvanäytteet todistavat tämän rehellisen väittämän.

Tavallaan tämä tumpelous on käsittämättömän hauskaa. En koe minkäänlaisia suorituspaineita kummallakaan puolella kameraa, koska se olisi vain ajan ja energian tuhlausta.

hop point hop back

Mikäli jollakulla on ongelmia keksiä minulle joululahjaa, enää ei tarvitse miettiä!

Aivan mahtavat!

Kuvassa korviksia koristavat siis irkkutossut, jotka liittyvät hyvinkin kiinteästi harrastukseeni.

Tämän päivän (ja ah-niin-monen aiemmankin torstain) riemastus oli irkkutunti.

Seuraavissa kuvissa on tällaista normipäiväsettiä liittyen harrastukseeni. 

Noissa asuissa meillä treenaillaan.

Okei, ei treenailla. Valitettavasti.

Tämä olisi unelmaa.

Näille kuolin.

Pakko saada. Siskontyttöni Elviira voikin leikkiä tulevaisuudessa tällaisella. (Havaittavissa EI ole minkäänlaista suunnitelmallisuutta hänen tulevien harrastustensa suhteen.)

Ilon kautta,

Laura