keskiviikko 30. marraskuuta 2011

One (in a million)

"Urheilu ei kiinnosta mua yhtään ja se on keskeinen rakennuspalikka minäkuvassani." - Pöysti

Ei kiinnosta ottelut. Ei kiinnosta että meidän laitoksen remontoidut tilat on liikunnan laitoksen vieressä (en minä sieltä ketään edes tunne enkä tule tutustumaan).
Pöystin sanailu kyllä vähän kiinnostaa. Ja derbytreenit. Ja se, että varpaat ylettivät pienen hetken ajan ovenkarmille, parin metrin korkeuteen. Lonkkavikahan siitä tosin tulee kun yrittää. Kipua ja särkyä on pienen ihmisen elämä.



Odotan huomista koska pääsen availemaan joulukalentereita.
Itsekin olen päästänyt luovuuteni jälleen valloilleen! Kuinka moni muistaa viimevuotisen joulenterin josta paljastui kansanedustajia? Hyvät hyssykät, toivottavasti ei kukaan.
However, tänä vuonna joulukalenterista paljastuu jotain aivan muuta. Kuka tykkää, kuka ei - ja Julialtahan tämän nettikalenterin vilkaisukin on luonnollisesti kielletty.

Olen myös astunut ulos mukavuusalueeltani epävarmojen systeemien maailmaan ja tehnyt ensimmäiset PayPal-ostokseni. Se oli näennäisen helppoa, mutta en anna hämätä itseäni moisella. Jossakin vaiheessa menee vielä vikaan.



Minulla on hieno pyyhe, jossa lukee Don't Panic. En muista, puhuinko siitä jo, mutta se ansaitsisi maininnan vaikka jokaisessa tekstissä, joten en jaksa tarkistaa.

Eilen oli vapaapäivä, ostin Kariniemen broileripyöryköitä, ne olivat yllättävän halpoja. Kun olen lopettanut kirjoittamisen, paistan ja syön viimeiset.

Illalla on laitoksen pikkujoulut. Kai sinne olisi raahauduttava.

Viime viikko oli täynnä deadlineja ja tenttejä. Toivottavasti suoriuduin edes melkein kaikista suhteellisen kunniallisesti.

Välillä tunnen olevani t-rex.

Kohta on aika ostaa ja päällystää uusi kalenteri. Fingerpori vai solidaarisuus?

Suunnitelmat loppuviikolle: kirjoita joulupukille.

Otsikon biisi alkoi soida päässä viime viikon tiistaina mutta on jo lähes vaimentunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlainen faniposti tänne.