Internetistä tilaamani The Hunger Games Trilogy Box Set saapui. Ihasteltuani näppärää taiteltua pahvia, johon se oli tyylikkäästi pakattu ja josta saan hurjat määrät postikorttipohjia, kirjoitin post-it-lapulle, ettei tuota muovia sitten sovi repiä ennen kuin laskentatoimen luentodiat ja ulkoisen viestinnän monisatasivuinen tenttikirja on luettu ja mieluusti ymmärretty. Jospa vähän motivoisi.
Tämä elämä alkaa olla kuin mitäkin double-entry bookkeepingiä
(tiedän, että metafora on huono, mutta sallikaa se minulle, haluan vain kuvata informaation sijoittamisen monimutkaisuutta), kun pohdin mistä näkökulmasta mihinkin kanavaan kirjoitan. Saatan avata facebook-ryhmän ja alkaa kirjoittaa hauskaa anekdoottia, ja sitten cutpasteankin koko homman aivan toiseen ryhmään, tai copypastean, tai päätänkin laittaa vain tekstiviestin yhdelle ihmiselle. Avautuja kun olen, tekisi mieli sanoa kaikille kaikki. Ja sitten tulee vahingossa tehtyä niinkin, että avaudun tietyille ystäville vain tietyistä asioista, ettei tarvitse selittää kaikkea montaa kertaa vaan jokaiselle kehittyy asiantuntemus tiettyyn elämäni osa-alueeseen. Eikä se ole kovin hyvä asia.
Bloggaamisen suhteen olen saavuttanut jonkinlaisen mielenrauhan, kun vahingossa tulin aloittaneeksi pari oheisblogia. Aina ne tuntuvat lähtevän siitä, että on ystävä, jonka kanssa saa mahtavan idean. Profiilini kautta löytyy, jos tätä shaibaa haluaa tupla- tai triplamäärän ;) Milkshakespearen postausmäärää tämä ei muuta, auttaapahan vain säilyttämään edes suunnilleen alkuperäiset linjaukset, kun epätoivo on eriytetty siinä missä myös harhaisen ruusuiseksi luotu elämän muotokuva. Tämä rakas blogi, jota nyt luette, joutuu edelleen kestämään kaiken epähauskuuteni, joskin uskoisin juuri tämän epähauskuuden olevan osittainen syy siihen, että teitä lukijoita on jo 24. Tai sitten istutte siellä venailemassa Lauran päivityksiä ja kiroatte minun tylsyyttäni, ei sekään väärin ole! Pus kaikille motiiveista riippumatta <3
Oho, eihän minun pitänyt ruveta bloggaamaan juuri nyt, kun nyt minun piti lukea sitä laskentatoimea ja sen vuoksi koneenkin avasin. Hitsin pimpulat. Noh pitäähän se tentin reputtaminenkin joskus kokea, perjantaina taitaa olla hyvä aika.
Bloggaaminen nyt vain sattuu olemaan yksi lempiasioita maailmassa.
Tarvitsisin muuten tiistain ja keskiviikon väliin esim.
tiskiviikon. Keskiviikkoisin minulla on taipumusta tuijotella seinää ja velloa eksistentiaalisessa kriisissä, joten olisi kiva, että tällaista toimintaa varten olisi ihan oma päivä, jonka jälkeen voisin sitten jatkaa oikeaan, tuotteliaaseen keskiviikkoon.
