No nyt on hieno postaus ai että

Vastoin kaikkia karman, Murphyn ja todennäköisyyksien lakeja (mutta ei onneksi vastoin minkään valtion lakia!) sain kuin sainkin kamerastani vihdoin irti kuvia. Edellisen kerran näin on tapahtunut keväällä 2011, ja siksi saattekin nyt mielenkiintoisen muutaman kuvan koosteen elämästäni muinaisena aikana. No on siellä pari uudempaa mukana.

 Rakas magneetti <3

 Hyväksymiskirje Tylypahkaan.

 Paras rakkain ihanin Notre Dame -magneettini. 

Sittemmin pudonnut, haljennut ja odottaa korjaavaa liimaa.

 Limonadia ja epäonnisia pääsykoemuistiinpanoja.

Jääkaappini sisältö syyskuussa 2011.

 Papukeittopalapelimagneetti.

Hedelmävalikoimani syyskuussa 2011.

Oli mulla mehuakin.

Oon taiteellinen runotyttö ja herkkä sielu.

Runoudellani on muusa.

 

 Ensimmäinen verenluovutukseni syksyllä 2011.

Ikävä tukaaneja.

Olin myös kuuma ja minulla oli hieno hame.

 Ja tomaattikeittoa ja ruissnäksejä. 2011 edelleen.

Minä fuksiaisasustuksessa fuksisyksynä.

Teemana ghetto.

 

 Aikahyppy hähää! Synttärikakku 2013 parhausystävältä <3

 Minä synttärinä 2013.

Rafla täällä Aberissa. 

En oo vielä uskaltanut mutta ehkä tässä vielä kevään aikana ehtii lip-lickingiäkin.

Ohops ei mulla muuta. Paitsi että tää postaus on ajastettu koska olen matkoilla. Ähähähähä. Ja oikeesti lähinnä koska muuten en koskaan muistais laittaa näitä kuvia ja oon kuitenki jo kaks vuotta melkein osaa pantannu. Että nih.

hedonistista onnellisuushöpinää

Rakastan näitä päiviä
jolloin keväthanki hohtaa niin, että silmät vuotavat
jolloin jokainen hetki vie lähemmäksi tulevaa.

Elämä on niin täydellistä, että melkein itkettää.

Kahden yön päästä minä nukun ensimmäistä yötäni uudessa kodissa maailman parhaan kämppiksen kanssa, meillä on liikaa suklaata ja liikaa kuohuviiniä ja suuri toteutunut unelma,
vajaan vuoden päästä minä vilkutan lähtöselvityksessä äidille ja suuntaan viettämään elämäni siisteintä puolivuotista Hollantiin,

ja kaikki menee niin ihmeellisen hyvin, että hämmentää. Suurin syy tähän kummalliseen euforiaan on se, että olen ymmärtänyt sen, miten tärkeää elämässä on tehdä sellaisia valintoja, jotka miellyttävät itseä. Harkitseminen on viisasta ja usein ihan hyvä juttu, mutta viime kädessä intuition on annettava viedä. Meillä on vain yksi elämä, tilaisuudet eivät aina toistu ja todellisuudessa ne suurimmat asiat tapahtuvat aivan siinä oman mukavuusalueen reunalla.

Kukaan, ei kerta kaikkiaan kukaan toinen voi kertoa, mikä on oikein ja kohtuullista.
Päätä itse rajasi ja aseta tavoitteet korkealle, koska kaikki on mahdollista.
Älä kieltäydy punaviinistä, suutele kun se tuntuu oikealta ja sano ääneen edes humalassa kaikki ne ihanat asiat sille ihanimmalle tytölle.
Kehu, kiitä ja arvosta. Se maksaa itsensä aina takaisin.
Älä kadu mitään - kaikelle on syynsä ja kaikesta oppii.
Sun siivet kantaa kyllä. Kokeile vaikka.
Ja ihan oikeasti: the greatest love of all - learning to love yourself.

Elä. Nauti siitä.

Näillä eväillä mä olen selvinnyt viikkoja ilman yhtään aamuvitutusta tai iltaitkua. Ajattelinpa muuten selvitä koko loppuelämäni.

Tän kuvan lisääminen viekin sitten uskottavuuden mun vakavastiotettavalta onnellisuusavautumiselta.
MUTTA OIKEESTI KATTOKAANYT. Parasta.

Yöllinen hulluuteni

tekisi mieli tehdä jotakin vähän hullua

leikata siilitukka

elää viikko pelkillä juustonaksuilla

vaihtaa pääainetta johonkin vähemmän järkevään

juosta huutaen mereen

hakata itseeni mustetta

nousta junaan ja matkustaa sattumanvaraiseen kaupunkiin


tekisi mieli tehdä jotakin hullua epätavallista
mikä tuntuu joltakin vain siksi että voisin jos haluaisin

mutta mitä minä haluan tehdä?

(en tiedä kenen tämä kuva on)

Ylitsevuotava katkeruus täällä hei

KUKA IKINÄ KIRJOITTIKAAN DOWNTON ABBEYN KOLMOSKAUDEN JUONENKÄÄNTEET

VIHAAN SINUA

(ei yksityiskohtia, sillä Laura ei ole vielä näin pitkällä)

Burrito

Inspiroiduin internetistä, menin lattialle makaamaan burritona. Oli kauhean kuuma ja vaikea hengittää koska olin mahallani ja olin juuri viettänyt koko päivän, no, ahmien. Lauloin vähän aikaa do you hear the people sing mutta sitten muistin että olin jättänyt Tanjan facebook-chatiin ja koin velvollisuudekseni palata ihmisyyteen.

Tässä minä burritona:

 

Tässä Marvin burritona:

 

En ole kokeillut plankingia, owlingia enkä mitään muitakaan oleskeluun liittyviä trendejä, mutta voisin aloittaa burritoinnin (termi on omani, koska kyseessä ei ole trendi). Oli se ainakin rentouttavampaa kuin jooga. Eikä voi olla epäterveellistäkään. Ehkä tästä tulee päivittäinen tapa. Ehkä valaistun.

Let me eat cake

Cookie Dough -jäätelöä aamupalaksi.
Because I can.

Viime aikoina haaveistani pienempi prosentti on ollut ruokahaaveita. Se ei johdu siitä, että ajattelisin ruokaa vähemmän, vaan siitä, että haaveilen ylipäätään niin paljon enemmän.

Pakko varmaan mennä tänään ostamaan vessapaperia. Ajattelin viivytellä, jos vaikka joku kämppiksistäni hoitaisi asian, kun itse en millään jaksaisi raahautua kauppaan asti, mutta no, täällä on äitienpäiväviikonloppu ja talo kuulostaa niin tyhjältä etten jaksa enää olla erityisen toiveikas tämän asian suhteen.

Nyt kuitenkin Downton Abbeyn jaksoja, ei pissitä riittävästi että motivoituisin nousemaan sängystä ihan vielä hetinyt.