hedonistista onnellisuushöpinää

Rakastan näitä päiviä
jolloin keväthanki hohtaa niin, että silmät vuotavat
jolloin jokainen hetki vie lähemmäksi tulevaa.

Elämä on niin täydellistä, että melkein itkettää.

Kahden yön päästä minä nukun ensimmäistä yötäni uudessa kodissa maailman parhaan kämppiksen kanssa, meillä on liikaa suklaata ja liikaa kuohuviiniä ja suuri toteutunut unelma,
vajaan vuoden päästä minä vilkutan lähtöselvityksessä äidille ja suuntaan viettämään elämäni siisteintä puolivuotista Hollantiin,

ja kaikki menee niin ihmeellisen hyvin, että hämmentää. Suurin syy tähän kummalliseen euforiaan on se, että olen ymmärtänyt sen, miten tärkeää elämässä on tehdä sellaisia valintoja, jotka miellyttävät itseä. Harkitseminen on viisasta ja usein ihan hyvä juttu, mutta viime kädessä intuition on annettava viedä. Meillä on vain yksi elämä, tilaisuudet eivät aina toistu ja todellisuudessa ne suurimmat asiat tapahtuvat aivan siinä oman mukavuusalueen reunalla.

Kukaan, ei kerta kaikkiaan kukaan toinen voi kertoa, mikä on oikein ja kohtuullista.
Päätä itse rajasi ja aseta tavoitteet korkealle, koska kaikki on mahdollista.
Älä kieltäydy punaviinistä, suutele kun se tuntuu oikealta ja sano ääneen edes humalassa kaikki ne ihanat asiat sille ihanimmalle tytölle.
Kehu, kiitä ja arvosta. Se maksaa itsensä aina takaisin.
Älä kadu mitään - kaikelle on syynsä ja kaikesta oppii.
Sun siivet kantaa kyllä. Kokeile vaikka.
Ja ihan oikeasti: the greatest love of all - learning to love yourself.

Elä. Nauti siitä.

Näillä eväillä mä olen selvinnyt viikkoja ilman yhtään aamuvitutusta tai iltaitkua. Ajattelinpa muuten selvitä koko loppuelämäni.

Tän kuvan lisääminen viekin sitten uskottavuuden mun vakavastiotettavalta onnellisuusavautumiselta.
MUTTA OIKEESTI KATTOKAANYT. Parasta.