goal: happiness

Let's face it, iloisuus on haurasta ja hetkellistä. Toinen totuus: se kuitenkin on jopa parempaa kuin kaalilaatikko.
Me tarvitsemme enemmän hymyjä.
Aitoja, spontaaneja, sopimattomia, sopivia, suuria, pieniä, vienoja, vinoja, kauniita ja vähemmän kauniita.

Huomenna minä levitän hymyä. 

Toivon saavani takaisin edes yhden. Ihan pienikin käy. 

:) Laura

Joululahjatoiveita, osa 1

Tässä olisin ehkä
"She's nothing like a girl you've ever seen before
Nothing you can compare to your neighbourhood whore"


Ystävät, jos todella olette ystäviänne, askartelette minulle tällaisen! Koska ehkä pitäisi olla hivenen höpsö että lähtisi Ameriikanmaalta tällaisia tilailemaan.


Ja olisihan tällainen paita hyvänen aika sijoitus tulevaisuuteen: mikäpä rajaisi paremmin suuntaani vilkuilevien ihmisten laatua. Varsinaiset nörttien soidinmenot? Tätä silmällä pitäen vasemmalla nähtävä paita voittaa hiuspidennykset ja geelitoppaukset 10-1. (Tosin voittaa tämä ne missä tahansa lajissa.)

End of story.

Ps. Syntymäpäiväni ovat heti tammikuussa, jos sattuu käymään niin hassusti, että unohdatte tämän paitatoiveen joulun alla.

maththemaththichs

Selvittyäni erinomaisesti ensimmäisistä kursseista minun on vihdoin todettava, että huomenna MAA13-kurssin kokeeseen osaan ehkä kirjoittaa vain "en osaa enää mitään". Oikeaan alanurkkaan voin panna pienen neliön. MOT.

Muuten olen viettänyt wanhan hywän ajan wiikonloppua: lukenut useita kesken jääneitä romaaneja loppuun ja jättänyt hiukset harjaamatta.
Siitä se dekadentti elämä alkaa.

le week-end

Mistä on erinomainen viikonloppu tehty?

Ette arvaa kuitenkaan.
Naisista.

Lempinaisista. 

Ja kuntosalirääkistä, Vinokinosta, L-koodimaratonista, joulutortuista ja porkkanakakusta.
Ja porkkanakakussa pitää olla mantelirouhetta kuorrutuksen päällä.

 Tässä ei ole :(

Joitakin öitä sitten näin unta, jossa minä ja Miia leikimme Jeesusta ja Johannes Kastajaa. Minä olin Johannes. Piilottelimme pikkulapsia komeroihin ja metsiin, selityksenä "Jeesus pystyy ihmetekoihin."

Rakkaudella Laura

Kaiken maailman hupsutuksia

Viime päivinä olen toiminut seuraavilla tavoilla:

Menin ystävän luo iltapäivämokkapalalle. Viivyin kuusi tuntia. Ystävä juotti minulle kolme litraa mansikka-mustikka-mehua.


Parhaus-ystävän kanssa söin irtokarkkeja puikoilla. Tekniikkani oli kyseenalainen mutta toimiva ja edesauttoi selluliitinkeräämisprosessia.

Jätin englannin kokeeseen opiskelun viimeiseen iltaa. Kyseessä on sitä paitsi tämänpäiväinen ilta. Olisi jo mentävä. Neljän kappaleen sanat sekä kielioppi koskemattomia kuin nunna.
Ahdistunut abiturientismi: check.

Tilasin Akateemisesta kirjan. →

Ilmeisesti tuli jonkinlainen päätöskin sen muodossa tehtyä.
Paitsi jos käy niin surkeasti, että teos on sittenkin todella, todella tylsä.
Lisäksihän tunnetusti yrittäminen ei aina riitä.

En viettänyt Halloweenia. Regina Spektor vietti. Awwwwww.

Sthlm

Minut ja Tukholman otti Joanna.

Where is human nature so weak as in the bookstore?

Paluu arkeen on ollut harvinaisen kivulias mukavan viikonlopun jälkeen.
Kirjamessut olivat rakkautta, mistä kertoo kotiutuneiden kirjojen määrä.
Mukaan tarttui muunmuassa..

Sarah Watersin Yövartio, joka on hyvin, hyvin koukuttava kertomus neljästä nuoresta toisen maailmansodan jälkeisessä Lontoossa. (Miksi edes kirjoitan tätä tähän, google it mikäli haluatte lisää tietoa, tai yksinkertaisesti marssikaa kirjastoon ja lainatkaa se.)

Torey Haydenin Tiikerin lapsi. Koska noin periaatteessa olen kiinnostunut psykologiasta, (mitä ei voi juuri käydyn kurssin perusteella kyllä osoittaa) täytyy minun lukea jotakin Haydenilta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen. Irlanti nyt vaan on. Ah. Teos siis koostuu pienistä tarinoista Tuurin elämästä vihreällä saarella.

Nick Hornbyn Poika. Hornby on loistava. Mikäli lukeminen ei nappaa, voin joka tapauksessa suositella kyseisen elokuvaversion katsomista, siinä on aina-niin-ihku Nicholas Hoult (anteeksi, en nyt vaan jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta) pienenä!

ja viimeisenä, vaan ei vähäisinpänä, Donald McCaignin Rhett, joka on siis Tuulen viemää antisankari Rhettin näkökulmasta.

Siis onhan se mieheksi ihana. 

Näiden lisäksi arkeani sulostuttaa äidin ensimmäinen loistava päähänpisto pitkiin aikoihin, eli random yllätyslahja, Kotiopettajan romaani, tällä kertaa ihan niin hyvänä puuna.

Niin hyvää musiikkia < tämän linkin takana.

Kirjamessuilla oli myös paljon julkimoita. Rakel Liekki (kuumis!), Leena Lehtolainen, sekä erinäisiä poliitikkoja kuten ystäväni Päivi 'Ilkeämielinen konservatiivi' Räsänen ja symppikset Matti ja Sauli. Sukunimiä ei liene tarpeellista mainita.

Sincerely yours, Laura