Where is human nature so weak as in the bookstore?

Paluu arkeen on ollut harvinaisen kivulias mukavan viikonlopun jälkeen.
Kirjamessut olivat rakkautta, mistä kertoo kotiutuneiden kirjojen määrä.
Mukaan tarttui muunmuassa..

Sarah Watersin Yövartio, joka on hyvin, hyvin koukuttava kertomus neljästä nuoresta toisen maailmansodan jälkeisessä Lontoossa. (Miksi edes kirjoitan tätä tähän, google it mikäli haluatte lisää tietoa, tai yksinkertaisesti marssikaa kirjastoon ja lainatkaa se.)

Torey Haydenin Tiikerin lapsi. Koska noin periaatteessa olen kiinnostunut psykologiasta, (mitä ei voi juuri käydyn kurssin perusteella kyllä osoittaa) täytyy minun lukea jotakin Haydenilta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen. Irlanti nyt vaan on. Ah. Teos siis koostuu pienistä tarinoista Tuurin elämästä vihreällä saarella.

Nick Hornbyn Poika. Hornby on loistava. Mikäli lukeminen ei nappaa, voin joka tapauksessa suositella kyseisen elokuvaversion katsomista, siinä on aina-niin-ihku Nicholas Hoult (anteeksi, en nyt vaan jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta) pienenä!

ja viimeisenä, vaan ei vähäisinpänä, Donald McCaignin Rhett, joka on siis Tuulen viemää antisankari Rhettin näkökulmasta.

Siis onhan se mieheksi ihana. 

Näiden lisäksi arkeani sulostuttaa äidin ensimmäinen loistava päähänpisto pitkiin aikoihin, eli random yllätyslahja, Kotiopettajan romaani, tällä kertaa ihan niin hyvänä puuna.

Niin hyvää musiikkia < tämän linkin takana.

Kirjamessuilla oli myös paljon julkimoita. Rakel Liekki (kuumis!), Leena Lehtolainen, sekä erinäisiä poliitikkoja kuten ystäväni Päivi 'Ilkeämielinen konservatiivi' Räsänen ja symppikset Matti ja Sauli. Sukunimiä ei liene tarpeellista mainita.

Sincerely yours, Laura