Resepti: Tommeltotin Ruokamyrkytys

Näin valmistat gluteenittomia, maidottomia, munattomia leivonnaisia keskellä yötä. Ohje on helppo ja voin taata että lopputulos on pahaa!

Koska ainekset on täysin eri kuin missään normaalissa reseptissä, on se ja sama missä järjestyksessä ne sekoituskulhoon lykkäät. Tietty helpottaa, että sekoitat koko homman sitten kunnolla ennen uuniin laittamista, mutta esim. kaakaojauhekökköjä voi kyllä haarukalla sieltä hajotella puolessavälissä paistamistakin jos siltä tuntuu.

Uunin voi lämmittää vaikka 200 asteeseen.

Laita kulhoon ensin desi rypsiöljyä. Sekoita siihen puolitoista desiä sokeria. Tässä vaiheessa tuotos näyttää epäilyttävästi joltakin sitruunaiselta jäämurskadrinkiltä. Jos siis paikalla on kavereita, voit tehdä käytännön pilan.

Nosta leivinjauhe pöydälle. Sitä ei kuitenkaan tarvitse käyttää, itse en käyttänyt.

Tarvitset jonkinlaista kiinneainetta. Netissä ehdotetaan päärynäsosetta. Ota siis päärynä, kuori se puukolla (tai kuorimaveitsellä jos omistat). Pilko. Laita syvälle lautaselle, lisää vähän vettä ja kuvittele että se auttaa soseuttamisessa. Pilko pienemmäksi ja survo sitten haarukalla. Lopulta sinulla pitäisi olla lautasen pohjalla vetistä päärynäsilppua, jonka kiinnikearvo on varmasti tasan nolla. Kaada kulhoon öljyn ja sokerin sekaan. Nyt näyttää jännälle.

Ota toinen kulho. Laita sinne suht kuumaa vettä, ei tarvitse odottaa että lämpenee kunhan käännät sitä lämmintä hanaa niin tulee kyllä riittävän lämmintä. Sullo sinne noin kolmasosapussillinen mauttomia maissinaksuja, esim. Real Snacks, koska niitähän on kaapin perällä mutta mitään gluteenittomia jauhoja ei todellakaan ole. Odota ja survo vähän haarukalla, kunnes kulho on täynnä suht tasaista pahalle haisevaa massaa.(Voi olla että jos otat pienen kulhon niin joudut tekemään tämän kahdessa osassa.) Kaada massaa siivilän läpi viemäriin, jotta siitä katoaa enin vesi - tarvitsethan jauhoja, et mönjää. Vesi siis siivilöityy pois ja voit kaataa massan sitten vaikkapa mukiin. Kun olet lopettanut, sinulla on noin puoli mukillista kosteaa, edelleen pahanhajuista mönjää (tämä haju tulee säilymään makuna lopullisessa leivoksessa!). Kaada mukiin perunajauhoja kunnes se on suunnilleen täynnä. Sekoita haarukalla tai lusikalla, plussaa jos ei jää perunajauhokökköjä, mutta saattaa jäädä, koska se siivilä nyt sattuu olemaan mähmäinen ja siksi poissa pelistä.

Kippaa nyt mukillinen jauhoseosta siihen ensimmäiseen kulhoon. Totea, että sohjo on todella öljyistä ja kaiken kaikkiaan märempää kuin taikinan pitäisi. Heitä joukkoon lisää perunajauhoa. Ravista suoraan purkista tummaa kaakaojauhetta, kunnes taikina värjäytyy. Kauhaise jääkaapista kunnon klöntti vadelmahilloa, sekoita suht hyvin. Ei tarvitse olla turhan tarkka, kun ei se sekoitu kunnolla kuitenkaan.

Nyt sinulla on on kulhollinen ruskeaa limaa, josta törröttää niin päärynäsilppua kuin kaakaoklönttejäkin. Ja hilloa. Uuni on tässä vaiheessa ollut valmis jo ainakin vartin. Laita uunipellille leivinpaperi ja kaada kulhon sisältö pellille. Sen pitäisi levitä pyöreähköksi muodostelmaksi. Se näyttää oksennukselta, älä säikähdä. Laita uuniin.

Paista, kunnes tuotos näyttää kaukaa katsottuna valtavalta keksiltä ja läheltä katsottuna kamalalta mutta kypsältä. Väristä ei voi päätellä juuri mitään, kun tuota kaakaojauhetta on kuitenkin jo ruskeaa väriä tuomassa alusta asti.

Kieritä rullalle. Levy on kuuma ja kostea, joten käytä apuna haarukkaa ja veistä. Repeily esim. hilloisista kohdista ei haittaa, repeämät jäävät kuitenkin piiloon. Muotonsa vuoksi otus kietoutuu Gaussin käyrän näköiseksi. Leikkaa reunimmaiset siivut pötköstä ja piilota hyvin (tässä vaiheessa voi maistaa, jos haluaa).

Viipaloi rulla. Käännä viipaleet toisin päin, kääretorttumaiseen tapaan. Sörssi niitä vähän, eivät ne rullana pysy kuitenkaan, joten ihan sama mihin muotoon päätyvät. Tässä vaiheessa ne voi sulloa esim. Tupperware-astiaan kahteen kerrokseen leivinpaperilla eroteltuna (voi käyttää sitä samaa leivinpaperia, jota on käytetty paistamiseen). Kahta lusikkaa apuna käyttäen tee jokaiseen yksilöön pieni halkeama ja tunge sinne sitä samaa vadelmahilloa jolla jo aiemmin yritit taikinaa pelastaa.

Nyt sinulla on ruskeita mönjämäisiä leivoksia, joissa on hillosilmä ja joista törröttää päärynänpalasia ja joissa on epämääräinen vanhentuneen maissin maku. Laita jääkaappiin yöksi.

Tarjoa huomenna työkavereille.

PS. Mulla on hygieniapassi.

Piir piir

En siis ole menossa Pariisiin. Mutta tuo knallipäinen kissa ehkä on.


Vois piirtää useammin kuin noin viiden vuoden välein kun se näköjään onkin ihan hauskaa.

fativational

 

 

Kävin Raxissa

kuolen

When God made me

Törmäsin tällaiseen internezissä ja ha ha HA pakkohan tämä postaus on lähettää. Mutta kysymys kuuluukin: olenko nyt ironinen, vai onko maailmassa vaan joku virhe? A ha ha ha ha, niinpä, sen kun tietäisi, ja ei en halua kuulla vastaustanne mutta kommentoikaa toki jollakin muulla tavalla jos kommentoinnista tykkäätte. Ja tämä on ehkä turhin blogipäivitykseni koskaan.

PS. lipitin tänään töissä vettä purosta jonka alkulähteellä kuulemma sorsat talvehtii suurin joukoin, että jos mua ei näy niin oon vaan saanu jonku kuolemantaudin... mutta yhtä juttua mihin liittyy varvas ja sierain en mainitse koska pikkusisko kielsi bloggaamisen siitä

Satutuokio

Olipa kerran haaste, ja eräänä kauniina kesäisenä päivänä tämä haaste heitettiin eräälle Miia-nimiselle blogikirjoittajalle, joka oli tunnettu viehättävyydestään, vaatimattomuudestaan sekä ylitsevuotavaisesta huumorintajustaan, jotka kaikki hän oli saanut syntymälahjaksi haltiakummeiltaan Flooralta, Faunalta ja Ilomieleltä.

Haaste oli seuraavanlainen:
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvänmielenasiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle."
 
Ja vaikka sankarimme oli toisessa blogissaan kymmenen asiaa samaiseen haasteeseen jo listannut, hän päätti listata toiset kymmenen. Ihan vain siitä ilosta, että ilahduttavien asioiden miettiminen oli niin mukavaa. Listasta tuli tämännäköinen:

1. kukalliset täkit
2. perunakellarin tuoksu
3. mie/sie-murre
4. kun leffassa tai tv-sarjassa soi biisi jonka tunnistan, tai mainitaan joku kirja tai leffa tai tv-sarja jonka tiedän
5. tarjotin- tai ostoskoripinon suoristaminen
6. tärähtäneet valokuvat
7. keinuminen
8. kommentin saaminen johonkin tekstiin (blogitekstiin tai fiktiiviseen)
9. ruskea vakosamettijakkuni
10. foliokääreiset leivät

Ja niin Miia avasi bloggerin ja alkoi blogata. Copypastettuaan listauksen muistiosta työpöydältään hän huomasi, että haaste pitäisi antaa eteenpäin viidelle bloggaajalle. Miia oli kuitenkin jo aikaisemmin antanut samaisen haasteen eteenpäin viidelle, eikä keksinyt viittä vastaanottajaa lisää. Niinpä Miia päätti haastaa ainoastaan kanssabloggaajansa Lauran. Sitten hän kuiskasi hiljaa: "Kuka tahansa muukin saa tämän haasteen ottaa, jos niin tahtoo", ja yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Miia klikkasi 'Julkaise' ja palasi takaisin tietokoneen ulkopuoliseen elämään, joka sillä hetkellä koostui Carole Kingin kuuntelemisesta, niistämisestä ja hänen kokeellisena keittiöhetkenä itse leipomastaan gluteenittomasta kääretortusta.

Sen pituinen se.

En solig sommardag

Ja ensi syksynä neljä rakasta vanhaa ystävää aloittamassa minun yliopistossani. Kaksi heistä vieläpä samalla laitoksella kuin minä, toinen samassa pääaineessa.

Tämä tekee minut onnellisemmaksi kuin oma sisäänpääsy viime vuonna. Hei miettikää sitä sosiaalisen elämän määrän nousua!

Kävin ostamassa valkosipulipatongin leipomosta. Ja huomenna rullaluistelen sen ystävän kanssa, joka lähtee ensi viikolla inttiin. Siskokin soitti tänään ihan muuten vaan.

Ai vitsi että elämä on välillä kivaa. En jaksa olla edes vihainen siitä että mun firefox ei suostu raidaamaan facebookia vaan piti ladata chrome sitä varten.

 

Birgit Hetzber on ehkä mun idoli. Vaikka itse olenkin vain tällainen Eeva Hupli (klikkaa nimeä niin pääset juttuun jonka leikkasin lehdestä ja teippasin vaatekaapin sisäoveen realiteettimuistutukseksi).