lüstig, lüstig.

Heipä hei.
Tämä blogiteksti on sadaskuudeskymmeneskahdeksas.
Miettikääpä sitä näin kauniin syksyisen perjantai-iltapäivän kunniaksi.

Minä olen jo täysiverinen yliopisto-opiskelija ja aloitteleva multisuorittaja. Parhaillaan treenaan jälkimmäistä kuuntelemalla youtubesta Tietokone ja tietoverkot työvälineenä -kurssin ensimmäistä verkkoluentoa, jumppaan nilkkalihaksia, kirjoitan tätä ja syön. Suurinta osaa näistä asioista teen vältelläkseni Ihmisen psykologinen kehitys -kirjaa, joka on minulla autuaasti lainassa koko viikonlopun. Juhuu!

Varsinainen ajatus tässä postauksessa kuitenkin on se, meillä on tulossa kaikkea ihan käsittämättömän siistiä settiä tänne blogiin tässä syksyn mittaan. Henkilökohtaisia ja kipeitä paljastuksia, sensaatioita, lahjontaa, videomateriaalia, superavautumista! Tärkein kuitenkin on ehdottomasti piakkoin tulossa oleva, kaunis ja koskettava tarina siitä, mikä minua ja Miiaa eniten maailmassa yhdistää, ja kuinka tuo mahtava asia oli täysin jäädä paljastumatta.

Stay tuned!