Lomalla

En tiedä olenko koskaan tunnustanut tätä, mutta The Holiday on yksi lempielokuvistani. Syyt siihen ovat mm. seuraavat:

- täydellisen ihana talo, jossa Iris asuu
- se kohtaus melko alussa, jossa Iris kulkee ympäriinsä talossaan surkeana ja jossa sanotaan 'lowpoint'; haluaisinpa omaankin arkeeni tuon kauniin brittiläisen sävyn
- Jude Law Grahamina on täydellisen kuuma
- Kate Winslet on ihana (vaikka onkin tuhoisaa katsoa The Holiday koska se saa minut haluamaan vaalean tukan ja tummat kulmakarvat)
- musiikki on todella sävähdyttävää

Oma lomani loppuu ensi maanantaihin. Eilen alkoi jo derby ja tänään orkesteri. Viime maanantaina istuessani tylsistyneenä Uppsalan yliopiston kiinantunnilla (ei hätää, en minä ole seonnut, minun ystäväni vain opiskelee kiinaa Uppsalassa ja olin hänen vieraanaan) tein kaksi- ja puolisivuisen listan, jonka tarkoitus on muistuttaa minua siitä, minkälaista elämää haluan elää. Suunnitelmia liittyy niin opiskeluun, syömiseen, teenjuontiin, liikuntaan, rahaan, ensi kesään, musiikkiin, tavaroiden karsimiseen kuin kirjoittamiseenkin (ja kirjoittaminen on tärkeintä koska pitäisi muistaa että se todella on tärkeintä).

Tänään sain äärimmäisen ilahduttavan kirjeen, joka sisälsi söpöin saatesanoin varustettuna kaksi lehtileikettä. Itse puolestani onnistuin löytämään Tukholmasta eräälle ystävälle niin ruman kortin, että nauran vieläkin ääneen kun muistelen sitä. Muuta en Tukholmasta ostanutkaan kuin ruokaa ja kolme postikorttia; paitsi uimapuvun Beyond Retrosta, ja se on todella hieno asia, koska minulla ei ole ollut uutta uimapukua suunnilleen viiteen vuoteen ja viime aikoina olen joutunut käyttämään kymmenen vuotta vanhaa, aivan käsittämättömän kamalaa kulahtanutta uima-asua, jonka hirveyttä ei voi kuvailla muuten kuin kertomalla että se on Seppälästä ja siinä on vaaleansinisehköjä kukkia. Uudella uimapuvullani aion nyt sitten valloittaa maailmaa seuraavat vuodet. Se on kukallinen kokouimapuku ja siinä on kaunis vintagehtava leikkaus. Voi tietty olla että muistan väärin ja todellisuudessa näytänkin vain valaalta joka on ostanut uima-asunsa Ale-Makasiinista. Mutta haluan elää harhassa mieluummin.

Olen jo ihan innoissani koulun alkamisesta. Ehkä into laantuu piankin, en tiedä, mutta toistaiseksi sekä oman alan kurssit että sivuaineet saavat minut vain hyppimään innosta - olen myös tehnyt alustavan päätöksen yhdestä sivuainehausta, mutta se koskee vasta ensi vuotta - ja bisnes-luennot, joita inhoan, näyttävät olevan suurimmaksi osaksi eräässä rakennuksessa, jonka vanhannäköisiä luentosaleja rakastan.

Tukka lähtee ehkä huomenna. On aika olla näyttämättä spanielilta.

Opettelin muuten rikkomaan kananmunan yhdellä kädellä. Tai siis en opetellut. Se kuuluu niihin asioihin, joita en halua opetella vaan pelkästään osata, ja joiden kanssa onnistun skippaamaan opetteluvaiheen korvaamalla sen yksinkertaisesti tekemisellä. Vähän niin kuin siltakaato tai oman tukan letittäminen. Tosin karu totuus on, että tällä tavalla tyhjästä nyhjäistyt kyvyt usein haalistuu ajan myötä. Letit on kerta toisensa jälkeen sotkuisimpia. Mutta kohtapa ei taivu tämä tukka enää lettiin, hahaa!

Huomaan, että olen kirjoittanut viime aikoina aivan liian vähän, kun tästäkin postauksesta tuli taas pitkä ja rönsyilevä. Kirjoittaminen on terveellistä. Eihän kukaan hengitystäkään pidätä montaa päivää. Onko kumma jos on paha olo kun säilöö ummehtunutta asiaa pään sisällä sen sijaan että hengittäisi sen ulos näppäimistön tai kynän kautta.