Tämä viikko on ollut syksyn kurjin, vaikka tällä viikolla olen varmastikin saanut osakseni myös enemmän teetä ja sympatiaa kuin keskiarvoviikolla. Olen ollut vähän desperate housewife paitsi etten ole wife enkä oikein myöskään house vaikka kotona istunkin.
Määnaisella menee suunnilleen yhtä putkeen kuin Säämiehellä.
"This shit life... we must chuck some things. We must chuck them... in this shit life. "
Jos molemmat kynät katkeavat kesken tentin (tuossa iltapäivällä) niin minä varmaankin vain lakkaan olemasta. Lattialle jää verkkarit, vihreä pipo ja, no, ne katkenneet kynät, ellen vie niitä mukanani limboon.
Olisi minulla iloisesti kirjoitettavia tarinoita mahongista ja mustelmista. Voisin kirjoittaa siitä kuinka hauskaa minulla oli improtreeneissä tai kuinka ystävä adoptoi minulta kukkahameen rakastavaan kotiin. Siitä kuinka yksi nanohahmoni tanssii epävarmana vapaudestaan ja toisella on humanistin ryhti ja kolmas kiintyy mihin vain kun ei ole vaihtoehtoja
niin että odotan jo marraskuuta kun pääsen siirtämään heidät paperille.
Äsken olin liian väsynyt poistaakseni banaanista mustunutta osaa, joten tungin puoli banaania kerralla suuhun sillä logiikalla, että silloin mustuneen osan prosentuaalinen määrä on pienempi ja näin ollen on epätodennäköisempää, että huomaisin sen olemassaolon ja ärsyyntyisin siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlainen faniposti tänne.