tiistai 14. toukokuuta 2013

If you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?




On ihan sellainen olo, kuin olisin juossut maratonin: väsyttää aivan valtavasti (joskin mieltä enemmän kuin kehoa) mutta toisaalta olen onnellisimmillani näin.

Aurinko paistaa valtavan kirkkaana ja lämpimänä ja minä hengitän kevättä sisään ja savua ulos ja nauran ja halaan ja hipaisen huulillani poskea ja juon jo viilennyttä kahvia.

Seura poistuu ja todellisuus tulee sisään samalla ovenavauksella,
enkä minä oikeastaan halua ajatella niin, koska ei tarvitsisi olla erikseen utopiaa ja todellisuutta, eihän?

Ja kun Bastillen Pompeii soi ehkä kahdettatoista kertaa, on mahdotonta olla onneton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlainen faniposti tänne.