Riittäisi jos

Joskus lukioaikoina se oli lohduttava lause.

"Riittää, että teet parhaasi."

Ei tarvitse pystyä ihmeisiin, kunhan tekee hommat niin hyvin kuin itsestään irti saa. Ei tarvitse olla täydellinen.

Mutta entäs nyt. Arvatkaa mitä? Minä en muista, milloin olisin viimeksi tehnyt parhaani. Tai edes yrittänyt.

Sain juuri palautteen ryhmätyöraportista. Arvosana oli keskinkertainen, joiltain osin jopa huono. En osaa lukea näitä brittiarvosanoja samalla tavalla viitekehyksessään kuin suomalaisia, joihin olen tottunut, mutta ymmärrän riittävästi voidakseni sanoa, että olisin kyllä pystynyt parempaankin. Mistäkö sen tiedän? No, ne kirjallisen palautteen pointit osuivat aika kipeän tarkasti juuri niihin kohtiin, jotka raporttia kirjoittaessa huitelin aika huolettoman laajalla siveltimellä. Toinen vaihtoehto olisi ollut nähdä vaivaa; etsiä lähteitä, harjoitella kunnollista raportin rakennetta. Se toinen oli aika houkutteleva: kunhan kirjoittaa jotakin, jossa käsitellään suunnilleen näitä aiheita, ja kirjoittaa sen nätisti, saa varmasti aikaan jotakin sellaista, että huonompaakin lienee tällä kurssilla joskus palautettu.

Miten voi kunnioittaa itseään, kun lähtee vähän sinnepäin -tielle? Miten voi riittää, jos ei tee parastaan?

En minä noilla kursseilla istu luennoitsijoiden takia. Teoriassa minä istun siellä siksi, että olen kiinnostunut oppimaan niiden aiheista. Joo. As if. Toisaalta voisi argumentoida, että olen yliopistomaailmassa vain itseäni varten, ja olen onnistunut, jos olen oppinut ne asiat, jotka halusin oppia - ja tokihan kai tekisin kunnolla sellaiset tehtävät, joissa onnistuminen olisi minulle merkityksellistä? Että minulla olisi oikeus priorisoida ja olla ihan tietoisesti huono kaikessa vähemmän olennaisessa?

Laiskuus on helppoa ja laiskuus on kutsuvaa. Pahinta laiskuudessa on, kun havahtuu pelkoon siitä, että jonakin päivänä en enää itse tiedäkään, mikä työssäni on vialla. Sitten edes parhaani yrittäminen ei riittäisi tuomaan hyviä tuloksia. Voi kunpa tietäisin, onko tämä edelleen muinainen pääsykoetrauma. Että turha yrittää mitään, kun aina on riski, ettei onnistu. Onhan sentään helpompaa olla tahallaan huono kuin vahingossa.

Tykkään saada hyvää palautetta. Tykkään onnistua. Tykkään olla arvostettu. Olen hukannut nämä kaikki.

Iloista vappua. Täällä paistaa aurinko, eikä ole vappu, vaan ihan tavallinen koulupäivä.