How They Met Our Blog

Internez on ratkiriemukas Pandoran lipas.
Esimerkki:
hakusanat, joilla lukijamme tai satunnaiset vierailijamme ovat blogiin löytäneet.


"Veriletturesepti."
Get outta here.
Mikään ei ole niin inhaa kuin veriletut. Paitsi ehkä holokausti.


"Geelitoppaukset aurinko."
Ymmärrän näiden googlettamisen erikseen - poven pohdintaa tai alkava kiinnostus universumiin - mutta yhdistelmänä täysin absurdi.


"eroottiset sarjakuvat"
"Rakel Liekki"
"awesome threesome"
"epäsymmetriset rinnat"
(otimme kai tietoisen riskin kun hairahduimme kirjoittamaan nämä sanat, mutta hah! in your face - jatkakaa etsimistä)


Sekä henkilökohtainen suosikkini:
"tahon tyttöystävän"

Aaw.

Koska kirjoittajista toinen itse asiassa on tyttöystävä, on pieni mahdollisuus, että googlettajaa on onnistanut. Lottoaisin kuitenkin, että toisin kävi. Jääkää odottelemaan kanssabloggaajan mahdollista tulevaa vapautumista (voihan olla että hänen hurmaava kumppaninsa jää epähuomiossa vaikkapa Brontosauruksen askelten alle, tai tapahtuu jokin epätodennäköisemmistä tieliikenneonnettomuuksista [en kaipaa epäkypsää huomauttelua dinosaurusten niinsanotusta sukupuutosta]). En aio soittaa hissimusiikkia, joten palailkaa aiemmin tarjoiltuihin naiskappaleisiin. Tai etsikää kumppania muualta.


Kuvat internezistä enkä tosiaankaan muista yhtään tarkemmin. Mutta hei, cuteness overload. Paitsi viimeisessä kuvassa ei ole mitään söpöä.

Matkalla naisiin. Musiikillisesti.

Hyvää Jussia, rakkaat lukijat. Tänään on myös ruotsalaisittain Adolfin päivä (heil), ja viikonloppuna nimipäiviään viettävät niin Uuno kuin Jormakin.

Tässä miehisten nimien viidakossa on virkistävää huomata, että juhannusmusiikiksi voidaan valita ainoastaan ja vain kappaleita, joiden nimi on naisen nimi.
Sattumalta tällaiset kappaleet ovat poikkeuksetta kultaa. Tällä kertaa jätämme huomiotta suomipopin ikivihreät: Doris, Peggy, Kyllikki, Sanni...

Lähdemme musiikilliselle tutkimusmatkalle rapakon taakse. Hätäpoistumistiet sijaitsevat matkustamohenkilökunnan osoittamissa suunnissa. Pelastusliivit löytyvät matkustamohenkilökunnan paitojen alta. Happinaamareita ei ole, joten hengittäkää musiikkia.


Korvanne tuskin menevät lukkoon nousun aikana, mutta voitte silti pureskella purukumia tai nieleskellä.
Turvallista matkaa, toivottavasti viihdytte kanssamme. Lennon puolivälissä tarjoilemme pähkinöitä ja virvokkeita.


Matkaan lähde.


Simon & Garfunkel: Cecilia (Otan vapauden omistaa tämän Gertrudelle.)



Goo Goo Dolls: Iris (And all I can taste is this moment )



The Beatles: Michelle (Suloinen rastamies esitti tämän American Idolissa pari vuotta sitten.)



Michael Jackson: Billie Jean (En osaa moonwalkia.)



Dolly Parton: Jolene (Tämä soi Whip It -elokuvassa. Bodeen, Bodeen...)



Mikä uppoaa parhaiten?
Älkääkä nyt vastatko, että Naispaholaista kaivattaisiin listalle koska Aki Sirkesalo uppoaa niin hyvin.
Vaikka onhan kyseinen huomio kaikissa muodoissaan melko hupaisa osoitus mustan huumorin toimintavoimasta parhaimmillaan.

Tiedän yhä mitä tein tänä kesänä

Nyt aion kertoa teille lyhyesti mitä tapahtui matkallani Helsinkiin pääsykokeisiin.
Sitten aion hetkeksi eksyä aiheesta.

Yritin opettaa pullaposkiselle 8 kuukauden ikäiselle yläfemmaa. Melkein oppi.

Kyseisen lapsen omistamasta kirjasta.

Ostin Happy Mealin. Melko lailla heti kokeen jälkeen. Ainakin ateria oli iloinen.

Alepan kassa kysyi, tarvitsenko vielä jotain muuta. Melkein hämmennyin. Olisiko pitänyt pyytää hakemaan vaikkapa lisää keksejä valitsemieni lisäksi, vai näytinkö siltä että tarvitsen tupakkaa, koska se oli aika lailla ainoa tuote kassan lähettyvillä? Saatoin siltä näyttääkin, koska oli koeaamu. Mutta silti. Kysytäänkö lähikauppojen tai markettien kassoilla tällaista kovinkin usein? Ei haittaa, oli hauskaa.

Ymmärsin etten voi olla täydellisen onnellinen ennen kuin minulla on punainen nuttura. Vastahankittu polkka hakeutuu nyt siis kauas saksista ainakin hiemaksi aikaa.

Ostin kaksi kirjaa:
- Mielensäpahoittajan olen halunnut siitä asti, kun sen luin. Samastun kertojaan. Kun näytin kirjaa ystävälleni, hän sanoi: "Tämähän kuulostaa ihan sinun puheeltasi. Oletko varma ettet ole kirjottanut tätä salanimellä?" Olisinpa.
- Muumipappa ja meri. Samastuin kovasti Muumipappaan.
Onneksi on kirjakaupan lahjakortteja.

Maksoin kolme euroa Mandarin Morning -mehusta. Se oli sen arvoista. Tavoitteeni on käyttää ruokabudjetistani jatkossa suurempi prosentti laadukkaaseen mehuun ja pienempi prosentti vaikkapa tortillasipseihin. (As if.)

Kävin katsomassa elokuvan Never Let Me Go. Kauniit värit, kauniita ihmisiä, kaunis tarina. Kirjasta tehdyksi elokuvaksi yllättävän hyvin elokuvana toimiva, suosittelen jopa niille jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet.


Nyt kun pääsykokeisiin lukeminenkin on ohi, tuskin enää tulen kuulemaan kuusivuotiaalta pikkusiskolta samaa kuin lukuloman päätteeksi:
"Sää kaipaat kuntoa
oi kunto missä olet
se lähti pois kun sää vaan luet koko ajan"
(suora lainaus)
Ehkä jossakin elämänvaiheessa pitäisi aloittaa myös urheiluharrastus, että kaivattu kunto löytyisi. Tänään juoksin zombie-invaasiossa. Lasketaanko se urheiluksi?

Kuvan Ling ei liity juttuun.

hektinen mehuhetkinen

Aivan-todella-väsynyttä iltaa teille.

Olen ollut jo suhteellisen kauan sitä mieltä, että useissa pienissä lapsissa asuu sisällä paholainen.

Miettikääpä nyt vaikka aiheesta tehtyjä filmatisointeja.

Nämä pienet ihmishirviöt eivät ole fiktiivisiä. Ja arvatkaapa mitä? Nyt ne on kaikki kesäleirillä!

Ai miten kivaa!

Kuvittele: kaksikymmentä viisivuotiasta mukulaa liian suurella ja veden vierellä olevalla tontilla, neljä ohjaajaraukkaa ilman vapaata kahdeksasta kuuteen, itkua, huutoa, kiljuntaa, tappelua, naurua, kiljuntaa, kiljuntaa, karkureissuja, turpareissuja ja kadonneita lapasia sekä vessahätää.

Mitäpä minä tästä sitten saan? 

123 euroa kolmelta päivältä ja hyvän mielen. Vittu jee.

Annetaas vielä raikuvat aplodit kaikille päiväkodintädeille, myös tuleville sellaisille. Hah.

Järki ja tunteet

^^Havainnollistava kaavio toimivasta logiikasta ja elämänfilosofiasta.

Intiaaninimeni olisi Juo-Fantaa-Pillillä-Ja-Itkee.

Joo eletään pääsykoeaikaa. Huomiseksi pitäisi tässä valmistella pientä puheentynkää.
Olen käyttänyt tuntikausia googlettamalla roller derby -seuroja ja -varusteita.
Olisi ehkä silti kannattanut ensin käyttää energiansa hankkimalla opiskelupaikka kaupungissa, jossa kyseinen harrastus voisi syksyllä (rahatilanteen salliessa) alkaa.

I've got nothing to do today but smile

Mekon ompeli hurmaava Olivia Rouge.
Hatun ompeli Fredrikson. Haluaisin ajatella, että kyseessä on herttainen vanha setä pienessä ateljeessaan, ompelemassa ylioppilaslakkeja käsin yhden kerrallaan, rakkaudella. Totuus on yliarvostettua ja muutenkin suhteellinen käsite.
Viikset kasvatin itse.

Korot tekivät reikiä nurmikkoon. Onneksi on olkapää tukena multaista kenkää tarkastelevalle ylioppilaalle.

Sitten ajoimme mökille. Matka oli vaiherikas, mutta perillä nukuin koko yön.
Matkaseura-Lastan ensimmäinen kommentti, kun kuski (yours truly) saapui:
"Sun hatulla on kamelinvarvas."

+ bonuskierros... tähän en kyllästy koskaan:

Epämääräinen viuhahtaja alias kanssabloggaaja.
Herra paratkoon...

hatui

Choose two? Viimeiset kolme vuotta allekirjoittaneella on ollut näistä maksimissaan puolitoista kerrallaan. Aina kuitenkin se ylimmäinen, ja noin kahdentoista tunnin päästä on tarkoitus nostaa päähän hattu. (Ensimmäiseni.)
Kai sen pitäisi tuntua joltakin.
Tällä hetkellä mikään ei tunnu miltään, paitsi kun kuuntelen Simon & Garfunkelia hämärässä.

Seuraava kuva on koko elämääni kuvastaessaan äärimmäisen metaforinen, mutta huomista silmälläpitäen korostan kuvatekstin humoristista sivuvivahdetta: jos tiedätte missä asun, olette kutsuttuja. Teknisesti ottaen olen tainnut lähettää postitse kutsun noin 90 % blogin lukijoista. Tämä siksi, että blogin lukijakunta on koostumukseltaan lähes pelkästään - kappas - ystäväpiiriäni.


Kerrankin niin päin, että en ole ainoa jota ei kutsuta. Se hyvä puoli on tässä juhlien järjestämisessä itse.

Palataan astialle, jos rouheista reiveistäni selviydyn.
Toiseksi suurin pelko on, että syön itseni halki. Tarjoilut ovat nimittäin loistavat.