perjantai 3. kesäkuuta 2011
hatui
Choose two? Viimeiset kolme vuotta allekirjoittaneella on ollut näistä maksimissaan puolitoista kerrallaan. Aina kuitenkin se ylimmäinen, ja noin kahdentoista tunnin päästä on tarkoitus nostaa päähän hattu. (Ensimmäiseni.)
Kai sen pitäisi tuntua joltakin.
Tällä hetkellä mikään ei tunnu miltään, paitsi kun kuuntelen Simon & Garfunkelia hämärässä.
Seuraava kuva on koko elämääni kuvastaessaan äärimmäisen metaforinen, mutta huomista silmälläpitäen korostan kuvatekstin humoristista sivuvivahdetta: jos tiedätte missä asun, olette kutsuttuja. Teknisesti ottaen olen tainnut lähettää postitse kutsun noin 90 % blogin lukijoista. Tämä siksi, että blogin lukijakunta on koostumukseltaan lähes pelkästään - kappas - ystäväpiiriäni.
Kerrankin niin päin, että en ole ainoa jota ei kutsuta. Se hyvä puoli on tässä juhlien järjestämisessä itse.
Palataan astialle, jos rouheista reiveistäni selviydyn.
Toiseksi suurin pelko on, että syön itseni halki. Tarjoilut ovat nimittäin loistavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rakas Miia onnea vielä kerran, oon älyttömän ylpeä susta! ♥ Ja tosi mukavat juhlat oli!
VastaaPoistaolipa pirun hyvää ruokaa. ah!
VastaaPoistaja onnea pää sy cock ei siin.
en taas jak kirjautua nii anonyyminä tämäkin :::)
t. yllätys-kommentoija arual
Hobbiti, kiitos!! Oli mukavat juhlat. :)
VastaaPoistaAnonyymi, ruoka oli hyvää!!! Onnea tarvitaan mutta se tuskin riittää. Positiivinen uutinen: oon ens vuonna JKL sit.