Fat people are hard to kidnap.

Ensimmäiset opintopisteet: Portugali 1, 4 op ♥

Massaluennoitsijan ääni muuttui ihan darthvaderiksi, kun mikrofoni petti. Siitä tulin päätelmään, että introduction to management and leadership on ihan jees.

Viime aikoina olen lähettänyt huolestuttavan paljon postikortteja. Jopa pikkuveljelleni, joka täytti 18 ja heittää varmastikin kortin roskana takkaan heti sen luettuaan. Postimerkit loppuivat taas. Ajattelin käydä huomenna postitoimistossa, tai ylihuomenna, aukioloajoista riippuen.

Porsaanleikettä, perunamuussia ja sinappikastiketta sekä tuore sämpylä 2,5 € ja oli hyvää ja minulla oli satunnaista ruokailuseuraa ja viihdyin.

Sitten ostin master's herkusta neljä riisipiirakkaa. Ne olivat lämpimiä ja paperipussissa. Minulla on vielä munavoita viime viikonlopulta jäljellä ja olen oppinut pitämään siitä.

Tenttikirja on tavallaan kiinnostava. Enhän minä siitä mitään muista ja tentti on ensi kuussa ja silloin nyt viimeistään en mitään muista mutta minkäs teet kun kirjoja on rajoitetusti saatavilla ja tämä oli saatavilla nyt.

Parasta on kuitenkin, että hanipöö toi Saksasta Milka Noisettea. Olen syönyt sitä liikaa mutta en vielä tarpeeksi.

Nyt, sallinette minun poistua kuuntelemaan Brasilialaista Radio Novaa, lukemaan teosta Communication and Human Behavior ja syömään mysliä epänälkääni. Jos jaksan lukea kokonaisen luvun, palkitsen ehkä itseni lukemalla pätkän sitä kirjaa, josta viime kirjoituksessani puhuin mutta jota sitten lopulta häpeäkseni en tullutkaan avanneeksi, niin hyvä kuin se onkin. Huomenna ensimmäinen luento alkaa 12.15 (rakastan akateemista varttia) ja sitä ennen pitäisi käväistä tekemässä eräitäkin syntymäpäivälahjaostoksia koska sain putiikista tekstiviestin tuotteiden saapumisesta (ei, se ei ole kenellekään teistä, valitan) ja tulostamassa muutamia mainoslappusia, koska olen muka ehdolla joissakin edustajistovaaleissa täh.

Niin ja Hobbitille seuraava merkityksetön koodiviesti, joka ehkä huvittaa hänen suurta huumorintajuaan: "Anselmi".

Kaipaatteko te koskaan postauksia, joissa käsiteltäisiin jotakin tiettyä asiaa tai aihepiiriä tai edes ylipäätään käsiteltäisiin jotain.

"Your heart is both drunk and a kid."

Menin Tukholmaan. Metrolla ajaminen muistutti Pariisista ja hetken olin taas kotona. Ostin melkein sata postikorttia. Pian ensimmäinen niistä lähtee kohti Prahaa.

Sain antibiootteja nielutulehdukseen lääkäriltä, jolla oli miellyttävät kädet. Nyt pystyn taas nielaisemaan ruokaa ja juomaa alkamatta suunnitella omien hautajaisteni soundtrackia siltä varalta, että kurkkukipuun voisi kuolla. (TÄMÄ biisi! Makaaberina inside-huumorina.)

Pitäisi lukea tenttikirjoja, mutta en usko että tulen yhtäkään tenttiä läpäisemään kuitenkaan. Ihmetyttää hieman, miten kaikki muut sen tekevät.


Sisko osti minulle kolme mainiota Reese's butter cups -palasta kauniissa oranssissa pakkauksessa. Kehoitan teitäkin ostamaan. (Minulle.)

Haluaisin kirjoittaa positiivisen ja elämäniloisen postauksen, mutta en nyt keksi mitään sanottavaa sellaiseen. Voitte lukea niitä onnistuneiden ihmisten blogeista. Minulla on verkkarit ja finni keskellä nenää. Taitaa olla sopiva ilta lukea uudestaan Veronika päättää kuolla. Ja sen jälkeen muistaa, että opiskelen portugalia, koska haluan lukea sen alkuperäiskielellä. Ja sitten opiskella portugalia ja osata sitä ensi viikolla kokeessa, joka oli viime viikolla mutta johon jätin menemättä koska minuun sattui ja menin lääkärille jolla oli miellyttävät kädet.

On minulla kuitenkin uusi musta pitsimekko ja mustikkamehua. Tuolla jossain. Ehkä toisissa olosuhteissa voisin olla ihana. Nyt olen vähän surullinen.

Entä miksi minulla ei ole tässä kaupungissa yhtäkään ystävää?

!!Post Scriptum!! Kuka tietää, mistä otsikon lainaus on peräisin? Itse tietenkin tiedän.

no point included

Minulla ei ole mitään hauskaa sanottavaa, ei lystikkäitä kaskuja saati hulvattomia sattumuksia.

Olen tullut keski-ikään, käyn sunnuntai-aamuisin sienimetsässä, kulkisin paita housuissa jatkuvasti jos vaan minua ei siitä hyvästä kiusattaisi koulussa, ärsyynnyn jos en saa nähdä yksiä uutisia päivässä enkä ole 18 vuotta täytettyäni käyttänyt alkoholia kerralla yhtä siideriä enempää. Oikeastaan haluaisin joskus ehkä jopa lähteä käymään sellaisessa nuorison suosimassa yö-kerhossakin, vaikka toisaalta Sarahovin päivä-kerho olisi enemmän minua varten.

Lisäksi käyn koulua, pelaan jalkapalloa tätien kanssa ja pallottelen ajatuksella kunnallisvaaliehdokkuudesta.

This is boring, ehh?

Seuraavassa jaksossa: Minä ja Siddharta Gautama, part one.

Parhaus

Aamupalaa tarjottimella sänkyyn.
Jogurttia ja vastapaistettuja lettuja ja appelsiinimehua.
Ei, ei ole syntymäpäivä tai nimipäivä tai mikään juhlapäivä.
Ystävyyden 8-vuotisjuhlavuosi on mutta sillekään ei ole nyt mikään päivä.

Ja se parsa jaksaa kuunnella kun lapselliset ja alkavasta aivovammasta kielivät kommenttini tuhoavat hyvien leffojen herkät hetket.
(PS. legendaarinen peseytymiskohtaus)


Kyllä joku saa siitä vielä täydellisen vaimon joskus. Toivottavasti ei ihan pian. Koska kukas minusta sitten pitää huolta.

Pitäisi tehdä läksyjä ei kun siis tarkoitan toki että onpa antoisaa olla osa tiedeyhteisöä, jonka sivistystä laajentava toiminta ei rajoitu ajallisesti tai paikallisesti.

PS. Ai niin, S, löysin sun karkit ja söin ne koska olit jo mennyt rovikseen.

Eu escrevo

Ostin näkkileipää ja Rainbowin maapähkinäsuklaapatukan.
Keski-ikäinen mies edessäni kassalla osti Elovenan kauravälipalakeksejä ja Rainbowin toffeesuklaapatukan.
Minua huvitti.
Niin ovat ihmisillä yhteneväiset hairahdukset.

Äiti toi viime viikolla appelsiinimehua, juustoa, patongin.

Keitän kaurapuuroa. Ripottelen sokeria lautaselle vähän puuron alle, koska puuron päällä oleva sokeri loppuu puolessavälissä syömistä ja loppu puuro on sen jälkeen masentavaa.

Minulla on nyt internet. Istun sängyllä ja ajattelen: minun ei tarvitse enää kävellä yliopistolle, kun haluan lukea sähköpostini.

Ylitin budjettini moninkertaisesti viime kuussa. Tämä kuukausi ei näytä paremmalta sen suhteen. Mutta edessä on päivä Tukholmassa. Jo se on sen arvoista, jo Jo on sen arvoinen.

Opettelen kirjoittamaan peilikirjoitusta. Olen siinä nopea. Opettelen myös portugalia. Eu quero falar português muito bem.

Luin facebookista, että kämppikseni on viikon lomalla Pariisissa. Ilahduttavaa.

Hiukseni kasvavat. En osaa päättää, mitä haluan niiltä.

Aion olla tulevaisuudessa enemmän kyllä tai ei ja vähemmän ehkä. Joudun tarttumaan jokaiseen lauseeseeni uudelleen, poistamaan pelon ja sellaiset pahat asiat kuin kai ja jos nyt mitään ihmeellistä ei satu niin.

Pidän siitä laulusta, jossa lauletaan ai-ai-ai.

Rullaluistimien pitäisi saapua tällä viikolla.

Mutta mihin minä haen vaihto-opiskelemaan?