Eu escrevo

Ostin näkkileipää ja Rainbowin maapähkinäsuklaapatukan.
Keski-ikäinen mies edessäni kassalla osti Elovenan kauravälipalakeksejä ja Rainbowin toffeesuklaapatukan.
Minua huvitti.
Niin ovat ihmisillä yhteneväiset hairahdukset.

Äiti toi viime viikolla appelsiinimehua, juustoa, patongin.

Keitän kaurapuuroa. Ripottelen sokeria lautaselle vähän puuron alle, koska puuron päällä oleva sokeri loppuu puolessavälissä syömistä ja loppu puuro on sen jälkeen masentavaa.

Minulla on nyt internet. Istun sängyllä ja ajattelen: minun ei tarvitse enää kävellä yliopistolle, kun haluan lukea sähköpostini.

Ylitin budjettini moninkertaisesti viime kuussa. Tämä kuukausi ei näytä paremmalta sen suhteen. Mutta edessä on päivä Tukholmassa. Jo se on sen arvoista, jo Jo on sen arvoinen.

Opettelen kirjoittamaan peilikirjoitusta. Olen siinä nopea. Opettelen myös portugalia. Eu quero falar português muito bem.

Luin facebookista, että kämppikseni on viikon lomalla Pariisissa. Ilahduttavaa.

Hiukseni kasvavat. En osaa päättää, mitä haluan niiltä.

Aion olla tulevaisuudessa enemmän kyllä tai ei ja vähemmän ehkä. Joudun tarttumaan jokaiseen lauseeseeni uudelleen, poistamaan pelon ja sellaiset pahat asiat kuin kai ja jos nyt mitään ihmeellistä ei satu niin.

Pidän siitä laulusta, jossa lauletaan ai-ai-ai.

Rullaluistimien pitäisi saapua tällä viikolla.

Mutta mihin minä haen vaihto-opiskelemaan?