mustekaloista katalin määränpäät pahat on dexterin

Minä katsoin lapsena lastenohjelmia ja niin katsoivat melkein kaikki muutkin. Voi niitä päälledubbauksia ja diktatuurien propagandaa ja mitä kaikkea kivaa näissä nyt olikaan vanhoina hyvinä aikoina, kun lastenlaulutkaan eivät vielä kertoneet pehmustellusti 'lasten maailmasta' vaan ihan rehellisesti elämän haastavuudesta.

Haluan esittää teille nyt esimerkin surkeasta dubbauksesta: tätä en muista nähneeni lapsuudessa, Luojan kiitos.

 No joo. Mutta muistatteko sellaisen TV-ohjelman kuin Pinky and the Brain?

Minä muistan.

Arvatkaa, mitä yhteistä tällä sarjalla on lukuisiin muihin sarjoihin, joissa päähenkilöitä on kaksi? Se, että näistä kahdesta se lyhyt on aina se fiksu osapuoli, ja se pitkä on lähinnä se niin älyllisellä kuin fyysiselläkin kömpelyydellään yleisöä huvittava turhake. En varmaan ole ainoa, joka tuntee välillä vähän kuumotusta kun pituutta on 173 senttiä ja lapsuudesta asti on ehdollistettu ajattelemaan että lyhyet on niitä fiksuja ja onnistujia ja pitkät vain vie tilaa. Että valloittakaa te vaan maailma, lyhyet ihmiset, kyllä minä voin tehdä kuperkeikan lopputeksteissä ja ehkä nostaa jotain juttuja ylähyllyltä jos on tarpeen ja esittää hölmöjä kommentteja kuten 'nyt en ymmärtänyt'.

//PS. On mulla ny joku nostalgia kun eilen tilasin kaikista vaihtoehdoista jauhelihapitsan  ja nyt katon näitä:

Hihamerkeistä

Tässä kevään mittaan ovat eräätkin bloggaajat herättäneet kohua kautta maan päräyttelemällä eetteriin ironisia ehdotuksia ihmisten lajittelemisesta hihamerkeillä.

Eiköhän nyt kuitenkin lanseerata ne hihamerkit, jotka helpottaisivat laajalti sinkkujen elämää:
vaadin hihamerkkejä tissi- ja persemiesten erottamiseen.

Taustatarina: keskustelimme aiheesta tissimiehet ja persemiehet ja minulle selvisi, ettei jaottelu ole urbaanilegendaa (myönnän olettaneeni että suurin osa miehistä ei identifioidu selkeästi kumpaankaan kategoriaan, mutta sain kuulla olevani niin väärässä).

Eikö olisi käytännöllistä ja helppoa, kun voisi valmiiksi tsekata miehen käsivarresta, että kumpi merkki siinä nököttää, niin tietää sitten, notta kannattaako sitä lähestyä vai ei. Hyötyminen tästä tietenkin edellyttäisi, että itse tietäisi, kumpi on oma parempi puoli. Myönnän, etten itse tiedä. Mutta kai sen selville saisi kun järjestäisi jotain galluppia.


No joo. Disclaimer: en yllytä perseillä iskemiseen, tissien arvottamiseen, ulkonäköpaineisiin enkä etenkään yhden illan juttuihin. Kunhan tässä piti päästä vähän perseilemään ja olemaan epäkorrekti. Se minulle sallittakoon, kun Glee loppui kesken ja HIMYM jäi jännittävästi kesätauolle.

Macadamia

Palautin juuri kevään viimeisen kurssitehtävän. Sen, joka kaihersi mieltä monta kuukautta.

Toisin sanoen: kesäloma! jäätelöä ostamaan! Tavoitteeni on nyt Ainon uutuus, joka sisältää vaniljakermajäätelöä, suolaista kinuskikastiketta ja macadamiakrokanttia. Maistoin sitä eräänä perjantaina Citymarketin maistamispisteellä. Oli ehdottoman hyvää.

Ai niin, ja minä muuten vähän niin kuin larppaan koko kesän ja siitä maksetaan. Koulutusviikon perusteella arvioisin, että työkaverit ovat mahtavia ja itse työ haastavaa mutta antoisaa. Ja ne pienimmät lapset joita siellä juoksee ympäriinsä ovat maailman söpöimpiä. Ehkä minusta löytyy jopa sisäinen prinsessa.

Vielä kun jaksaisi imuroida pölyt nurkista niin ei ehkä olisi nenä niin tukossa aamuisin.

raskaan sarjan kaukokaipuu

Voi luoja tätä krapulaa. Adrenaliinikrapulaa. Toisin sanoen, Irlannissa oli ihanaa.

Paluusta "koti"maahan on jo suunnilleen viikko, mutta silti olo on kuin olisi kaksi kolmesta jalasta jo haudassa. Koska lähes mikään ei tunnu miltään eikä kiinnosta juurikaan, olen siirtynyt harrastamaan vain helppoja ja miellyttäviä asioita, jotka laannuttavat ikävää henkiseen kotiin. Näitä asioita ovat mm. teen valmistus, sen juominen sekä Agatha Christien kirjojen lukeminen tahtia yksi päivässä.
Voisihan sitä vaihtoehtoisesti myös elää tätä elämää tässä maailmassa, mutta se nyt lähinnä sattuu.

Yksi noin miljardista esimerkistä listassani "Miksi kaikki on paremmin Irlannissa"

Ahdistaa ajatella pääsykokeita, opiskelua, kesätöitä, muita töitä ja kaikkea muutakin kaikkeen liittyvää.
Ja suomalaisia! Keskari pystyssä, naama kuin norsunvitulla, mummo kumoon ja turpa kiinni. Ikävöin ihan tosissani kuollakseni takaisin sinne, missä kymmenvuotiaat pojat kadulla kyselee olemmeko eksyksissä ja miten voi auttaa, ja jokainen ihminen on 'love' ja 'dear' ja kaikki muutenkin aina 'lovely'.

Pahoittelen joutavanaikaista mussutusta! Ei minulla varsinaisesti muuta asiaa ollut, mitä nyt halusin jakaa tuntojani. Kortepohja joutuu ehkä lopullisesti väistymään Unelmapaikka-listan ykkössijalta, vaikka olihan tämänsuuntainen liikehdintä aavisteltavissa jo pari vuotta takaperin Skotlantivisiitin jälkeen.

Loppuun vähän hautausmaafiilistelykuvanjakoa. Mun mielestä kaikki makaaberi on mahtavaa!

Epätodellisen kaunis Glendalough

Draw me like...

Mulle tuli joku tosi hämärä söpöstelykohtaus ja halusin vaan nostalgisoida piirroshahmoja lapsuudesta ja nykyisyydestä (koska lyhyen aikavälin nostalgia on asia) ja samalla analysoida sellaisia piirrettyjä tyyppejä, joihin samastun. Ja muutenkin vaan vähän perjantaifiiliksissä googletella söpöjä asioita. Valikoinkin tähän viisi piirrettyä(/animoitua) idoliani käyttäen valikointiperusteena sitä, että juuri näitä yksilöitä olen fanittanut facebookissa.

Mato Matala

Katsokaa nyt miten söpö se on. Penskana olisin halunnut Mato Matala -pehmolelun mutta mistäpä mää sellaisen. Hahmon luonteenpiirteitä en kyllä muista mutta varmaan fiksu tyyppi koska tykkäsin. Sitä paitsi se on mato jolla on kenkä ja maailman pähein hattu. Taidan vieläkin haluta sen pehmolelun.

Dogi

Tässä ollaan heti sen faktan äärellä, että Dogia (Dug) ei ole ollut olemassakaan mun lapsuudessani. Mutta mun pikkusiskojeni lapsuudessapa on. Ja mun Dogi-pehmoleluni kuuluu kyllä tärkemmän omaisuuden joukkoon. Ostin sen Val d'Europe'n Disney-kaupasta, jossa olin itse töissä kesällä 2010. Omaan kassaan maksoin työpäivän jälkeen; huolellisesti valitsin valtavasta korillisesta ale-Dogeja, minkä haluan lemmikikseni, poistin hellästi varkaudenestomuovilätkän ja illalla Dogi olikin jo unikaverina. On muuten vieläkin.

Mää ilahduin AINA kun joku osti tällaisen.

Zazu

Olen nähnyt Leijonakuninkaan valehtelematta varmaan sata kertaa, koska se oli Prinsessa Ruususen ohella mun suosikki niihin aikoihin kun mulla oli tapana herätä aamulla tyyliin viideltä niin että tarvitsin jotain tekemistä kun sisarukset nukkuivat ja vanhemmat olivat sikalassa (ja katsoin aina jonkun elokuvan ja yleensä se oli jompikumpi näistä kahdesta leffasta siis). En muista mitä ajattelin Zazusta pienenä. Varmaankin halveksuin. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään täydellisesti tätä hahmoa. Meillä on sielujen sympatiaa, oikeasti. Minusta tuntuu usein, että olen Zazuna rääkymässä leijonanpennuille, joita ei kiinnosta kuunnella huolestunutta järjen ääntä. Oi Zazu. I feel your pain, bro.

Hemuli

Hemuliinkin samastun. Miettikää vaikka sitä kertaa, kun se uskoi löytäneensä uuden lajin mutta ei halunnut puhua siitä ennen kuin kasvitieteelliseltä seuralta tuli vahvistus, ja sitten kun se vahvistus tuli niin se ei muusta puhunutkaan. Ja jos käy hyvä tuuri niin joku tekee lettuja sen kunniaksi.

Myönnetään, että muumihahmoista Hemulin lisäksi samastun myös Vilijonkkaan (etenkin Muumilaakson marraskuun versioon), mutta hei, Hemulilla on maailman pähein mekko. Tahdon tuollaisen. Puoleen reiteen ylettyvänä versiona kenties. Ai että olisi nätti.

Manny

Elokuvasta Poutapilviä ja lihapullakuuroja. Ovela hahmo, jonka kautta lastenelokuvaan on jo parilla dialoginpätkällä ujutettu ainakin allekirjoittaneeseen kovin iskevää huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä.

Sam Sparks: We need a doctor! Is anyone here a doctor? Anyone?
Manny: I am a doctor.
Sam Sparks: You are?
Manny: I was, back in Guatemala. I came here for a better life. Pretty great decision, eh?

Manny: You are going to need a co-pilot.
Sam Sparks: You are a pilot, too?
Manny: Yes. I am also a particle physicist.
Sam Sparks: Really?
Manny: No, that was a joke. I am also a comedian.


Kenen pitäisi olla tässä listassa päheytensä takia? Kuka muu muistuttaa minua?  Entä kehen sinä samastut? Tahdon kuulla.

Matthew

Tunnustan heti suorilta, että Matthew McConaughey on mulle joku naurunappulaa kutitteleva piste. Riittää että kuulen sen nimen niin alkaa huvittaa ihan suunnattomasti. Jos täytyy nähdä kyseisen hemmon elokuva niin olen ärtynyt, mutta niin kauan kun kyse on nettimeemeistä niin loputon nauru vaan on se juttu. Seuraava kuva huvittaa mua enemmän kuin laki sallii.

Kävin hakemassa keburullan Pick-Up Pizzeriasta tänään. Ei olisi kannattanut. Sen pituus oli silmämääräisesti arvioiden 23 cm ja siinä oli liikaa kastiketta joka oli liian vetistä ja tahmensi kädet ja koko naaman koska olin piqueniquella. Mutta tulipahan testattua, ja tulipahan testattua yksin niin ei tarvinnut kenenkään kaverin tehdä samaa virhettä. Luulen että tuolta vois kyllä saada ihan jees kiinalaista, oli nääs kiinalaisen näköisiä työntekijöitä kaikki paitsi yksi vanha setä.