Piina ja Paniikki

Tänään tein listan pelottavista asioista.

Ei se oikein auttanut tulemaan toimeen niiden kanssa.

Huomenna pitäisi matkustaa bussilla vaihdollisella yhteydellä lentokentälle, päästä koneeseen ja sitten toisella lentokentällä hankkia lippu bussiin, eikä ole taattua, että kumpikaan mahdollisista maksuvälineistäni kelpaa. Ja viikon päästä pitäisi seikkailla takaisin. En vaivaudu edes väittämään ettenkö olisi täysin paniikissa. Tämä päivä ja eilinen ovat olleet 75-prosenttisesti pelkkää paskaa ihan suoraan sen takia, että tiistaina pitää löytää liikennevälineisiin, joista myöhästyminen on yksi voimakkaimpia pelkojani. Kiittäkää onneanne ettette ole lähdössä mukaani.

Jottei matkustaminen olisi ainoa minua vararikkoon suistava asia, kävin tänään hankkimassa myös derby-vakuutuksen.

Sitten heitin läskiksi ja lusikan nurkkaan ja menin ruokakauppaan ja poimin mukaani suolakeksejä, remouladea, kolmioleivän, nugetteja, suklaapatukan. Suklaapatukka on huomista matkaa varten ja sen saan syödä siinä vaiheessa kun paniikki kasvaa niin suureksi että tekee mieli käpertyä ojan pohjalle ja olla olematta olemassa.

Nyt pitäisi pakata. Olen yrittänyt hakea inspiraatiota yhdeltä lempibloggaajistani. Matkaan lähtee pelkkä Fjällräven täynnä risaisia sukkia, jotka ajattelin heittää roskikseen jossain päin Uppsalaa.

Koko päivän olen kuunnellut biisiä, jota ystäväni poikaystävä on päätynyt soittamaan jossakin vaiheessa joka kerta, kun olen hänet nähnyt. Paitsi sillä kerralla kun kävelin ohi puistossa enkä tunnistanut ennen kuin jälkeenpäin. Siis tätä biisiä jonka tähän alle upotan. Genre ei ole suosikkejani, mutta joku tässä biisiyksilössä uppoaa.


Parin viikon päästä aion yrittää aloittaa opiskelun taas ahkerampana ja järjestelmällisempänä ja aikuisempana kuin viime vuonna. Ja köyhempänä. Ja kiireisempänä.

Haaveilen että vielä jonakin päivänä minulla on keittiönpöytä ja sohva. Ei tässä kämpässä, mutta seuraavassa tai sitä seuraavassa.