Elämä on pitkä puutelista, se silloin tällöin täyttyy suudelmista

Opiskelufiilikset



Hölmö rakkaus-fiilikset

Kanssabloggaaja lähti hyvin lähelle Irlantia (mun mielestä on ihan okei määritellä mitä vain Irlannin kautta), minä lähdin kauppakeskusheseen tienaamaan.

Onneksi lentolippuja brittilandiaan saa rahaa vastaan. Eipähän tarvitse miettiä, mihin nuo megalomaaniset palkkatulot käyttäisi.

Talvi on jo hurjan pitkällä ja minä en ymmärrä, mihin aika on taas karannut. Kohta tulee kevät, ah ihana kevät, ja sitten tulee kesäangsti.

Olen tuntemistani ihmisistä ainoa, joka ei juurikaan pidä kesästä. Tai no, kyse ei ehkä ole niinkään siitä, etten pitäisi kesästä. Kesä vain on yksi niistä asioista, joita vähän pelkään.

Rutiinit rikkoutuvat ja pitää keksiä uusia, toukokuussa jo alkaa ahdistaa juhannussuunnitelmat tai niiden olemattomuus, töitä on liikaa tai ei ollenkaan, eikä kukaan ymmärrä mun tarvetta vetäytyä sisätiloihin silloin kun on yli 24 astetta lämmintä. Lempi-ihmiset ovat superkiireisiä tai liian kaukana ja elokuun lopussa huomaan, että katohan, siinä se kesä onneksi menikin ja taas on syksy!

Olisi ihanaa joskus oikeasti osata nauttia kesästä, kuunnella PMMP:n Kesäkavereita ja miettiä että kas, täähän kertoo mun elämästä.
Ehkä tänä kesänä.

Onneksi siihen on vielä aikaa, onneksi on vielä valkoista kaikkialla, onneksi mulla on maailman mukavimmat työkengät ja uusi lempparitumblrsivu:

http://thingsfittingperfectlyintothings.tumblr.com/

Pikaterveiset vierailta mailta

Tahdon mun omat ihmiset. En jaksa tavata uusia. Ne on kaikki ihan perseestä.

En voi kirjoittaa tätä vaihtoblogiin, koska siellä pitää pitää joku taso ja sensuuri.

Hei olen Britanniassa

Rahaa vastaan voisi uudessa opinahjossani saada kouraansa Starbucks-mukin Starbucks-sisältöineen. Tai vaikka kaljaa, jos se kiinnostaisi. Tervetuloa vain Student Unionille.

Syön D-vitamiinia, mutta koko ajan väsyttää silti.

Kuinka paljon Salt&Vinegar-perunalastuja voi vetää napaansa ennen kuin kyllästyy perunalastuihin konseptina?

(Kämppiksiini verrattuna syön silti terveellisesti. Ja joku niistä söi mun pakastepizzat. Viestilappuni aiheesta ei ole edes pahasti passiivis-aggressiivinen. Olen aikuinen ja kypsä ja hyvin zen.)

Me tykätään Aarteesta

Minulla on nykyään hiusharja.

Ihan oikea puinen aikuisten ihmisten hiusharja.

(Loppuuko nyt tämä hiusharha?)

Se on ruumiskaupasta elikkäs Body Shopista. Minna antoi sen minulle, kun täytin 21 vuotta. (Black Jack!!)

Sen nimi on Aarre, mutta tokihan se tottelee myös nimiä 'syntymäpäivälahja' ja 'my precious'.

Kuka tahansa, joka on nähnyt edellisen harjani, varmaan kiljuu riemusta kuullessaan tämän uutisen. Se oli sellainen H&M:n pienen perusmallin raidallinen edustaja, melkein kymmenen vuotta vanha ja rakkaalta ystävältä tuliaisena Tukholmasta saatu. Se oli vanhuuttaan menettänyt suurimman osan harjaksistaan ja siihen oli haljennut piikkipohjaan pitkittäissuuntainen viilto, joka sai sen näyttämään kaikin puolin naisen alapäältä, minkä takia tätä harjaa yleisesti kutsuttiinkin vaginaharjaksi. (Tai kutsutaan yhä, kunnes keksin arvollisen tavan viettää hautajaisia.)

Käytännössä siis minulla on oikeasti harjatut hiukset ensimmäistä kertaa niin pitkään aikaan, etten edes muista.

Koska olen liian laiska valokuvaamaan kumpaakaan harjaani, laitan tähän kuvan Colin Firthistä.

jag har ett liv, mitt jävla framgångsrika liv

Nauroin äsken 37 minuuttia puhelimeen ja tajusin että mä olen löytänyt opiskelukavereistani yhden ihan oikean ystävän,

nauroin onnellista epäuskoa lukiessani "haluaisitko tulla haastatteluun ja kenties sitten töihin meille",

nauroin eilen koko illan joukossa, johon en ajatellut sopeutuvani mutta sopeuduinkin varsin hyvin,

nauroin tänä aamuna herättyäni, koska elämä on niin käsittämättömän hassua ja alati muuttuvaa, spontaania ja hyvällä tavalla kummallista,

nauran myös vähän muistellessani Darth Vader -avautumisrinkiä, kahta ihmistä yhdessä aamutakissa sekä lievää korvienpunoitusta aiheuttavia juttuja parin päivän takaa,

ja hymyilen vähän, sillä olen kuullut niin paljon kauniita sanoja ihmisiltä, joilta en niitä todella odottaisi.

Kuuntelen huonoa musiikkia ja pidän siitä, syön suklaataskumuroja koska en jaksa tehdä kunnon ruokaa, koska sit mä mietin että ehkäpä elämä ei olekaan niin vakavaa,

voi lihoa ja panna ketä vaan, 

terveisin Heli Kajo

Oho

Sain tulitikkuaskin. Sen minulle ojensi paikallisessa ravintolassa tiskille kulkiessaan keski-ikäinen mies, jonka mielestä olin niin kuuluvaääninen, että pääsisin varmasti rikkaisiin naimisiin. Tikuilla voisin kuulemma sytyttää omakotitaloni palamaan ja sitten saada vakuutusrahat. En kyennyt naurultani vastaamaan.

"Vittu sun äitiäs varmaan vitutti kun sää olit lapsi", sanoi ystävä, kun lähtövalmisteluni juuttuivat noin tunniksi kohtaan sukkahousut.

Se kaivattu 2012-teksti

Koska en muista elämästäni yleensä juuri mitään, kerron kuluneesta vuodesta stalkkaamalla omia blogejani. Eli suppea katsaus, olkaa hyvät:


Tammikuu

Värjäsin hiukseni punaisiksi ja olin kauhuissani kun sävy ei mätsännyt nännieni väriin. Tein suuria päätöksiä haaveilupolitiikan suhteen. Askartelin hyvän maun rajalla horjahtelevia postikortteja. Täytin 20 vuotta.

Helmikuu

Lintsasin koulusta ensimmäisen kerran elämässäni. Perustin toisen blogin.

Maaliskuu

Ostin lipun Nickelbackin konserttiin. Vajosin The Hunger Games -kauteen. Perustin kolmannen blogin.

Huhtikuu

Matkustin Milanoon. Pakotin Minnan ostamaan pahaa banaanilimsaa. Kirjoitin runon joka päivä.

Toukokuu

Puola tapahtui: hiekkainen nuttura, liikaa kebabia josta johtuen huutohikkaa kaduilla, melkein kuin olisi oikea ihminen muiden joukossa. Kesäloma alkoi. Työt alkoivat. Katsoin Gleetä.

Kesäkuu

Rullaluistelin töihin. Luin paljon kirjoja. Olin yleisen onnellinen elämästä.

Heinäkuu

Leivoin pahanmakuisia asioita. Iloitsin, kun ystäväni saivat mukavaa postia yliopistolta. Luin lisää kirjoja.

Elokuu

Työt loppuivat. Olin iloinen ja surullinen. Matkustin Uppsalaan. Katsoin The Big Bang Theorya. Tapasin Hemulin.

Syyskuu

Kävin kaksi kertaa Helsingissä. Toisella kerralla koin valaistuksia. Toisella kerralla näin Nickelbackin. Kumpikin oli upeaa. Aloitin jälleen opiskelun ja olin siitä välillä jopa innoissani. Leikkasin tukastani 20 cm, tai ehkä se oli elokuun lopussa, en muista enää.

Lokakuu

Olin sekaisin Sherlockista. Elin välillä kurinalaista elämää. Uin jääkylmässä järvessä ja olin muutenkin onnellinen yhden orkesteriviikonlopun ajan.

Marraskuu

NANOWRIMO. Kävin larppaamassa. Lisäksi olin yleisesti hämmentynyt.

Joulukuu

Kuuntelin jouluradiota. Sain derby-joukkueelta vuoden parhaan hittaajan kunniakirjan. Olin entistäkin hämmentyneempi.


Ja mitä tein, kun vuosi vaihtui? Kirjoitin tätä postausta.


Entäs ensi vuonna?

Siitä on tuleva jotakin hienompaa. Tajusin, että olen ollut vuonna 2012 onnellisempi kuin kenties koskaan aiemmassa elämässäni, mutta että vuoden loppua kohden tämä onnellisuus on ollut vähenemään päin. Toivottavasti tammikuussa osaan tehdä asiaan muutoksen. Toivottavasti osaan järjestää asiani Walesin suhteen niin, että olen onnellinen, ja toivottavasti saan kesällä elää huolettomuuden hetkiä ja toivottavasti muistan lukea kirjoja ja myöskin kirjoittaa niitä. Tervetuloa, vuosi 2013: nyt on hyvä aika aloittaa alusta. (Kui kliseistä, mutta silti.)

En tee uudenvuodenlupauksia, mutta voisin asettaa tavoitteita:
älä pelkää
sano kyllä
jätä muillekin dippiä


Toivotan kaikille Milkshakespearen lukijoille tankeroespanjalaisittain hyvää uutta anusta ja ennen kaikkea vähemmän ahdistunutta sellaista!

Ps. Lisää uusivuosipohdintaa näemmä kolibripuolella.