Nanoni rikkoi tänään 30 000 sanan rajapyykin. Se tekee 60 % eli voitto alkaa jo olla ovella ja vaikka vähän nyppiikin välillä avata se sama kirjoitusikkuna (mitäs olen totuttanut itseni one-shotteihin ficcailun parissa, oma vika) niin on lohdullista huomata, että jopa silloin, kun ei inspiroi eikä huvita, niin tonnin riipaisee siitä huolimatta ilman suurempaa tuskaa, ja vaikka enemmänkin, jos aikaa on (ehkä joskus tulevaisuudessa aikaa on, kun ei ole muita velvoitteita kuin kirjoittaminen), ja se teksti on ihan kelvollista ja yleensä edistää tarinaakin juuri sopivan verran. Olen jaotellut suuret linjat kolmanneksiin, eli nyt on muutama tonni aikaa kutoa viimeisetkin keskimmäisen kolmanneksen langat mukaan tähän kuvakudokseen, ja sitten saankin alkaa kasvattaa jännitystä loppua kohden! Pääsen oikein mässäilemään ahdistuksella! Varsinainen loppu on itsellenikin vielä hivenen auki. Kahden ensimmäisen aikatason loput kyllä luulen tietäväni, mutta kronologisesti ajatellen viimeiset tapahtumat saa alitajuntani selvitellä sitten, kun pääsen sinne asti. En malttaisi odottaa.
Lisäksi olen syönyt täytekakkua ja kaventanut Ekocenteriltä löytynyttä Vilijonkka-henkistä violettia mekkoa niin että se nyt nuolee naisellisia kurvejani (not). Ja näkisittepä kynteni! Ne ovat olleet näin pitkät viimeksi ehkä kahdeksannella luokalla!
Sitten tämän lähetyksen todelliseen ideaan. Kuvia kuvaamaan allekirjoittanutta! Kun kerran Laura, niin sitten minäkin...
Tavoilleni uskollisena selasin tietenkin koko andthat'swhoiam-sivuston läpi, ettei vain mikään nerokkaasti minua kuvaava kuva menisi sivu suun. Nyt jos jotain puuttuu, niin se on ihan vain oma vikani. (Saa täydentää kommenttiboksiin jos selvästi olen missannut jotain.) Muutaman tosin jätin pois ihan vain siksi, etten halunnut kuvailla itseäni kovin monella samalla kuvalla kuin Laura itseään, koska sehän olisi tylsää!
Näin unta, että mulla oli sipsejä ja dippiä ja siinä unessa myös sain yhden sivuaineoikeuden, jota todellisuudessa minulla ei ole kovinkaan suurta todennäköisyyttä saada vaikka kovasti haluaisin. Tänään olen sitten nukkunut päiväunet katsoessani Naapurini Totoroa - olipa muuten karua yrittää löytää se dark totoro -symboliikka sieltä rivien välistä ja miettiä mitä kamaluuksia mikäkin voisi symboloida, jos oikein kuvainnolliseksi mentäisiin. Ne ilonkiljahdukset siellä ruudulla muuttuivat kauhunhuudoiksi kyllä unisessa päässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlainen faniposti tänne.