torstai 1. marraskuuta 2012

Marraskuun mukanaan tuomia asioita

Osaan nykyään ulkoa pannukakun reseptin ja tällä kertaa sulatin pinaatit pienessä kulhossa sen pussin sijaan. Kyllä tämä tästä. Ystävääni T:tä lainaten: "Jotkut ihmiset on sellaisia, että niille kaikki tuntuu olevan vaan kauhean helppoa. Mutta sää saat pienistäkin asioista kauhean vaikeita." (Tämä siis silloin, kun minulla oli pussillinen sulanutta pinaattimössöä jumissa pussin seinämillä ja sitä maidolla tuloksettomasti huljuttelin sieltä pois.)

Viime yönä alkoi NaNoWriMo ja olo on sen mukainen. Piti kirjoittaa koko päivä, mutta eihän siitä mitään tullut, pidin nettitaukoja vähän väliä.

Takana 15000 sanaa.

En ole vielä joutunut turvautumaan zombeihin, maailmanloppuun, pornoon tai muihin oljenkorsiin, joilla sanamäärää niin helposti ja nopeasti täyttäisi. Hyvä minä! Voi tätä ylpeyden tunnetta!


Tämä kuva on tällä hetkellä lempikuvani maailmassa.

Pitäisi varmaan joskus kokeilla huumoripainotteista nanoa, johon voisi tuoda juurikin mitä tahansa juonenkäänteitä. Tiedä sitten, mikä se järkevä osa minussa on olevinaan, joka käski toteuttaa käyttökelpoisen idean. Ensimmäisenä osallistumisvuonna, hyvänen aika.

Pahoittelen tämän tekstin sekavuutta. Asioita päässä oli liian monta statuspäivitykseksi, ja tästä tuli sitten melkein vahingossa blogiteksti.

Piti kirjoittaa vielä parisataa sanaa sitä romaanintekelettä, mutta päähenkilöni päätti alkaa näyttää Benedict Cumberbatchilta, ja se ei käy laatuun, koska olen kuvaillut hahmoni vallan toisenlaiseksi, hänen kun ei kuulu olla kuuma. Siinä vaiheessa kun sormet jo olivat kirjoittamassa hahmon nimen sijaan 'Sherlock', päätin että ehkä tämä on tässä tältä illalta, ainakin siihen saakka, että pinaattipannukakkuni on paistunut ja turvallisesti vatsassa.
(Johtuu ehkä siitä, että mun toisella päähenkilöllä Tuulalla on aika lailla mun ruumiinrakenne ja mun entinen tukka ja siksi mun mielestä olis ainoastaan oikeus ja kohtuus että kun se päätyy suihkunraikkaana nojatuolissa istuvan miehen lähettyville niin se mies olisi esim. sitten se Sherlock. Sitä paitsi miljöö on sillä hetkellä brittiläistyyppinen kirjastohuone, jossa on kokolattiamatto. Those bitches were asking for it.)

PS. Oon miettiny pitäiskö osallistua Movemberiin. En sano millä viiksillä koska täällä on alaikäisiä.

5 kommenttia:

  1. Minä yritin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä pannukakun ja siitä tuli ison salaattikulhon muotoinen, hämmensi.

    VastaaPoista
  2. Näin pienistä asioista ilahtuvana olisin ikionnellinen jos osaisin tehdä salaattikulhon muotoisen pannukakun!

    VastaaPoista
  3. Tahdon todella lukea sun nanosi sitten, joohan.
    Vaikka päähenkilö ei päätyisikään suihkunraikkaan Sherlockin/Benedictin viereen. En kyllä katsoisi pahitteeksi jos päätyy.

    Minäkin saatan huomaamattani kirjoittaa sekopäisiä tarinoita rakastamistani fiktionaalisista hahmoista. Jokaisesta hyvin alkaneesta tekeleestä tuleekin roisi crossover Sherlockin, Frasierin, Watchmenin, Veljemme on neron ja Fight Clubin kesken, jes! (Miksi keksiä uusi henkilö kun Tyler Durden on niin kuuma?!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se joskus julkaistaan niin kerron siitä kyllä blogissa! (Ja jos sitä ei julkaista niin voin yhtä hyvin laittaa sen nettiin, joten kävi miten kävi, sen lukeminen lienee mahdollista.)

      Ensi vuoden nanon voisin kirjoittaa vain minä/Sherlockia. Avaruusninjoja ja pornoa.

      Entä jos Tyler Durden ja Sherlock päätyisivät samaan todellisuuteen? Mikä enää olisi totta?

      Poista

Kaikenlainen faniposti tänne.