Se on matkakokoinen, harmaa kirjoituskone, joka kirjoittaa punaisella tai mustalla oman valinnan mukaan. Siinä ei ole huutomerkkiä, eikä iso A-kirjain tahdo aina erottua.
Siitä tulee minulle joko vieraskirja tai tapa purkaa päätäni - en oikein osaa kirjoittaa käsin.
Okei, osaan tarvittaessa, kyllä 12 vuotta peruskoulussa sentään kirjoitustaidon takaavat, mutta en vain tykkää. Käsin kirjoittaminen on vaivalloista ja vihko aina väärän kokoinen, puhumattakaan mustekynästä joka tahraa käden.
Olivetti kotelossa (kuva täältä)
Olivetti alasti (kuva täältä)
Elämä on niin kovin mukavaa aina välillä, kuten esimerkiksi juuri nyt. Kahvi on tummapaahtoista ja hyvää, viisi kiloa vadelmaa odottaa pakastusta ja talvisia aamupalahetkiä (ihan itse poimin!) ja minulla on ihana, ihana tuleva koti jonka ovi on aina auki ihanille ystäville.
Ja palkka tuli tilille.
Ah onnea.
Kirjoituskoneesta olen tosi kateellinen. Haluaisin itsellenikin sellaisen. Saanhan kokeilla tuota joskus? Saanhan?
VastaaPoistaSaat toki! Olen nähnyt kirppareilla itse asiassa viime aikoina useampiakin yksilöitä, mutta monet niistä eivät toimi/puuttuu kirjaimia/törkeä hinta.
VastaaPoistaJoo oon kans katellu kirppareilla, mut sit ku en oo jaksanu perehtyä että kuinka rikkinäinen mahtaa olla kun on halpa, ni oon aina jättäny ostamatta.
Poista