Evakko

Kaksi siskoa samassa huoneessa koko loman ajan?
Söpöinä pesukarhuina kanootissa matkalla samaan suuntaan?

Voisi onnistua.

Jossain vaiheessa tulee kuitenkin allekirjoittaneella raja vastaan. Jos siihen huoneeseen ei saa mennä, koska siellä puhutaan puhelimessa 24/7, on aika pakata patjansa ja siirtyä toiseen residenssiin (oletan, ettei siskoni lue tätä, muuten joutuisin kai perherauhan nimissä käyttämään sanaa "huone" tai jotakin muuta väritöntä speaking-for-dummies-henkistä ilmaisua, koska kuulostan kuulemma siltä että yritän päteä, kun puhun siten kuin tavallisesti puhun).

Noh, jos kuunteleminen on kielletty, niin en sitten kuuntele.

Tilanne on muutenkin suunnilleen seuraavan kuvan mukainen, eikä toinen osapuoli sitä edes huomaa, koska on liian keskittynyt kertomaan millä kaikilla tavoilla olen epäonnistunut ihmisenä. Niin ja puhumaan puhelimessa.

Sillä erotuksella, ettei kumpikaan ole goth eikä gay.

Pardon my French, mutta vittu mitä paskaa.


Mitäs muuta perhejouluun.

Isi antoi minun pitää vaihtorahat käytyäni kaupassa, noin kaksi euroa, ja ohjeistus kuului:
"Älä käytä niitä niihin ja niihin ja huonoihin miehiin."
Ensimmäiset niihin ja niihin taisivat tarkoittaa viinaa ja tupakkaa.
Sanoin, että eipä tuolla summalla hyviäkään miehiä saisi.
Ostin suklaata.

Lisäksi käytiin seuraava keskustelu jo mainitun isosiskon ja 8-vuotiaan pikkusiskon välillä:
I: "Miia, älä ole koko ajan noin kärttyinen." (Toim. huom. en ollut kärttyinen.)
P: "Ei Miia ole kärttyinen."
I: "Onpas."
P: "No sitten minäkin olen."
Kävin heittämässä yläfemman. Joku sentään ymmärtää minua tässäkin perheessä.

Kommenttiloota ottaa vastaan jouluavautumisia. Söitkö sinäkin enemmän kuin itsesi tai muun perheenjäsenen mielestä on hyväksi?

Kollektiivinen erakko

Olen havainnut, että erakoitumispiirteistäni huolimatta tarvitsisin ympärilleni ihmisiä. Sellaisia, jotka asuisivat samassa asunnossa ja joiden kanssa voisi jutella ja joihin voisi ärsyyntyä ja joiden kanssa voisi yhdessä siivota ja joille voisi huutaa ja joiden kanssa iltapalaa syöden voisi lykätä kouluesseiden kirjoittamista iltamyöhään. Ihmisjoukkoa josta voisi halutessaan erakoitua, mutta joka olisi kuitenkin tarvittaessa olemassa ihan konkreettisesti eikä vain puhelimen välityksellä.

Välillä on vähän ikävä yhdeksänhenkisessä perheessä elämistä. Minkähänlaiseen kommuuniin sitä pitäisi muuttaa, että saisi illuusion perheestä ylläpidettyä aikuisenakin, kun oma lapsuudenperhe on hajaantunut luultavimmin ympäri Suomea ja ehkä sen ulkopuolellekin.

Tajusin viime yönä, että ihan yhden käden sormilla laskettava määrä vuosia lienee siihen päivään, kun valmistun yliopistosta, ja viimeistään silloin muuttanen satunnaisten kämppäkavereiden luota ihan omaan kämppään, jonka ovessa lukee pelkkä oma sukunimi. Tai kyllähän minä tämän olen tajunnut jo aikaa sitten, ja olen innolla odottanutkin, mutta tällä kertaa iski tajuntaan, kuinka kauhean lopullista se sitten onkaan. Että siellähän sitä sitten yksin istutaan, syödään aamupalaleivät ylhäisessä yksinäisyydessä ja öisin kuunnellaan kaikuvaa hiljaisuutta. Ehkä jopa puoli vuosisataa. Sitten, jos niin vanhaksi elän, oletettavasti pikkuhiljaa muutan vanhainkotiin, jossa lienee seuraa, joskin seniiliä sellaista, mutta enpä taida siinä vaiheessa itsekään kovin terävä enää olla.

Onko hauskaa, onko.

Siinähän se uneton yö sitten menikin kivasti. Tyhjää tulevaisuutta ihmetellessä.

"Ei hillitä voi kieltään"

Olen tässä pohtinut erästä asiaa.
Se liittyy ns. joulubiisiin nimeltä Joulupukki suukon sai.
Ainahan minä olen ajatellut, että typerä biisi, ja typerä lapsi (voi mikä nauru syntyiskään jos isi sais tietää tään?? nauru my ass), mutta äskettäin havaitsin tärkeän seikan, joka liian usein jää huomiotta.

Yleisestihän tulkitaan, että se kappaleen isi nyt vain ei ole ehtinyt vaihtaa pukin asua pois päältä.


Mutta.

Joulupukki suukon sai on amerikkalainen biisi.
Amerikassa joulupukki ei vieraile iltaisin lasten luona ja kysele niiltä tyhmiä.
Amerikassa joulupukki käy öisin, kun lapset nukkuvat.
Ja mikäli en ole aivan väärässä, joulupukkia ei ole olemassa, vaan lasten vanhemmat jättävät lahjat sukkiin takanreunalle, tai kuusen alle, tai mihin nyt sitten jättävätkään.


Tästä päästäänkin suureen kysymykseen:
miksi isillä oli joulupukkiasu päällä?
Lapsia varten se ei voi olla, koska amerikkalaiset lapset eivät kohtaa joulupukkia. Koska joulupukki "vierailee" öisin. D'oh.

Rautalangasta väännettynä: tämä mukamas jouluinen kappale ei kerrokaan hupsusta tilanteesta, jossa vanhemmat sattuvat pussaamaan keittiössä jouluilonsa keskellä. Tai no, siitäkin, mutta ensisijaisesti tämän laulun sanoman ytimessä on äidin mieltymys joulupukkiasuisiin miehiin.


En tiedä teistä, mutta minun mielestäni ajatus on aika inha. En vapaaehtoisesti suutelisi kyllä valkoista tekopartaa.


... Okei, myöntää täytyy, että minulle on jäänyt vähän hämäräksi, miten tällä lapsella sitten oli "nalle uus", mutta... amerikkalaiset. En hämmästyisi vaikka se nalle olisi ollut joku esijoululahja. Kunhan minun ei tarvitse luopua teorian luomisen aiheuttamasta onnistumisen tunteesta.

HOX!

Joulukuu on täällä!

Kuvaa klikkaamalla pääsee joulukalenteriin joka on täynnä kauniita poikia!


Mielestäni tämä on aikamoista edistystä viime vuoden kansanedustajakalenteriin verrattuna. Saatan toistaa itseäni, kun sanon noin, mutta olen pelottavan ylpeä näkemästäni vaivasta ja sen tuloksista. Ja olihan tuo googlettelu ihan hauskaakin, tunnustan.

Että hyvää joulunodotusta sinne kotikatsomoihin.

One (in a million)

"Urheilu ei kiinnosta mua yhtään ja se on keskeinen rakennuspalikka minäkuvassani." - Pöysti

Ei kiinnosta ottelut. Ei kiinnosta että meidän laitoksen remontoidut tilat on liikunnan laitoksen vieressä (en minä sieltä ketään edes tunne enkä tule tutustumaan).
Pöystin sanailu kyllä vähän kiinnostaa. Ja derbytreenit. Ja se, että varpaat ylettivät pienen hetken ajan ovenkarmille, parin metrin korkeuteen. Lonkkavikahan siitä tosin tulee kun yrittää. Kipua ja särkyä on pienen ihmisen elämä.



Odotan huomista koska pääsen availemaan joulukalentereita.
Itsekin olen päästänyt luovuuteni jälleen valloilleen! Kuinka moni muistaa viimevuotisen joulenterin josta paljastui kansanedustajia? Hyvät hyssykät, toivottavasti ei kukaan.
However, tänä vuonna joulukalenterista paljastuu jotain aivan muuta. Kuka tykkää, kuka ei - ja Julialtahan tämän nettikalenterin vilkaisukin on luonnollisesti kielletty.

Olen myös astunut ulos mukavuusalueeltani epävarmojen systeemien maailmaan ja tehnyt ensimmäiset PayPal-ostokseni. Se oli näennäisen helppoa, mutta en anna hämätä itseäni moisella. Jossakin vaiheessa menee vielä vikaan.



Minulla on hieno pyyhe, jossa lukee Don't Panic. En muista, puhuinko siitä jo, mutta se ansaitsisi maininnan vaikka jokaisessa tekstissä, joten en jaksa tarkistaa.

Eilen oli vapaapäivä, ostin Kariniemen broileripyöryköitä, ne olivat yllättävän halpoja. Kun olen lopettanut kirjoittamisen, paistan ja syön viimeiset.

Illalla on laitoksen pikkujoulut. Kai sinne olisi raahauduttava.

Viime viikko oli täynnä deadlineja ja tenttejä. Toivottavasti suoriuduin edes melkein kaikista suhteellisen kunniallisesti.

Välillä tunnen olevani t-rex.

Kohta on aika ostaa ja päällystää uusi kalenteri. Fingerpori vai solidaarisuus?

Suunnitelmat loppuviikolle: kirjoita joulupukille.

Otsikon biisi alkoi soida päässä viime viikon tiistaina mutta on jo lähes vaimentunut.

huilumusiikkia ja huonoa huumoria

Siis voi hyvänen aika, miten rakastankaan panhuilumusiikkia. Mun lemppari on El Sikuri kahdesta syystä: en tiedä muita ja sillä on kiva nimi.
Se kuitenkin siitä El Sikurista. Löysin nimittäin myös maailman parhaan kappaleen!! Oikeesti, musiikki on viety uudelle tasolle tässä! Niin hyvä! Paras!

Tiedän, ettei kukaan oikeesti availe niitä youtubelinkkejä mitä muut linkittää (paitsi jos siinä lukee jotain sex with horses super fun great dick homo orgasm)

.. just, ei oikeesti avaa silloinkaan, halusin vaan kirjoittaa noi sanat. (tän blogin taso on niiiin alhainen...)


MUTTA; kuunnelkaa tämä. Monta kertaa peräkkäin. Kovalla.

PAINAKAAPA TÄSTÄ KUN TUO LINKKIASIA EI TOIMI!1 

Rakkaudella, Laura

gay dancing is gay

Nämä tässä tanssivat ihan homona. Tanssitko sinäkin homona 6.12. ? Voit tanssia myös heterona, jos tanssit lampaan kanssa. Jos et halua tanssia lampaan kanssa, voit tanssia itseksesi. Jammin' is great.

Muistakaa, heterot. Vaikka tanssi on aistillinen ja jopa eroottisvivahteinen taiteenlaji, ei lampaiden kanssa sovi puuhastella tuhmuuksia. Vaikka olisi nauttinutkin liikaa maagista boolia ja svinhuvudinkakkua.

Mitä teille kuuluu? Kuinka maa makaa? 

Minä en ole muuten pessyt hiuksiani viikkoon ja nautin silti sosiaalisesta elämästä. 

Koko elma

Tässä videossa esittelen superpallokokoelmani.

Seuraavat asiat ovat huomionarvoisia:

1. ostamani joululevy taustalla: Bing Crosby, Nat King Cole, Elvis Presley ja muut vanhan kunnon musiikin tähtinimet

2. tuotesijoittelua: kaunis joukkuepaitani on rakastettavan ihana, ja odottakaapa kun pääsette näkemään eilen otetut studiokuvat! Muistakaa myös tykätä Jyväskylä Roller Derbystä facebookissa!

3. ihanan huoleton räsähdys jokaista palloa takaisin laatikkoon heitettäessä

4. jäätävä pokka jota näin tarpeettoman videon kuvaaminen ja julkaisu vaativat


Ja kun nyt ollaan selvästi saavutettu pohjakosketus postausten laadussa, suunta on ylöspäin. Lupaan.

Fat people are hard to kidnap.

Ensimmäiset opintopisteet: Portugali 1, 4 op ♥

Massaluennoitsijan ääni muuttui ihan darthvaderiksi, kun mikrofoni petti. Siitä tulin päätelmään, että introduction to management and leadership on ihan jees.

Viime aikoina olen lähettänyt huolestuttavan paljon postikortteja. Jopa pikkuveljelleni, joka täytti 18 ja heittää varmastikin kortin roskana takkaan heti sen luettuaan. Postimerkit loppuivat taas. Ajattelin käydä huomenna postitoimistossa, tai ylihuomenna, aukioloajoista riippuen.

Porsaanleikettä, perunamuussia ja sinappikastiketta sekä tuore sämpylä 2,5 € ja oli hyvää ja minulla oli satunnaista ruokailuseuraa ja viihdyin.

Sitten ostin master's herkusta neljä riisipiirakkaa. Ne olivat lämpimiä ja paperipussissa. Minulla on vielä munavoita viime viikonlopulta jäljellä ja olen oppinut pitämään siitä.

Tenttikirja on tavallaan kiinnostava. Enhän minä siitä mitään muista ja tentti on ensi kuussa ja silloin nyt viimeistään en mitään muista mutta minkäs teet kun kirjoja on rajoitetusti saatavilla ja tämä oli saatavilla nyt.

Parasta on kuitenkin, että hanipöö toi Saksasta Milka Noisettea. Olen syönyt sitä liikaa mutta en vielä tarpeeksi.

Nyt, sallinette minun poistua kuuntelemaan Brasilialaista Radio Novaa, lukemaan teosta Communication and Human Behavior ja syömään mysliä epänälkääni. Jos jaksan lukea kokonaisen luvun, palkitsen ehkä itseni lukemalla pätkän sitä kirjaa, josta viime kirjoituksessani puhuin mutta jota sitten lopulta häpeäkseni en tullutkaan avanneeksi, niin hyvä kuin se onkin. Huomenna ensimmäinen luento alkaa 12.15 (rakastan akateemista varttia) ja sitä ennen pitäisi käväistä tekemässä eräitäkin syntymäpäivälahjaostoksia koska sain putiikista tekstiviestin tuotteiden saapumisesta (ei, se ei ole kenellekään teistä, valitan) ja tulostamassa muutamia mainoslappusia, koska olen muka ehdolla joissakin edustajistovaaleissa täh.

Niin ja Hobbitille seuraava merkityksetön koodiviesti, joka ehkä huvittaa hänen suurta huumorintajuaan: "Anselmi".

Kaipaatteko te koskaan postauksia, joissa käsiteltäisiin jotakin tiettyä asiaa tai aihepiiriä tai edes ylipäätään käsiteltäisiin jotain.

"Your heart is both drunk and a kid."

Menin Tukholmaan. Metrolla ajaminen muistutti Pariisista ja hetken olin taas kotona. Ostin melkein sata postikorttia. Pian ensimmäinen niistä lähtee kohti Prahaa.

Sain antibiootteja nielutulehdukseen lääkäriltä, jolla oli miellyttävät kädet. Nyt pystyn taas nielaisemaan ruokaa ja juomaa alkamatta suunnitella omien hautajaisteni soundtrackia siltä varalta, että kurkkukipuun voisi kuolla. (TÄMÄ biisi! Makaaberina inside-huumorina.)

Pitäisi lukea tenttikirjoja, mutta en usko että tulen yhtäkään tenttiä läpäisemään kuitenkaan. Ihmetyttää hieman, miten kaikki muut sen tekevät.


Sisko osti minulle kolme mainiota Reese's butter cups -palasta kauniissa oranssissa pakkauksessa. Kehoitan teitäkin ostamaan. (Minulle.)

Haluaisin kirjoittaa positiivisen ja elämäniloisen postauksen, mutta en nyt keksi mitään sanottavaa sellaiseen. Voitte lukea niitä onnistuneiden ihmisten blogeista. Minulla on verkkarit ja finni keskellä nenää. Taitaa olla sopiva ilta lukea uudestaan Veronika päättää kuolla. Ja sen jälkeen muistaa, että opiskelen portugalia, koska haluan lukea sen alkuperäiskielellä. Ja sitten opiskella portugalia ja osata sitä ensi viikolla kokeessa, joka oli viime viikolla mutta johon jätin menemättä koska minuun sattui ja menin lääkärille jolla oli miellyttävät kädet.

On minulla kuitenkin uusi musta pitsimekko ja mustikkamehua. Tuolla jossain. Ehkä toisissa olosuhteissa voisin olla ihana. Nyt olen vähän surullinen.

Entä miksi minulla ei ole tässä kaupungissa yhtäkään ystävää?

!!Post Scriptum!! Kuka tietää, mistä otsikon lainaus on peräisin? Itse tietenkin tiedän.

no point included

Minulla ei ole mitään hauskaa sanottavaa, ei lystikkäitä kaskuja saati hulvattomia sattumuksia.

Olen tullut keski-ikään, käyn sunnuntai-aamuisin sienimetsässä, kulkisin paita housuissa jatkuvasti jos vaan minua ei siitä hyvästä kiusattaisi koulussa, ärsyynnyn jos en saa nähdä yksiä uutisia päivässä enkä ole 18 vuotta täytettyäni käyttänyt alkoholia kerralla yhtä siideriä enempää. Oikeastaan haluaisin joskus ehkä jopa lähteä käymään sellaisessa nuorison suosimassa yö-kerhossakin, vaikka toisaalta Sarahovin päivä-kerho olisi enemmän minua varten.

Lisäksi käyn koulua, pelaan jalkapalloa tätien kanssa ja pallottelen ajatuksella kunnallisvaaliehdokkuudesta.

This is boring, ehh?

Seuraavassa jaksossa: Minä ja Siddharta Gautama, part one.

Parhaus

Aamupalaa tarjottimella sänkyyn.
Jogurttia ja vastapaistettuja lettuja ja appelsiinimehua.
Ei, ei ole syntymäpäivä tai nimipäivä tai mikään juhlapäivä.
Ystävyyden 8-vuotisjuhlavuosi on mutta sillekään ei ole nyt mikään päivä.

Ja se parsa jaksaa kuunnella kun lapselliset ja alkavasta aivovammasta kielivät kommenttini tuhoavat hyvien leffojen herkät hetket.
(PS. legendaarinen peseytymiskohtaus)


Kyllä joku saa siitä vielä täydellisen vaimon joskus. Toivottavasti ei ihan pian. Koska kukas minusta sitten pitää huolta.

Pitäisi tehdä läksyjä ei kun siis tarkoitan toki että onpa antoisaa olla osa tiedeyhteisöä, jonka sivistystä laajentava toiminta ei rajoitu ajallisesti tai paikallisesti.

PS. Ai niin, S, löysin sun karkit ja söin ne koska olit jo mennyt rovikseen.

Eu escrevo

Ostin näkkileipää ja Rainbowin maapähkinäsuklaapatukan.
Keski-ikäinen mies edessäni kassalla osti Elovenan kauravälipalakeksejä ja Rainbowin toffeesuklaapatukan.
Minua huvitti.
Niin ovat ihmisillä yhteneväiset hairahdukset.

Äiti toi viime viikolla appelsiinimehua, juustoa, patongin.

Keitän kaurapuuroa. Ripottelen sokeria lautaselle vähän puuron alle, koska puuron päällä oleva sokeri loppuu puolessavälissä syömistä ja loppu puuro on sen jälkeen masentavaa.

Minulla on nyt internet. Istun sängyllä ja ajattelen: minun ei tarvitse enää kävellä yliopistolle, kun haluan lukea sähköpostini.

Ylitin budjettini moninkertaisesti viime kuussa. Tämä kuukausi ei näytä paremmalta sen suhteen. Mutta edessä on päivä Tukholmassa. Jo se on sen arvoista, jo Jo on sen arvoinen.

Opettelen kirjoittamaan peilikirjoitusta. Olen siinä nopea. Opettelen myös portugalia. Eu quero falar português muito bem.

Luin facebookista, että kämppikseni on viikon lomalla Pariisissa. Ilahduttavaa.

Hiukseni kasvavat. En osaa päättää, mitä haluan niiltä.

Aion olla tulevaisuudessa enemmän kyllä tai ei ja vähemmän ehkä. Joudun tarttumaan jokaiseen lauseeseeni uudelleen, poistamaan pelon ja sellaiset pahat asiat kuin kai ja jos nyt mitään ihmeellistä ei satu niin.

Pidän siitä laulusta, jossa lauletaan ai-ai-ai.

Rullaluistimien pitäisi saapua tällä viikolla.

Mutta mihin minä haen vaihto-opiskelemaan?

i am a level 21 sailor draco

Hola hola!

Olen ottanut epämääräisiä valokuvia, jotka kuvastavat uutta elämääni kuuluisassa Jyväskylässä.
Kuvat ovat kuitenkin kamerassa, joka on Jyväskylässä, jossa minulla ei ole toistaiseksi omaa nettiä, ja minä olen nyt viikonloppua viettämässä kotikotona, jossa on netti, mutta ei kameraa, joka on Jyväskylässä.

Oho.

Maanantaista alkaen opiskelen portugalin alkeita.
On minulla muitakin kursseja; pääainettani yhteisöviestintää nyt tietenkin, ja sitten ranskaa - viikonloppu aikaa kerrata lukion oppimäärä!! - ja kenties syksyn aikana jopa bisnesjuttuja.

Opiskelijaelämäni ei ole erityisen villiä. Eräissäkin bileissä tajusin, että illan kohokohta oli, kun soitettu biisi sai minut muistamaan seuraavan hulvattoman kuvan:


Ja jos baari-illassa parasta on muisto nettimemestä, se on ehkä vahvahqo vinkki siihen suuntaan, että baari-illat eivät ole sitä mitä elämältä haluan.

Toisenlaisia harrastuksia puolestaan löytyy. Ensi viikonlopuksi pitäisi kaivaa joltakin kirppikseltä keskiaikaisen orjan vaatetus. Mitähän hittoa niilläkin on ollut päällään (paitsi sotilaita).


Ylläoleva kuvahan ei todellakaan kerro mitään olennaista liveroolipeleistä.

Lopuksi piristän teitä linkittämällä pari sarjakuvaa, jotka olen säilyttänyt kotikoneella kirjanmerkeissä ja jotka haluan kyetä helposti löytämään myös tulevaisuudessa, kun kotikodin kone on maantieteellisesti kaukana. Jos hyvin käy, saatatte myös pitää niistä.

höpö höpö

Oheisella kuvalla koetan parhaan taitoni mukaan onnitella kanssabloggaajaa, jolla on merkittävä päivä tänään: nimittäin keskiviikko!

Vitsi se on typeräkin vitsi.

Onneksi itsellänikin on tärkeitä hetkiä käsillä. (Ei kirjaimellisesti.)

Auto kärryineen lähtee kohta Jyväskylään koko pieni omaisuuteni mukanaan.
Interneziä minulla ei vielä ole.
Kenties asiassa auttaa väliaikaisesti seuraava ystävä:


Tämä taitaa nyt olla virallisesti koko blogihistoriamme rumakuvituksisin postaus. Sekä asiaköyhin.

Nyt, suokaa anteeksi, sammutan rakkaan lapdogini ja roudaan vielä muutaman pahvilaatikon ja jätesäkin.

meidän uusi vauva

Allekirjoittaneella on syntymäpäivä ensi viikon keskiviikkona. Saavutan suuren ja merkittävän, kahde(ksa)ntoista vuoden iän, ja ensi töikseni aion suorittaa muutaman järjestö/yhdistysliittymisen.

(Hah, hah. Oikeasti juoksen lähikauppaan ostamaan siideriä.)


No, kuitenkin. Vaikka olenkin ollut huonosti käyttäytyvä ja varsinainen kelmi, sain lahjan rakkaalta ystävältäni Peealta. Kesäisenä lauantai-iltapäivänä tupsahti kahvilassa syliini lapsi vaatimattomassa Alkon paperipussissa.
Eikä suinkaan mikä tahansa lapsi, vaan monikulttuurinen, nähtävästi ympärileikattu Ghanalaistyttö Hamamat.

Adoptio on suoritettu Ikea-nimisen järjestön kautta. Lapsen profiilikuvauksessa mainitaan, että Hamamat kannustaa lasta roolileikkeihin. Hamamat-raukka.

Pitkän vaalean peruukin arvoitus

On kiehtova sattuma, että jo toisen kerran alle vuoden mittaisen blogiurani aikana aion omistaa palstatilaa miesten hiuksille. Viimeksihän käsiteltiin miesnutturoita, jotka edelleen ovat ihania.

Nykytilanne elämässäni on, että olen melko omistautunut erinäisille pakkomielteille. Potter-universumi on muotoutunut pitkien aikojen kuluessa verrattain suureksi osaksi pakkomielteiden innostamana riehuvaa ajankäyttösuunnitelmani järkevyyden tuhoa.

Ja yhtäkkiä huomasin, kuinka puoleensavetävä Lucius Malfoy onkaan.


Suurin osa Malfoyn viehätysvoimaa on ylimielinen bad-ass-asenne.
Mutta entä Malfoyn pitkä, vaalea peruukki?
Edesauttaako se hänen kiehtovuuttaan miehenä?
"Ei kai nyt sentään", ehdin ajatella vapaavalintaisen aikayksikön murto-osan kuluessa.

Sittenpä muistin Legolasin.


Pitkä, vaalea peruukki - check.
Onko haltia poikkeustapaus?

Kolmanteen esimerkkiin en kehtaa enää keksiä edes aasinsiltaa.
Seuraavassa kuvassa näette Jamesin, ainoan syyn sille karulle tosiasialle, että olen katsonut Twilight-nimisen elokuvan loppuun saakka.


Pitkä, vaalea peruukki - check.

Triple-fucking-check.

Vain vähän hävettää. Mitä on tämä kummallisuus? Mitä seuraavaksi??

Ensimmäinen askel parantumiseen on kuulemma ongelman myöntäminen.

As if.


Ja kun nyt tämäkin saatiin pois alta, sitten illan wtf-osioon. Piti ihan muokata havainnollistava kuva. Seuraava asia on minua hämmentänyt vuosien ajan:
Draco Malfoyn järkyttävä kampaus, varoittamatta keskellä elokuvasarjaa. Ennen ja jälkeen oli ihan hyvä. Mutta mitä ihmeen kusetusta tämä on.


Siinäpä kaikki tällä kertaa.

isä minua väsyttää

Siis halleluja.
Oon ihan totaalisesti ylittänyt itseni opiskelijana. Eilen ja tänään oon tehnyt läksyjä.

Eikä tässä vielä kaikki.

Oon tehnyt niitä kaksi tuntia per päivä. Ja tämä arvio on alakanttiin.

2 TUNTIA

Nti Saamaton on niin Saamarin ylpeä itsestään että oksat pois. 

En niinkään siitä läksyjenteosta, vaan ylläolevasta muokkauslahjakkuudesta.

Oh, lover boy!

Liikaa aikaa ja liian söpöjä käsinukkeja.



Parhautta on tehdä itse omat Youtube-klippinsä ja hihitellä niille ylhäisessä yksinäisyydessään.

Tässä päätähtinä Katuhai Jonna (nimetty Miss Suomen 1998 mukaan suunnilleen samana vuonna) sekä pesukarhu Miiko.

summer has come and passed

Sadaskuudes blogiteksti, olkaa niin hyvät.

Koirat on kivoja. Kuva ei liity mitenkään mihinkään.

Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt internatio-naalissa seurassa ja aloitellut kouluakin taasen tässä eilen. Espanjalaiset oli vallan hulvattomia. Varsinkin tämä eräs tapaus, joka oppi suomea enemmän kuin luulisi mahdollista olevan, ja sanarepertuaari ylitti jopa pakolliset alapääasiat. Nyt hän päivitti feisbuuktilaansa 'minä rakastan perseeseen.' Gotta luv 'em.

Itse opin yhden uuden fraasin; me encanta comer mierda. Äärimmäisen hyödyllinen ennen kaikkea ja kaiken jälkeen.

Nyt on ihan pienenpieni kaukokaipuu. En tiedä, pitäisikö sitä repäistä joku äkkilähtö jonnekin sitten kun sellaiseen on aikaa ja varaa. Ja eihän sitä tarvitse mennä niin kovin kauas kun läheltäkin löytyy kaikkea kivaaa. Kuten Lievestuore.

Socko the Superhero

Elämästäni kertominen on helppoa.
Tarvitsen vain sarjakuvan johon samastua.

Milkshakespeare productions esittää:

Garfield minus Garfield

















Tunnistaako joku teistä itsensä tästä?